Lukijat

torstai 27. huhtikuuta 2017

Ihanaa tositeeveetä Pohjois-Norjasta - porosiidan kevätmuutto

Ohjelman johtajat Ronald Pulk ja Rebecca Strand kuvattuna Finnmarksviddalla, he myös juontavat, Pulk sekä norjaksi että saameksi. Kuva täältä NRK:n netissä olevasta ohjelmasta: Tor-Egil Rasmussen / NRK. 




Kunnon tosi-tv koukuttaa! Sen on huomannut ainakin Norjan televisio NRK, joka on erikoistunut ns. hitaisiin ohjelmiin. Aiemmin on jo seurattu junamatkaa sekä päiväkausia oltu Hurtigrutan mukana Bergenistä Kirkkoniemeen. Nyt tämän kevään ehdoton suosikki on porosiidan kevätmuutto sisämaasta Karasjoen läheltä Kvaløyan saarelle. Siis samalle saarelle, jossa sijaitsee mm. Hammerfest. 

Ohjelman järjestelyt ovat tietysti vaatineet valtavasti suunnittelua ja etukäteistyötä, joiden suuruuden voi vain aavistaa. Saran perheen porosiidan mukana pääsemme kuitenkin seuraamaan kevätmuuttoa sen keston ajan. Tokassa on noin 1500 poroa ja sitä seuraa siidan väki vahvistettuna televisiotiimillä. Joskus näemme kelkka- ja “mökkiraidon”, ainakin kun se pysähtyy yölevolle.

Reinflytting minutt for minutt -ohjelma alkoi maanatai-iltana 24. huhtikuuta ja jatkunee vielä muutaman päivän, kunnes tokka on saatu saarelle, jossa sen tarkoitus on viettää kesälaitumilla syysmuuttoon asti. Saamme seurata porojen muuttoa – vahvistettuina muutamilla haastattelupätkillä – ja sen ajan tapahtumia, kuten porojen lepoaikoja ja lisäruuan antamista, sillä välillä muuttoreitin varrella laidun on niin huonossa kunnossa (tai huono pohja) ettei kaivu onnistu. Joskus taas on hauska seurata, miten porot kaivavat jäkälää tai ennen kaikkea seurata kahden porokoiran työskentelyä tokan judatessa kohti merta. Kuvauksissa käytetään paljon kuvauskopteria (dronea), jonka avulla tulee hienoa kuvaa ylhäältä. Yhdessä haastattelussa eras siidan jäsen sanoi hankkivansa nyt oman dronen, jonka avulla on helppo seurata poroja. Sitä käytetäänkin jo joissakin siidoissa apuna. Aamulla bussissa seurasin kännykän näytöltä miten Muzet-niminen poro sai selkäänsä kameran; valitettavasti kuvaus ei kestänyt kauaa, mutta tänä iltana kuulemma koetetaan uudestaan. Tätä poroa on yritetty opettaa talven aikana kantamaan kameraa, mutta ainakin porotoverit vierastivat kameraa selässään kantanutta Muzetia. 

Ohjelma on netissä ja sitä voi seurata kaikissa maissa. Online-kuvan lisäksi ruudussa näkyy chatti-ruutu, joka toimii aamulla sekä illalla. Siinä vastataan monenlaisiin kysymyksiin poronhoidosta, saamelaisista ja kaikesta muusta tähän ohjelmaan liittyvästä. Lisäksi kuva on varustettu hienolla musiikilla. Saamelaisartistien lisäksi olen kuullut mm. Jan Garbarekia, jonka soitto sopii hienosti näihin maisemiin ja porojen jutamiseen.


Tätä saa nauttia siis vielä muutaman vuorokauden. Mitä parhainta mindfullnessia!

Lisäys: Muzetin kamera kaatui ja nyt on tehty parempi kamerapidike, joka pitäisi kameran paremmin paikoillaan; se oli kiinnitetty länkiin. Nyt kuulemma Muzet kameroineen odottaa ilmojen lauhtumista. 

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Taas poropäivillä Raattamassa



Pääsin loman aikana jälleen käymään Raattaman poropäivillä. Aiemmin olen kirjoittanut näistä päivistä vuonna 2014. Kuten jo nimikin sanoo, poro on pääosassa, sillä onhan kyseessä tärkeä poronhoitokylä. Monessa talossa poronhoito on tärkeä – jos ei elinkeinon, niin ainakin identiteetin ja kulttuuriperinnön näkökulmasta. Kyrön paliskunnan poroisäntäkin on kotoisin tästä kylästä. Kun poropäivillä oltiin, poroa sai ostaa monella tavalla valmistettuna. Kiirettä täytyi pitää, sillä mennessämme syömään   lounasannokset poroa, grillivartaassa pyörivät poro oli jo aika pieni. Poronlihan lisäksi lautaselle päätyi myös kahdenlaista poromakkaraa. Näistä porotuotteista piti huolta kylässä toimiva perheyritys ArctiFood, jonka tuotteita kuten käristys- ja kuivalihaa oli myös myynnissä.  




Poropäivät pidettiin Porotilamajoitus Autton pihalla, joka oli toinen päivien järjestäjistä.  Sisältä talosta sai ostaa syötävää ja juotavaa. Pihan kojuissa oli myynnissä myös arpoja koulun ja Raattaman latuverkon hyväksi sekä paikallisia tuotteita kylästä ja hieman kauempaakin. Nämä kojujen myyntituotteet olivat erilaisia käsityötuotteita kuten vaatteita, koruja ja hilloja, täytettyjä eläimiä, leivonnaisia, marjoja ja rekiä.  Matkailu on poronhoidon lisäksi toinen kylän näkyvistä elinkeinoista ja se tuo suuren osan poropäivien asiakkaistakin paikalle. Suurin osa tuli autoilla, mutta sinne tultiin myös suksilla ja moottorikelkoilla.




HandMade in Raattama.

Poropäivät ovat mielenkiintoinen paikallinen tapahtuma, jossa ostosten tekeminen, näyttäytyminen ja tuttujen tapaaminen ovat tärkeitä. Tällaisia tapahtumia tarvitaan sekä myyjien että vieraiden näkökulmasta. Kauniissa säässä oli mukava istuskella nuotion ympärillä ja jutella vaikkapa vanhojen haastateltavien kanssa tämän päivän poromiehiä askarruttavista asioista.    

PS. Poropäivät ovat hyvä tilaisuus ostaa poro- ja muita tuotteita paikallisilta ja hankkia elämyksiä. Porot tai poronhoito ovat täällä elinkeino, jonka tärkeä tehtävä on tuottaa ihmisille toimeentuloa. Poroja ei pidetä vain matkailijoita varten, joskin matkailu on tärkeä elinkeino myös poronhoidon näkökulmasta. Poronhoito kertoo täällä myös kulttuuriperinnöstä, identiteetistä ja paikallishistoriasta. Toivottavasti seuraavalla kerralla on taas eläviä porojakin nähtävänä.  




sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Ennakkoäänestysauto



Lokakuussa kansatieteessä väitteli – nyt siis jo FT – Jussi Lehtonen maaseudun liikkuvista palveluista. Tässä työssä hän yhdisti kansatieteen ja tulevaisuudentutkimuksen. Lehtonen selvitti Suomen maaseudun keskeisimpien palvelujen ja erityisesti liikkuvien yksiköiden historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Myymälä-, kirjasto- ja pankkiautojen sekä autopostitoimistojen toimintaan ja taustoihin tutustumalla hän rakensi sekä tulevaisuuskuvia että skenaarioita. Tutkimuksessa esitetyt erilaiset skenaariot kertoivat sekä hyvinvoivasta että tyhjenevästä maaseudusta – aina skenaarion mukaan.  Asuimmepa tai vietimmepä aikaa ties minkälaisella maaseudulla, niin sen palveluiden järjestäminen ja saatavuus vaikuttavat maaseudulla asuvien ja siellä aikaa viettävien ihmisten elämään myös tulevaisuudessa. Lehtosen mukaan mm. digitalisaation tuomat muutokset saattavat ohjata tulevaisuuden maaseudun palveluja pois nykyisistä toimintamalleista. Sähköiset lähipalvelut ja jakamistalouden keinoin hoidettava postinkuljetus voivat olla yksi esimerkki siitä, miten kauppa-, kirjasto-, pankki- ja postipalvelut saatetaan tulevaisuuden suomalaisella maaseudulla järjestää. Väitöskirja löytyy täältä.  

Yksi tällainen, aika vaatimattomalta tuntuva, mutta tärkeä ja nyt erittäin ajankohtainen palvelu on ennakkoäänestysauto, jollaisia kiertää ainakin täällä Lapissa, nähtävästi muuallakin. Näin autottomat – tai muut henkilöt, joilla ei juuri silloin ole keskustaajamiin asiaa, pystyvät äänestämään näppärästi ennakkoon. 


Kunnallisvaalien lähestyessä yksi huvitus on ollut lueskella postilaatikkoon ilmestyneitä vaalimainoksia. Yksi pohjanoteeraus – toivottavasti tämän pahempia ei enää tule – jaettiin pari kolme päivää sitten. Sen mukaan “Haittamaahanmuutto on Suomen pahimpia vitsauksia, saati sitten kuntamme.” Se pitää kuulemma pysäyttää kuntamme rajoille. Mitähän tämä tarkoittaa? Kielivirheistä välittämättä ajattelin, etä vihjataanko tällä siihen, että kunta sitoutui ottamaan vastaan pienen määrän turvapaikan saaneita? Mutta vielä älyttömämpää seurasi tässä mainoksessa: “Ruotsinkielen opiskelu pakollisena kunnassamme on vähintäänkin absurdia, kun kunnassamme on 0,1% ruotsinkielisiä.” Lukemalla viisastuu, sillä en tiennytkään että Kittilässä on 0,1 %, jotka ovat ilmoittaneet äidinkielekseen ruotsin. Tuolla äidinkielisten osuudella tai määrällä ei sinänsä ole tässä mitään merkitystä, vaan sillä, että matkailupitäjässä kielten – ruotsin lisäksi esimerkiksi saksan, venäjän, kiinan ja ranskan – osaaminen on tärkeää. Jos ruotsia ei opiskella peruskoulussa ja/tai lukiossa, niin se rajoittaa ja estää jatkomahdollisuuksia, sillä tietyissä opinahjoissa ja ammateissa/viroissa on osattava Suomen virallisia kieliä. Lisäksi Kittilästä on lyhyt matka sekä Ruotsin että Norjan rajalle, joten ruotsin osaaminen tästä näkökulmasta olisi tärkeää. Toki sen nuuskan voi ostaa länsirajan takaa ilman ruotsin taitoakin. Kolmanneksi, Kittilästä kuten muualtakin Lapista lähti 1950- ja 1960-luvuilla suuri määrä ihmisiä työn perässä Ruotsiin. Nyt monien tutkimustenkin perusteella kolmannen sukupolven ruotsinsuomalaisten suomen taito on kadoksissa, joten seurustelevatko he englanniksi paikallisten sukulaistensa kanssa? Miksei puhuta pakkoenglannista tai pakkomatematiikasta tms? Luulisi yrittäjän ja yrittämistä ajavan kunnanvaltuustoehdokkaan tajuavan kielitaidon, myös ruotsin, tärkeän merkityksen matkailupitäjässä. Minä ainakin olen kiitollinen Raili Holapalle ja Anna-Liisa Lietulle, joiden loistavan opetuksen ansiosta sain hyvän pohjan ruotsille. 

P.S. Asiaan liittyy vielä se, että k.o. kunnallisvaaliehdokas ei ainakaan tuon  mainoksen perusteella tiedä missä asioissa valtuusto pystyy päättämään.