Arktisia unelmia Arkkitehtuurimuseossa

Vanha Pallaksen hotelli, 1938. Museoviraston kuvakokoelmat (HK19731119:2105), Pietinen, Vähäkallio, Hämäläinen.

Kävin ensimmäisen kerran Arkkitehtuurimuseossa, ja syynä tähän oli oli Harri Hautajärven (ilm. 2014) väitöskirjaan perustuva Lapin varhaisesta matkailurakentamisesta kertova näyttely Arktisia unelmia. Väitöskirjan nimi on kuvaava: Autiotuvista lomakaupunkeihin. Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria. Lapissa ei juuri ole oikeita kaupunkeja (Rovaniemeä, Kemijärveä, Kemi ja Torniota lukuun ottamatta) vaan kaupunkimaisia lomakeskuksia, joista yksi esimerkki on Sirkan kylässä sijaitseva Levi. Levihän on jo nyt näkyvissä opasteissa, sillä muuten matkailijat eivät kuulemma osaisi tulla Sirkassa olevalle Leville. 

Näyttelyn voi kronologisesti jakaa kahteen osaan, joista ensimmäinen kertaa viime vuosisadan alun ensiaskeleitaan ottavasta Lapin matkailusta aikana. jolloin oikeastaan liikenneyhteyksiä vasta rakennettiin eikä kaikkiin näyttelyssä esitettyihin hotelleihin ollut edes tieyhteyksiä. Toinen maailmansota katkaisi matkailun kehityksen ja se näkyy selkeästi tässä näyttelyssä. Toinen osa kertoo jälleenrakennusajasta matkailussa ja 1960-luvun jälkeen alkaneesta massaturismista eli siitä, miten matkailukeskuksista syntyi vähitellen lomakaupunkeja ja oikeastaan viihdekeskuksia hiihtoturisteille. Näyttelyssä on paljon kuvia, tekstejä, piirroksia sekä myös elävää kuvaa, joka on tehokas tässäkin näyttelyssä. Esimerkiksi filmi tuhotusta Rovaniemestä kertoo Lapin sodan tuhot paremmin kuin kuvat tai kirjoitukset. Paljon tilaa – ja todella aiheesta – sai Pallastunturin Matkailuhotelli, jonka historia kertoo matkailun historian lisäksi myös Lapin historiasta.

Näyttely alkoi kertomalla lavastetuista saamelaisista eli siitä, miten saamelaiskulttuuria on käytetty matkailun rekvisiittana hyväksi. Kuvaava esimerkki tästä piittaamattomuudesta alueen asukkaita kohtaan oli Petsamon Kolttaköngäs, jonne keskelle kolttasaamelaiskylää rakennettiin matkailuhotelli. Matkailu muutti kyläläisten elämää monella tavalla nopeasti ja monissa lähteissä on mainittu esimerkkejä siitä miten paikallinen kolttasaamelaiskulttuuri törmäsi matkailuun. Sekä täällä että muualla Lapissa saamelaiset olivat matkailun rekvisiittaa jo 1900-luvun alusta lähtien. Näyttelyssä esillä olleista korteista ja kirjoista käy hyvin ilmi, miten saamelaiskulttuuri tyydytti matkailijoiden nälkää muullakin tavalla, sillä kaiken näköisiin lapinpukuihin pukeutuneet tarjoilijat ja muut esittivät saamelaisia. Esimerkiksi 1940-luvulla uudelleen rakennetun Pallastunturin matkailuhotellin ns. Lapin tupaa esiteltiin joissakin kirjoissa saamelaisten asuntona!  

Näyttelyssä esillä sekä "vanha" Pallaksen hotelli että nykyinen hirsihotelli.

Vuonna 1938 avattiin Pallastunturille puurajan yläpuolelle upea funkishotelli varakkaita, etupäässä hiihtoturisteja varten. Hotelli oli osaksi omavarainen, sillä vajaat 10 kilometrin matka lähimmältä maantieltä hoidettiin lumen aikaan pororaidoilla. Siellä oli mm. oma sähkölaitos ja lehmiä, kanoja ja porsaita. Kyseessä oli ensimmäinen hiihtourheilua varten rakennettu matkailurakennus eikä sen rakentamisessa ja varustamisessa markkoja säästetty. Tämä valkoiseksi rapattu funkishotelli muodosti näyttävän kontrastin puuttomassa tunturimaastossa.  Hotellin suunnittelivat Väinö Vähäkallio ja Aulis Hämäläinen. Myös sisätiloihin ja sisustukseen satsattiin; mm. Artekin kalusteet, Aino Aallon kankaat ja Paavo Tynellin valaisimet. Jatkosodan aikana saksalaiset sotilaat lomailivat täällä ja Lapin sodan loppuvaiheissa hotelli räjäytettiin. Sitä todistivat mm. pari läheisen paliskunnan poromiestä, joiden tehtävänä oli vahtia poroja tunturissa.

Sota katkaisi myös hyvin alkaneen matkailubuumin. Jälleenrakennusaika näkyy hyvin matkailurakentamisessa. Pallakselle rakennettiin uusi hotelli alemmas puurajalle vuonna 1948.  Hotellin suunnitteli omistajansa Suomen Matkailijayhdistyksen arkkitehti Jouko Ylihannu. Hirsiseinäisenä ja uudessa paikassa se ei pistänyt samalla tavalla silmään kuin edellinen, modernilta näyttänyt funkishotelli. Tässä hirsihotellissa on nähtävänä kansallisromantiikkaa ja viittauksia saamelaiskulttuuriin, joka on näkynyt erityisesti hotellin ja ravintolan sisustuksessa sekä mm. tarjoilijoiden asuissa.

Kaj Franckin suunnittelema verhokangas. 

Hotellissa on nähtävillä myös valokuvia vanhasta funkishotellista ja sen sisustuksesta. Monet vieraat ovat kertoneet, että kyllä tämä nykyinen hirsihotelli on paljon sopivampi tuntureiden keskelle kansallispuistoon kuin Lapin sodassa räjäytetty.  Itse olen ollut muutamana kesänä ja keväänä töissä Pallashotellilla sen vielä kuuluessa Suomen Matkailijaliitolle.

Pallashotellin ja Kolttakönkään  lisäksi näyttelyssä esiteltiin mm.  Inarin ja Kilpisjärven matkailuhotellit sekä Pohjanhovi, mikä on tärkeä Lapin matkailun ikoni. Lappi on ollut mukana rakentamassa virallista Suomi-kuvaa ja se näkyy selkeästi myös tänään.

Näyttely sopii loistavasti kiertämään erityisesti lappilaisissa museoissa, sillä se kertoo erittäin tärkeästä ja näkyvästä asiasta. Matkailu muutti osaltaan Lappia ja se on tärkeä elinkeino tänä päivänä. Hautajärven mukaan hyvä arkkitehtuuri on kadonnut matkailurakentamisesta ja kestävän kulttuurin sijaan se suosii Lappi-kliseitä ja lavastuksia, kuten näkyy hyvin tässä näyttelyssäkin.  Kun katsoo nykyisiä matkailurakentamisen tuloksia Lapissa, on pakko kysyä, että mikseivät parhaimmat arkkitehdit ole suunnittelemassa eettisesti ja ekologisesti kestävää ja näyttävää matkailurakentamista? Ihailen mielelläni alppitaloja Alpeilla, mutta Lapissa muunlaiset rakennukset olisivat ympäristöön sopivampia.

Menkää katsomaan näyttely!