 |
| Vanha Pallaksen hotelli, 1938. Museoviraston kuvakokoelmat (HK19731119:2105), Pietinen, Vähäkallio, Hämäläinen. |
Kävin ensimmäisen kerran
Arkkitehtuurimuseossa, ja syynä tähän oli oli Harri Hautajärven (ilm. 2014)
väitöskirjaan perustuva Lapin varhaisesta matkailurakentamisesta kertova
näyttely Arktisia unelmia. Väitöskirjan nimi on kuvaava: Autiotuvista lomakaupunkeihin. Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria.
Lapissa ei juuri ole oikeita kaupunkeja (Rovaniemeä, Kemijärveä, Kemi ja
Torniota lukuun ottamatta) vaan kaupunkimaisia lomakeskuksia, joista yksi
esimerkki on Sirkan kylässä sijaitseva Levi. Levihän on jo nyt näkyvissä
opasteissa, sillä muuten matkailijat eivät kuulemma osaisi tulla Sirkassa
olevalle Leville.
Näyttelyn voi kronologisesti jakaa kahteen
osaan, joista ensimmäinen kertaa viime vuosisadan alun ensiaskeleitaan ottavasta
Lapin matkailusta aikana. jolloin oikeastaan liikenneyhteyksiä vasta
rakennettiin eikä kaikkiin näyttelyssä esitettyihin hotelleihin ollut edes tieyhteyksiä.
Toinen maailmansota katkaisi matkailun kehityksen ja se näkyy selkeästi tässä
näyttelyssä. Toinen osa kertoo jälleenrakennusajasta matkailussa ja 1960-luvun
jälkeen alkaneesta massaturismista eli siitä, miten matkailukeskuksista syntyi
vähitellen lomakaupunkeja ja oikeastaan viihdekeskuksia hiihtoturisteille.
Näyttelyssä on paljon kuvia, tekstejä, piirroksia sekä myös elävää kuvaa, joka
on tehokas tässäkin näyttelyssä. Esimerkiksi filmi tuhotusta Rovaniemestä
kertoo Lapin sodan tuhot paremmin kuin kuvat tai kirjoitukset. Paljon tilaa –
ja todella aiheesta – sai Pallastunturin Matkailuhotelli, jonka historia kertoo
matkailun historian lisäksi myös Lapin historiasta.
Näyttely alkoi kertomalla lavastetuista
saamelaisista eli siitä, miten saamelaiskulttuuria on käytetty matkailun
rekvisiittana hyväksi. Kuvaava esimerkki tästä piittaamattomuudesta alueen asukkaita
kohtaan oli Petsamon Kolttaköngäs, jonne keskelle kolttasaamelaiskylää
rakennettiin matkailuhotelli. Matkailu muutti kyläläisten elämää monella
tavalla nopeasti ja monissa lähteissä on mainittu esimerkkejä siitä miten
paikallinen kolttasaamelaiskulttuuri törmäsi matkailuun. Sekä täällä että
muualla Lapissa saamelaiset olivat matkailun rekvisiittaa jo 1900-luvun alusta
lähtien. Näyttelyssä esillä olleista korteista ja kirjoista käy hyvin ilmi,
miten saamelaiskulttuuri tyydytti matkailijoiden nälkää muullakin tavalla,
sillä kaiken näköisiin lapinpukuihin pukeutuneet tarjoilijat ja muut esittivät
saamelaisia. Esimerkiksi 1940-luvulla uudelleen rakennetun Pallastunturin
matkailuhotellin ns. Lapin tupaa esiteltiin joissakin kirjoissa saamelaisten
asuntona!
 |
| Näyttelyssä esillä sekä "vanha" Pallaksen hotelli että nykyinen hirsihotelli. |
Vuonna 1938 avattiin Pallastunturille puurajan
yläpuolelle upea funkishotelli varakkaita, etupäässä hiihtoturisteja varten.
Hotelli oli osaksi omavarainen, sillä vajaat 10 kilometrin matka lähimmältä
maantieltä hoidettiin lumen aikaan pororaidoilla. Siellä oli mm. oma
sähkölaitos ja lehmiä, kanoja ja porsaita. Kyseessä oli ensimmäinen
hiihtourheilua varten rakennettu matkailurakennus eikä sen rakentamisessa ja
varustamisessa markkoja säästetty. Tämä valkoiseksi rapattu funkishotelli
muodosti näyttävän kontrastin puuttomassa tunturimaastossa. Hotellin suunnittelivat Väinö Vähäkallio ja
Aulis Hämäläinen. Myös sisätiloihin ja sisustukseen satsattiin; mm. Artekin
kalusteet, Aino Aallon kankaat ja Paavo Tynellin valaisimet. Jatkosodan aikana
saksalaiset sotilaat lomailivat täällä ja Lapin sodan loppuvaiheissa hotelli
räjäytettiin. Sitä todistivat mm. pari läheisen paliskunnan poromiestä, joiden
tehtävänä oli vahtia poroja tunturissa.
Sota katkaisi myös hyvin alkaneen
matkailubuumin. Jälleenrakennusaika näkyy hyvin matkailurakentamisessa. Pallakselle
rakennettiin uusi hotelli alemmas puurajalle vuonna 1948. Hotellin suunnitteli omistajansa Suomen
Matkailijayhdistyksen arkkitehti Jouko Ylihannu. Hirsiseinäisenä ja uudessa
paikassa se ei pistänyt samalla tavalla silmään kuin edellinen, modernilta näyttänyt
funkishotelli. Tässä hirsihotellissa on nähtävänä kansallisromantiikkaa ja
viittauksia saamelaiskulttuuriin, joka on näkynyt erityisesti hotellin ja
ravintolan sisustuksessa sekä mm. tarjoilijoiden asuissa.
 |
| Kaj Franckin suunnittelema verhokangas. |
Hotellissa on nähtävillä myös valokuvia vanhasta
funkishotellista ja sen sisustuksesta. Monet vieraat ovat kertoneet, että kyllä
tämä nykyinen hirsihotelli on paljon sopivampi tuntureiden keskelle kansallispuistoon
kuin Lapin sodassa räjäytetty. Itse olen
ollut muutamana kesänä ja keväänä töissä Pallashotellilla sen vielä kuuluessa
Suomen Matkailijaliitolle.
Pallashotellin ja Kolttakönkään lisäksi näyttelyssä esiteltiin mm. Inarin ja
Kilpisjärven matkailuhotellit sekä Pohjanhovi, mikä on tärkeä Lapin matkailun
ikoni. Lappi on ollut mukana rakentamassa virallista Suomi-kuvaa ja se näkyy
selkeästi myös tänään.
Näyttely sopii loistavasti kiertämään erityisesti lappilaisissa museoissa, sillä se kertoo erittäin tärkeästä ja näkyvästä asiasta.
Matkailu muutti osaltaan Lappia ja se on tärkeä elinkeino tänä päivänä.
Hautajärven mukaan hyvä arkkitehtuuri on kadonnut matkailurakentamisesta ja
kestävän kulttuurin sijaan se suosii Lappi-kliseitä ja lavastuksia, kuten näkyy
hyvin tässä näyttelyssäkin. Kun katsoo
nykyisiä matkailurakentamisen tuloksia Lapissa, on pakko kysyä, että mikseivät
parhaimmat arkkitehdit ole suunnittelemassa eettisesti ja ekologisesti kestävää
ja näyttävää matkailurakentamista? Ihailen mielelläni alppitaloja Alpeilla,
mutta Lapissa muunlaiset rakennukset olisivat ympäristöön sopivampia.
Menkää katsomaan näyttely!
