Viime vuoden syyskuussa
tuli 80 vuotta siitä, kun koko Lappi tyhjennettiin siviiliväestöstä. Myös
Kittilän asukkaat, etupäässä naiset, lapset ja vanhukset joutuivat jättämään
kotiinsa ja lähtemään evakkoon. Tällöin Neuvostoliiton rauhansopimukseen
kuului, että tähän asti ystävinä sotineet saksalaiset joukot ajettiin kohti
pohjoista.
Kittilästä suuri osa
lähti evakkoon Ruotsiin, etupäässä Västerbottenin ja Norbottenin lääneihin; Suomeen
Pohjanmaalle vain noin 100. Ruotsi majoitti yhteensä 56 000 suomalaista
evakkoa. Kittilän hyvinvointi- ja kulttuuripalvelut järjestivätkin syksyllä
matkan Västerbotteniin, jonka viidelle paikkakunnalle suurin osa eli runsaat
4000 evakkoa oli sijoitettu: Doroteaan 891, Lyckseleen 9445, Sorseleen 684,
Vilhelmiinaan 937 ja Åseleen 557 henkeä. Näiden lisäksi evakkoja oli mm.
Kusforssissa, Järnissä, Skellefteåssa sekä monissa pienemmissä paikoissa, jonne
hevosten ja lehmien hoitajat majoitettiin. Monissa paikoissa väkiluku
tuplaantui evakkojen myötä ja se aiheutti vaikeuksia löytää asuntoja yhtäkkiä
tulleelle väkijoukolle.
Lähdimme Kittilästä
suurin piirtein samanlaisissa sääoloissa kuin evakot lähtivät aikanaan. Me
kuljimme modernilla Ollin bussilla, mutta evakot aloittivat matkansa joko
veneellä tai kuorma-autojen lavoilla lehmityttöjen kuljettaessa karjaansa
kävellen rajalle. Rajalta matka jatkui sitten ruotsalaisten järjestämällä
kuljetuksella, joko autoilla tai junilla.
Meitä oli matkalla
runsaat 30 ja mukana oli myös neljä itsekin evakossa ollutta. Loput
osallistujat olivat evakkojen jälkeläisiä. Monien sukulaisia kuten äiti, sisar,
veli tai muita sukulaisia oli jäänyt evakkopaikkojen multiin. Evakkopaikkojen
hautuumaiden muistokivellä kirkkoherra Päivi Helén piti kauniin
muistotilaisuuden, Maijaleena Palosaari luki sinne kuolleiden nimet ja kunnan
järjestämä seppele ja muistokynttilä laskettiin merkille. Lisäksi monet
matkalaisista sytyttivät kynttilän kuolleen sukulaisen muistoksi.
Maijaleena Palosaari ja Päivi Helén |
Arto Kouri, Leena Hietala ja Terttu Tuuri |
Suomessa sotaa paenneita
on kutsuttu evakoiksi, mutta Ruotsissa heitä kutsutaan yhä edelleen
pakolaisiksi. Tämä toistui käymillämme paikkakunnilla, joita olivat Skellefteå,
Lycksele, Dorotea ja Åsele. Meitä varten oli nähty paljon vaivaa ja kaikki
ilmaisivat, miten iloisia olivat halustamme tutustua 80 vuoden jälkeen
evakkopaikkoihin. Kuulimme monia esityksiä siitä, miten valtava työ tehtiin
Ruotsissa, miten pakolaiset otettiin vastaan, mitä reittiä kuljettiin ja miten
käytännön järjestelyt hoidettiin. Tärkeä oli saada kuulla, mitä tämä evakkojen
tulo näille suhteellisen pienille paikoille merkitsi ja miten ruotsalaiset
vapaaehtoistyönä ja muutenkin auttoivat evakkoja selviytymään kaikille erilaisesta
talvesta.
Ensimmäisenä päivänä oli
vuorossa alueen keskusmuseo Skellefteåssa sekä Västerbottenin kansanliikkeiden
arkisto (Folklerörelsearkivet i Västerbotten), joiden tutkijat pitivät
esitelmiä evakosta ja esittelivät museon näyttelyä, jossa tärkeä osa oli
evakkoajalla. Evakkoja enemmän tietoa oli täälläkin sotalapsista, joiden
elämästä saimme kuulla parin esimerkin avulla. Tutkijat olivat etsineet tietoja
molempien maiden arkistoista halutessaan tietää, mitä evakkolapselle oli
myöhemmin tapahtunut. Museo oli saanut lahjoituksena mm. kauniin mekon. Esitelmät
käsittelivät myös evakkojen tuloa Västerbotteniin ja miten tästä voi kertoa
kouluissa. He olivat tehneet ns. evakkomatkalaukkuja, joita eri tarkoituksessa
on käytetty monissa museoissa Suomessakin, esimerkiksi vanhuksille
kerrottaessa. Evakossa olleiden esineitä oli melko vähän, mutta esimerkiksi Kittilästä
kotoisin olleen Kerttu Kellinsalmen kutomat villasukat ovat yksi museon
aarteista. Muutaman what´s up -viestin jälkeen on myös löytynyt Kerttu
Kellinsalmen serkku Kittilästä. Kerttu oli yksi niistä monista evakossa
olleista, joka löysi aviopuolison Ruotsista.
Evakkoaika on myös tärkeä
osa museonäyttelyä. Siinä kerrottiin myös Ruotsin varustautumisesta sotaan ja
evakkoon ja mm. ostokorteista ja säännöstelystä.
Lisäksi Västerbottenin
kansanliikkeiden arkiston (Folkerörelsearkivet i Västerbotten) tutkija Anna
Sténs kertoi, minkälaista evakkoa koskevaa aineistoa heidän kokoelmissaan
on. Saimme myös tietoa siitä, mitä evakkoa
koskevia julkaisuja on tehty. Itsekin olin aikoinaan saanut lainaksi yhden
tämän alueen opintopiirin tekemän julkaisun siitä, mitä evakko merkitsi
Ruotsissa. Kiitos lainaajalle!
Seuraavana päivänä matka
jatkoi kohti Lyckseleä ja sieltä Vilhelminaan, jossa yövyimme.
Todella kiinnostava kurkkaus historiaan! Minulla on niin huono historiatietämys, etten edes tiennyt, että Lappi jouduttiin tyhjentämään siviiliväestöstä. 😳
VastaaPoistaEt ole ainoa, joka ei tiennyt. Ei siitä ole julkisesti juuri puhuttu, kuin vasta nyt kun on kulunut 80 vuotta. Me lappilaiset olemme kyllä sen tienneet, mutta ei siitä juuri koulussakaan aikoinaan puhuttu. Lapista mentiin siis vieraaseen maahan, kun Suomessa ei ollut tilaa!
PoistaTuokin on ihan uutta, että Ruotsin paikkakunnilla on niinkin tarkasti tallennettu Suomen evakkojen kohtaloita, mutta miksipä ei olisi.
VastaaPoistaEi kai nyt ihan ystävinä yhdessä taisteltu, ei ainakaan virallisella taholla, ennemmin ehkä kyseessä pakon sanelemaa "kumppanuutta". Tietysti Suomessakin oli intomielisiä Saksan järjestelmän ja natsien kannattajia, kuten muissakin natsien valtaamissa maissa.
Läheisiäkin suhteita ja tuttavuuksia luonnollisesti syntyi. Erään tuttavan sukulainen oli ollut nuorena lottana Kemijärvellä, tutustunut saksankielisiin sotilaisiin, jotka kirjoittivat tämän muistovihkoon runoja.Vihko on säilynyt ja tuttava pyysi kääntämään nämä, osin altdeutsch´iksi kirjoitetut luritukset. Mielenkiintoinen aluevaltaus. Myös Kemijoen uusi silta oli piirretty, eli vuosi oli 1942 tai 1943. Yllätykseksi joukossa oli myös itävaltalaisia Tirolista.
Areenassa on historiasarja: Natsi-Saksa ja Suomi. Siinä on tuoreempaa näkökulmaa kolkyt ja nelkytlukujen Suomen ja Saksan suhteisiin. Mielenkiintoisia haastateltavia, ja joku myös sieltä pöljemmästä päästä. Tuntuu edelleen olevan vaikea aihe.
paskeriville
Tuosta ruotsalaisten näkemyksistä ei ole kauheasti kirjoitettu, saksalaissotilaista ja suomalaisten suhteista on kirjoitettu todella paljon. Ja nyt on tullut uusi kirja loppusodan kirja: Forgotton Fronts; suomalaisten tekemä. En ole edes nähnyt sitä vielä. Se on kai operaatio Nordlichtistä.
PoistaAikoinaan olin ekalla interrailillä ja tirolilaiset ystäväni veivät minut illalliselle yhden kaverinsa luo; talon isäntä toivotti minulle suomeksi hyvää iltaa ja tervetuloa ym. litanniat. Olin niin nuori ja ällistynyt, että en oikein osannut silloin edes kysyä tästä enempää. Hän oli ollut Inarin ja Utsjoen suunnalla sotilaana.