Lukijat

tiistai 21. huhtikuuta 2020

Kulttuuria netissä Kittilässä




Kittilän Kulttuuritoimi on tehnyt tällä viikolla todellisen digiloikan eli järjestänyt kulttuuriviikon nettiin. Kulttuuriviikolla on monenlaista ohjelmaa, käsitöistä soittoon, tanssista taiteen ja taitelijoiden esittelemiseen, runonlausuntaa, harrastajateatteria jne. Nyt järjestettävä kulttuuriviikko on järjestykseltään kahdeksas. Ennen tätä kulttuuriviikkoa kulttuuritoimisto järjesti jo striimauksen muuten peruuntuneeseen Jukka Lammisen keikkaan, joka siis piti olla Kittilän kirjastolla, mutta soitettiinkin Torniossa.  

Paikallinen yhteistyö toimii tiiviisti ja mukana ovat olleet Kittilän kunnan kulttuuritoimen lisäksi ainakin Särestöniemi-museo, Revontuli-Opisto, Taideseura Staalo, Kittilän seurakunta sekä monet paikalliset kulttuurin- ja taiteentekijät kuten muusikot, lausujat ja harrastajanäyttelijät. Viikon ohjelmassa on tarjolla melkein jokaiselle jotakin, kuten ohjelmalehtisestä näkyy.



Kittilä on ollut paljon tapetilla, mutta viime aikoina usein negatiivisessa valossa. Tällainen joukkoponnistus pienessä 6500 asukkaan kunnassa on mahtava voimainnäytös ja vielä koronakeväänä. Kulttuuriviikon annista pääsevät näin kotisohvilta nauttimaan myös muualla asuvat entiset kittiläläiset tai siellä vierailleet kävijät.

Nostan tässä esille vain kuvataiteen osuuksia, joihin kuuluu niin taulunmaalaamisen prosessia (Raisa Raekallio & Misha del Val), visiitti Pöntsössä Reijo Raekallion galleriassa sekä kierrokset Särestöniemen taidemuseossa. Lisäksi voi tutustua myös sekä Einari Junttilan että hänen tyttärensä, kotimuseota pitävän Terttu Junttilan taiteeseen. Täältä löytyy esittelyn Junttilan tauluista

Vanhan Särestön suuhuoneessa eli kamarissa sukulaisten kuvia (2019).


Viikon aikana voi kuulla myös museonjohtaja Anne Koskamon mielenkiintoiset esitelmät Reidar Särestöniemestä ”Niin herää karhukoiras kevääseen” ja ”On aika herätä”. Ensimmäisen luennon aiheena on kielto ja kaipaus – rakkaus Reidar Särestöniemen taiteessa ja siinä perehdytään taiteilijan elämään ja teoksiin, jotka kertovat kaipuusta, rakkaudesta ja sen menetyksestä, yksinäisyydestä, elämän iloista ja suruista. Tämä puoli on usein jäänyt tuntemattomaksi monille. Särestöniemen sanoin: ”Maalauksissani on vain minä itse. Niissä on minun onneni ja tuskani, minun täyttymätön kaipuuni, koko minun elämäni.” Luennon esittelyn sanoin ”Särestöniemi pyrki taiteessaan kohti omaakuvaa, sillä vaikka hänen tutkimuksen kohteenaan oli luonto, hän katsoi syvälle itseensä. Hän purki tuntojaan maalauksissaan, joissa viiksekkäät karhut ja ilvekset syleilevät toisiaan ja rakastuneet hylkeet lepäävät yhdessä Jäämeren rannalla. Hän vertasi itseään kotoisaan koiraskarhuun, jolla oli palvova katse ja sydämessä lämmin pesä rakkaalleen.” Eläimet kuten taivaanjaara olivat Reidarille omakuva, riekko taas sielulintu. Luennossa käsiteltiin kirjeiden avulla aikoinaan salassa pysynyttä rakkaussuhdetta runoilija Yrjä Kaijärveen.

Näkymä galleriaan (syksy 2019).
"Taivaanjaara soittaa huilu", 1977.
"Rakastuneet hylkeet", 1972,
Torstain luennossa On aika herätä – Reidar Särestöniemi luonnon puolestapuhujana käsitellään taiteilijalle tärkeää teemaa, luonnonsuojelua. Reidar ilmaisi ajatuksensa luonnon tuhoamista ja sen seurauksista värikkäästi paitsi maalauksissaan myös lukuisissa haastatteluissaan. Hän sanoi: ”Mie kerron näissä tauluissa ihmisille asioita. Ja näytän sitä, minkä mie näen.” Särestöniemi toimi eläessään myös Ounasjoen suojelijana. 

"Meriraukka käy kotikylässään", 1969.

”Voitetaan korona ja pysytään kotona” kuten kulttuurisihteeri Marika Salminen sanoi avatessaan tämän kulttuuriviikon netissä. Tämä kuten niin monet muut ohjelmanumerot löytyvät kulttuuritoimen facebook-sivulta: www.facebook.com/kittilankulttuuritoimi. Kaikki esitykset jäävät Facebook-sivulle myös myöhemmin katsottavaksi. 

PS. kaikki Särestöstä otetut kuvat ovat ottamiani viime syksyn kokousmatkalta. Kansi- ja ohjelmakuva on pöllitty Kittilän kulttuuritoimen sivuilta. 

lauantai 11. huhtikuuta 2020

Erilainen pääsiäinen





Tein äskettäin hupitestin facebookissa eli listasin ne paikat, joissa olen viettänyt pääsiäistä ja lisäsin niihin yhden, jossa en ole ollut. Kukaan ei arvannut, että en ole viettänyt pääsiäistä Baselissä – olin lukuvuoden 2005-2006 vierailevana tutkijana Baselin yliopiostossa –  sillä matkustin silloin Telfsiin Tiroliin. Monet arvelivat, että Turussa en ole – vielä – viettänyt yhtään pääsiäistä, mutta se oli väärin. Gradua tehdessäni olin yhden pääsiäisen täällä Turussa, sillä silloin olin ollut aiemmin hiihtämässä pohjoisessa ja samalla tehnyt vielä muutaman haastattelun. Myös viime vuonna olin suurimman osan pääsiäistä myös Turussa, sillä palasin Santiago de Compostellasta kongressista tänne. Mutta tämä pääsiäinen kaikista hyvistä suunnitelmista huolimatta sujuu Turussa. Me jotka jäämme nykyisille asuin- ja työpaikoille, noudatamme kehotusta olla matkustamatta kotipaikan ulkopuolelle eikä ainakaan Lappiin. 

Lapissa olisi kaikkien aikojen lumikevät ja kun viime päivien kuvavirtaa sieltä päin seuraa, niin hiihtokelit ovat mitä upeimmat. Jos ei hiihto suju, niin voi lumikenkäillä tai jopa pyöräillä tai potkutella potkurilla hangella, sillä hankikantokin näyttää tänään olevan. Pääsiäisen tienoolla on myös kuivaliha kypsynyt kevätahavassa. 



Entinen kotikuntani Kittilä on koronatartuntojen listalla tosi korkealla; erityisesti jos katsoo lukumäärää suhteutettuna asukkaisiin. Tilanne on muuttunut epidemiaksi jo aika päiviä sitten johtavan lääkärin mukaan. Todettujen tartuntojen lisäksi on piilossa olevia tartuntoja ja altistuneita. Mediatietojen mukaan kaikkia ketjuja ei pystytä enää selvittämään. Korona alkoi levitä matkailupitäjässä voimakkaasti ja tässä ”auttoi” afterski-elämä, joka on joillekin tärkeä osa (hiihto)lomaa. Kuvat iloisista lomanviettäjistä levisivät, hissit ja rinteet suljettiin, matkailuyrittäjät sulkivat omia yrityksiään, mutta virus ei lopettanut leviämistään. Ja koska Kittilä on Covid-19-epidemia-aluetta ja kaikkia on kehotettu pysymään kotipaikkakunnalla tämän ajan, niin en minä eikä moni muukaan  pääse tai lähde pääsiäiseksi Kittilään.  



Valtavien taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten lisäksi Covid-19 on vaikuttanut myös tietynlaiseen nationalismiin ja rajat kiinni -mentaliteettiin. Rajatutkijana olen seurannut sitä, miten Suomen rajojen sulkeminen on näyttäytynyt länsirajalla. Minkälaista on transnationalismi koronan aikaan? Mitä regionautit voivat tehdä? Rajatyöntekijät pääsevät edelleen töihin naapurimaahan – joko Suomeen tai Ruotsiin. Rajaa ei suljeta työntekijöiltä eikä kuljetuksilta. Myös Norja on sulkenut rajansa ja Norjan ja Ruotsin rajalla on otettu käyttöön vanhan salakuljetusreitit, kun halvempaa karkkia ja viinaa halutaan edelleen hakea Ruotsin puolelta. En tiedä, miten Suomessa hoidetaan nuuskan saanti nyt koronan aikaan, sillä ostosmatkailulta raja on kiinni. 

Rajan sulkeminen on saanut aikaan taas näkyvämpää nationalismia. Eräs torniolainen kansanedustaja (Ps.) teki kirjallisen kysymyksen, sillä hän oli huolissaan ruotsinsuomalaisten mahdollisesta joukkopaosta Suomeen tämän koronan aikana. Uutinen löytyy täältä. Myös Ruotsissa työssä käyvältä  suomalaiselta hoitohenkilöstöltä hän olisi mielellään sulkenut rajan. Ruotsissa on työssä – lehtitietojen mukaan – noin 90 Suomen puolella asuvaa hoitajaa tai lääkäriä ja Norrbottenin sairaanhoito on riippuvainen heidän työpanoksestaaan. Siteeraan tässä Haaparannan puolella asuvaa toimittaja Pekka Junttia: ”Kulkutaudin keskelläkin koetamme pitää rajaan saman asenteen kuin aina: ei sole mikhään ko ei piä minhään.” Koko kolumnin siitä, miten tämä rajasulku vaikuttaa kaksoiskaupungissa, voi lukea täältä

Tätä länsirajaa eli rajatonta rajaa ei ole helppo ymmärtää Helsingistä eikä Tukholmasta. 

Mutta vietetään tämä pääsiäinen nyt Turussa. Tässä muutama kuva viime vuonna Hiljaiselta viikolta Santiago de Compostellasta: