Raja-asema Tornio

Kävin pitkästä aikaa Torniossa tai oikeastaan Tornion-Haaparannan kaksoiskaupungissa, jossa pari päivää aiemmin oli juhlittu Kemistä Haaparannalle vievän radan sähköistämistä ratajuhlalla. Sitä vietettiin molemmissa kaupungeissa, vaikka radalla ei olekaan vielä henkilöliikennettä. Toivottavasti paikalla olleet liikenneministerit ovat sanojensa mittaisia ja hoitavat ensi vuonna henkilöliikenteen. Onhan Suomen nykyinen liikenneministeri käynyt koulunsa Haaparannalla, joten…. Muuten tuossa yläkuvassa on taas lumiraja Victoria-torilla.

Haaparannan asemaa oli korjattu entisestäänkin ja se on hieno. Olen itse aikoinaan aloittanut ensimmäisen interreilin tältä asemalta. Nykyäänkin henkilöliikennettä on Ruotsin puolen radalla. Asemalle on Pohjois-Suomen 30 vuotta sitten tapahtuneen evakuoinnin (syksyllä 1944) muistoksi pystytetty taulu muistuttamaan niistä kymmenistä tuhansista evakuoiduista suomalaisista, jotka matkustivat tämänkin aseman kautta turvaan syksyllä 1944.

Minunkin syy vierailla Torniossa oli tämä evakuointi, josta on nyt kulunut reilut 80 vuotta, sillä pidin Torniolaakson Museolla esitelmän Lapin sota, evakkoaika ja jälleenrakentaminen kulttuuriperinnön näkökulmasta. Lapin sota, evakko ja jälleenrakennus kiinnostavat ihmisiä ympäri Lappia. Harva tämän ajan itse kokeneista on enää hengissä. Museolla oli myös samalla viikolla avattu rataan liittyvä vaihtuva näyttely Solmukohdassa– Yhdysrataliikenteen historiaa Suomen ja Ruotsin rajalla och samma på svenska. Kyseessä on maailman ensimmäinen – ja ainoa – ylirajainen museo, sillä myös Haaparannan kaupunki osallistuu kustannuksiin.

Toivottavasti junalla Tornioon tulevat ja lähtevät voivat jatkossa matkustaa joustavammin junalla. Lähtö Tornio-itäisen seisakkeelta ei ainakaan lumisateessa ole mukava, jolloin kulkuväylä oli paksun lumen peitossa ja juna oli tosi pitkä, jolloin makuuvaunut pysähtyivät kaukana. Pitkä juna selittyy sillä, että rataa ei ole sähköistetty Kolariin asti, joten sähkötön veturi vaatii enemmän vaunuja. Mitään mukavuuksiahan tällä kaukana keskustasta olevalla seisakkeella ei ole, jos ei laske mukaan yhtä puistonpenkkiä.  

Mutta täällä oli taas mukava käydä ja nähdä vanhoja tuttuja. Samalla saatoin hyödyntää kruunun halpaa kurssia.

Utgång on asemalla suomeksi poistua.

 

Tornion Rantakadulla

Tornion vanhassa puutalokorttelissa, Rantakadun varrella on vanha ja kaunis paksurunkoinen visakoivu. Lehdettömänäkin seisovan puun kauneuden ohikulkija havaitsee. Olen kävellyt sen ohi useita kertoja asuessani kenttätöissä saman kadun varrella olevassa Viippolan talossa. Koivu on nähnyt ja kuullut monenlaisia tapahtumia ja tarinoita jokivarren elämästä. Se ei kuitenkaan ole nähnyt sitä, miten pari kilometriä oikealle reilut kaksisataa vuotta sitten venäläiset sotilaat astelivat nykyisen Ruotsin puolelle. Hieman tämän jälkeen alueen asukkaiden oli pakko tutustua uuteen ilmiöön, koska sen halki vedettiin raja. Koivu ei nähtävästi ole ikänsä puolesta sijainnut koskaan Ruotsissa, vaan se on kasvanut koko ikänsä Suomessa, tai ensin Suomen suuriruhtinaskunnassa, osana Venäjän imperiumia. Koivu voisi kertoa muun muassa miten sen oma ympäristö on muuttunut nopeaa vauhtia toisen maailman sodan jälkeen – puhumattakaan viimeisen kymmenen vuoden ajan rakentamisvauhdista. Nykyisen Kaupunginlahden takana nousevat kerros- ja liiketalot, joista ensin silmiin pistää sini-keltainen IKEA:n tavaratalon ”laatikko”. Suomen puolelle rakennetun Rajakartanon, joka pitää sisällään Aineen taidemuseon ja kirjaston, taakse jää vuonna 2008 avattu Rajalla -kauppakeskus ja uudet kerrostalot. Kauppakeskuksen ja Ruotsin puoleisen tullirakennuksen väliin jää vuonna 2011 vihitty Victoria-tori, joka näin syksyllä on aika autio. 

Kruununprinsessa Victoria vihki Victoria-torin 22.9.2011.

Hieman siitä Ruotsiin päin on jo aloitettu maankaivutyöt, sillä sinne on rakenteilla molempien kaupunkien, Haaparannan ja Tornion uusi, yhteinen matkakeskus. Matkakeskuksen tiellä on vielä muutama käytännön ongelma, mutta ne toivottavasti ratkaistaan ennen kuin matkakeskus avataan lähivuosina. Paljon muitakin suunnitelmia tälle entiselle joutomaalle on ollut olemassa poliitikkojen haaveissa ja virkamiesten työpöydillä. Yhteinen kaupunkikeskusta monine yhteisine toimintoineen on toisten mielestä utopia, toisten mielestä konkreettinen ja saavutettava tavoite. Visakoivu näkee toivottavasti vielä senkin, milloin ja miten tämä hanke toteutuu.  

Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf perusti Tornion kaupungin nykyiselle paikalleen Suensaarelle jo vuonna 1621. Suensaari oli tunnettu kauppapaikka jo tätä ennen. Ensimmäisen asemankaavansa Tornio sai jo 1640-luvulla. Tämä Rantakadun kortteli kuuluu tähän kaupungin vanhimpaan alueeseen, joka sijaitsee kaupunginlahden liepeillä. Täällä ovat sijainneet kauppiaiden umpipihatalot aittoineen ja muine rakennuksineen.  Ylinnä olevassa kuvassa kauempana keskellä näkyvä keltainen talo on Viippola, jonka nykyinen asuinrakennus on 1840-luvulta. 1600-luvulla sen omisti kauppias ja porvari Michel Holm ja 1700-luvulla puolestaan kauppias Christer Zoebulon. Viippolalla on ollut useita omistajia ja erilaisia toimintoja. Esimerkiksi kun Tornion vanha raatihuone tuhoutui tulipalossa, niin Viippolassa pidettiin raastuvan kokouksia 1870–1975. (Yksityiskohdat Tornion kulttuuritoimen ja Tornionlaakson maakuntamuseon laatimasta esitteestä "Tornion rakennettu muisti". Lisätietoja löytyy mm. Tornion kaupungin historiasta.)

1800-luvun lopulla tontille rakennettiin kaksi asuin- ja liikerakennusta, jotka ulkorakennuksineen ovat muodostaneet tontin ympärille umpipihan. Vuonna 1938 Otto Viippola osti kiinteistön ja hänen mukaansa talo on saanut nykyisen nimensä. Tontti rakennuksineen on kuulunut Tornion kaupungille vuodesta 1975 lähtien ja yksi rakennus on kaupungin kulttuuritoimen hallinnassa. Taloa käytetään mm. vierailevien taiteilijoiden majoitukseen, ja olen saanut majoittua tähän viehättävään puutalokortteliin useita kertoja kenttätöitteni aikana.