Kittilän Kulttuuritoimi on tehnyt tällä viikolla
todellisen digiloikan eli järjestänyt kulttuuriviikon nettiin.
Kulttuuriviikolla on monenlaista ohjelmaa, käsitöistä soittoon, tanssista
taiteen ja taitelijoiden esittelemiseen, runonlausuntaa, harrastajateatteria
jne. Nyt järjestettävä kulttuuriviikko on järjestykseltään kahdeksas. Ennen
tätä kulttuuriviikkoa kulttuuritoimisto järjesti jo striimauksen muuten
peruuntuneeseen Jukka Lammisen keikkaan, joka siis piti olla Kittilän
kirjastolla, mutta soitettiinkin Torniossa.
Paikallinen yhteistyö toimii tiiviisti ja mukana ovat
olleet Kittilän kunnan kulttuuritoimen lisäksi ainakin Särestöniemi-museo,
Revontuli-Opisto, Taideseura Staalo, Kittilän seurakunta sekä monet paikalliset
kulttuurin- ja taiteentekijät kuten muusikot, lausujat ja harrastajanäyttelijät.
Viikon ohjelmassa on tarjolla melkein jokaiselle jotakin, kuten
ohjelmalehtisestä näkyy.
Kittilä on ollut paljon tapetilla, mutta viime aikoina
usein negatiivisessa valossa. Tällainen joukkoponnistus pienessä 6500 asukkaan
kunnassa on mahtava voimainnäytös ja vielä koronakeväänä. Kulttuuriviikon annista
pääsevät näin kotisohvilta nauttimaan myös muualla asuvat entiset kittiläläiset tai siellä
vierailleet kävijät.
Nostan tässä esille vain kuvataiteen osuuksia, joihin
kuuluu niin taulunmaalaamisen prosessia (Raisa Raekallio & Misha del Val),
visiitti Pöntsössä Reijo Raekallion galleriassa sekä kierrokset Särestöniemen
taidemuseossa. Lisäksi voi tutustua myös sekä Einari Junttilan että hänen tyttärensä,
kotimuseota pitävän Terttu Junttilan taiteeseen. Täältä löytyy esittelyn Junttilan tauluista.
Vanhan Särestön suuhuoneessa eli kamarissa sukulaisten kuvia (2019). |
Viikon aikana voi kuulla myös museonjohtaja Anne
Koskamon mielenkiintoiset esitelmät Reidar Särestöniemestä ”Niin herää
karhukoiras kevääseen” ja ”On aika herätä”. Ensimmäisen luennon aiheena on kielto
ja kaipaus – rakkaus Reidar Särestöniemen taiteessa ja siinä perehdytään
taiteilijan elämään ja teoksiin, jotka kertovat kaipuusta, rakkaudesta ja sen
menetyksestä, yksinäisyydestä, elämän iloista ja suruista. Tämä puoli on usein
jäänyt tuntemattomaksi monille. Särestöniemen sanoin: ”Maalauksissani on vain
minä itse. Niissä on minun onneni ja tuskani, minun täyttymätön kaipuuni, koko
minun elämäni.” Luennon esittelyn sanoin ”Särestöniemi pyrki taiteessaan kohti
omaakuvaa, sillä vaikka hänen tutkimuksen kohteenaan oli luonto, hän katsoi
syvälle itseensä. Hän purki tuntojaan maalauksissaan, joissa viiksekkäät karhut
ja ilvekset syleilevät toisiaan ja rakastuneet hylkeet lepäävät yhdessä
Jäämeren rannalla. Hän vertasi itseään kotoisaan koiraskarhuun, jolla oli
palvova katse ja sydämessä lämmin pesä rakkaalleen.” Eläimet kuten taivaanjaara olivat Reidarille omakuva, riekko taas sielulintu. Luennossa käsiteltiin kirjeiden avulla aikoinaan salassa pysynyttä rakkaussuhdetta runoilija Yrjä Kaijärveen.
Näkymä galleriaan (syksy 2019). |
"Taivaanjaara soittaa huilu", 1977. |
"Rakastuneet hylkeet", 1972, |
Torstain luennossa On aika herätä – Reidar Särestöniemi
luonnon puolestapuhujana käsitellään taiteilijalle tärkeää teemaa,
luonnonsuojelua. Reidar ilmaisi ajatuksensa luonnon tuhoamista ja sen
seurauksista värikkäästi paitsi maalauksissaan myös lukuisissa
haastatteluissaan. Hän sanoi: ”Mie kerron näissä tauluissa ihmisille asioita.
Ja näytän sitä, minkä mie näen.” Särestöniemi toimi eläessään myös Ounasjoen
suojelijana.
"Meriraukka käy kotikylässään", 1969. |
”Voitetaan korona ja pysytään kotona” kuten
kulttuurisihteeri Marika Salminen sanoi avatessaan tämän kulttuuriviikon
netissä. Tämä kuten niin monet muut ohjelmanumerot löytyvät kulttuuritoimen facebook-sivulta:
www.facebook.com/kittilankulttuuritoimi.
Kaikki esitykset jäävät Facebook-sivulle myös myöhemmin katsottavaksi.
PS. kaikki Särestöstä otetut kuvat ovat ottamiani viime syksyn kokousmatkalta. Kansi- ja ohjelmakuva on pöllitty Kittilän kulttuuritoimen sivuilta.
PS. kaikki Särestöstä otetut kuvat ovat ottamiani viime syksyn kokousmatkalta. Kansi- ja ohjelmakuva on pöllitty Kittilän kulttuuritoimen sivuilta.