Suomea koskevia uutisia ei ollut juuri tullut opiskelijoiden silmiin tai korviin. Pääministeri Kataisen äskeistä Berliinin visiittiä ei oltu noteerattu saksalaisissa lehdissä, mutta Nokian 10 000 ihmiselle antamat potkut toki oli noteerattu; koskivathan ne myös Ulmia. Ehkä talous ja politiikka eivät opiskelijoita kiinnostaneet, sillä kulttuuri- ja matkailu-uutisia he olivat toki bonganneet lehdistä, mutta niitäkin aika vähän. Esimerkiksi kirjailija Riitta Pulkkista oli haastateltu uuden käännöksen johdosta ja paikallisessa lehdessä oli myös viime viikon torstaina Hampurissa NRK:n sinfoniaorkesteria johtaneen Esa-Pekka Salosen haastattelu. Haastattelun lopussa toimittaja kysyy - tietysti - Saloselta suomalaisiin leimatusta vähäpuheisuudesta:
Die Leute spotten ja gern über die Finnen, die angeblich kein Wort über die Lippen bringen. Ärgert Sie das?Lisäksi suomalaisen sarjakuvataiteilijan näyttely, eri konsertteja ja näyttelyitä oli sattunut opiskelijoiden silmiin. Suomalainen musiikki on se, mikä kiinnostaa opiskelijoita ja muutama on jopa sen takia kiinnostunut suomen kielen opiskelusta. Opiskelijoiden suosikeista voi mainita mm. HIM, Nightwish, Amorphis, Apocalyptica ja Kotiteollisuus Eläkeläisiä unohtamatta. Nyt sentään itsekin jo tiedän jotain - toki vain vähän - metallimusiikista, sillä opin pari vuotta sitten Unkarissa unkarilais-suomalaisessa kansatieteen symposiumissa genrestä nimeltä Kalevala metalli. Kiitos Timea siitä! Olen myös pitänyt tällä kurssilla aiemmin yhden luennon Kalevalasta ja musikista, jonka musiikkinäytteisiin sain paljon apua kavereiltani FB:n kautta. Kiitos!
Salonen:Ich bin stolz darauf! Ich habe 17 Jahre in einer sehr geschwätzigen Kultur gelebt. Als ich in L.A. ankam, war ich verschlossen wie eine Muschel. In Amerika muss man aber viele Worte benutzen. Wenn man nur sagt, etwas war gut, fragen die Leute fast besorgt, was ist los? Man muss schon sagen: Es war unglaublich! Dann sind sie zufrieden.
Oli kiinnostavaa kuunnella, mitä Suomea tai suomalaisuutta koskevaa opiskelijat olivat löytäneet kaupungilta. Suomalaisia tuotteita myyvät liikkeet olivat hyvin tiedossa (mm. Marimerkkoa, Iittalaa ja Annikki Karvista), mutta kaupungista löytyy myös suomalaisia kirjoja ja elintarvikkeita. Aiemmin täällä on ollut myös suomalaisia baareja, mutta nyt ne ovat muuttuneet "yleisbaareiksi", toki nimet ovat entiset ja sijaintipaikka edelleen St. Paulissa. Maamerkki Suomi-talo historioineen oli suurimmalle osalle tuttu.
Opiskelijoiden haastattelemien ihmisten tietämys Suomesta oli kovin pinnallista. Se ihmetytti ennen kaikkea heitä itseään, sillä he olivat haastatelleet omia perheenjäseniään ja tuttaviaan. Parhaiten tiedossa olivat erilaisten (mies)urheilijoiden nimet.
Saunaa ja sisua ei oltu unohdettu, mutta Sibelius sen sijaan oli. En käy tässä luettelemaan kaikkia niitä nimiä, tuotteita tai ilmiöitä, vaan nostan esille vain yhden tuotemerkin, jonka nimi herätti keskustelua. Kaikkialla on ulkoiluvaatemerkki, jonka tuotteiden nimet on otettu suomalaisista etunimistä. Mm. Pihla ja Raita housuja, Alli, Ansa, Elisa ja Hanna paitoja tai Heikki ja Lare lakkeja on saatavilla. Onko suomalaisten nimien käyttö vain ylimääräisen eksotiikan avulla myymistä vai sitä, että näin tuote halutaan kiinnittää pohjoisen koskemattomaan luontoon ja sen avulla brändätä se; tästä ei kuitenkaan päästy yksimielisyyteen. Vastaavanlainen esimerkkihän on Napapirji, joka on myös ulkoiluvaatemerkki. Se käyttää tosin tuotteissaan Norjan lippua ja usein myös kuvaa Antarktiksesta.
Yksi opiskelija oli kuvannut sen, mitä suomalaista hänen silmiin oli kaupungilla sattunut. "Klassisten" Iittala-myymälän ja muiden lisäksi mm. suomalaisia kirjoja löytyy kaupungin kirjakaupoista. Mitä sen sijaan on Finnische Salat jäi meille hieman epäselväksi, mutta sitäkin saa ostaa Hampurista. Aika tavalla se muistuttaa sitä salaattia, jota meillä [siis Suomessa] myydään italialaisena salaattina...
Mutta miten ja koska päästään eroon siitä "vaikenevan tai puhumattoman suomalaisen" stereotypiasta? Niin, siitä huolimatta, että esimerkiksi Salonen on siitä ylpeä...
Päivän havainto: olen oppinut paljon tärkeitä ja ajankohtaisia neudeutschin sanoja, kuten Public Viewing.
Edit: Tänään Bergenissä olin paikallisella kalatorilla ostamassa lounasta ja minulla oli päällä Napapirjin ulkoilutakki. Arvatkaas minkä maalaiseksi minua luultiin, myyjä katsoi nimenomaan takin logoa. Saksalaiseksi. Olin suomalaisen kollegan kanssa liikenteessä...