Rajaton raja

Rajan merkitys näkyy rajan asukkaille sekä hyvässä että pahassa. Rajaa on pystytetty, purettu, häivytetty, pystytetty uudestaan ja häivytetty erilaisin symbolein ja asetuksin, joskus eri aikaa, mutta joskus myös samanaikaisesti.  Kun raja vedettiin pitkin Väylää siten, että Suensaari jäi rajan itäpuolelle, niin paikalliset ihmiset eivät ensin pitäneet rajaa minään, vaan toimivat kuten ennenkin – huolimatta uusista isännistä ja heidän haluista kontrolloida rajaa ja sen ylittämistä. Se oli enemmän hallinnollinen raja myös asukkaille. Vähitellen rajan merkitykset ovat vaihdelleet, sota-aikoina se on ollut suhteellisen suljettu, mutta se avattiin nopeasti, kun Lapin asukkaiden piti päästä evakkoon syksyllä 1944.

Olin muutaman päivän rajalla, toisin sanoen Haaparannalla ja Torniossa. Ylitin tämän rajattomaksi tai maailman rauhallisemmaksi rajaksi siteeratun rajan noina päivinä monta kertaa ja keskustelin viime syksynä muuttuneista rajakäytänteistä monen paikallisen ihmisen kanssa. Rajahan sai vaihteeksi uudet isännät viime syksynä, sillä rajaa ja sen ylittäneitä ryhdyttiin valvomaan ja lännestä tulleet turvapaikanhakijat saatettiin tyhjilleen jääneeseen koulurakennukseen pystytettyyn yhdistelykeskukseen.  Rajalla vartioineet, paikallisia oloja länsirajalla tietämättömät rajavartijat ja tulli pysäyttivät rajan ylittäneet autot ja ihmiset ja kyselivät keitä ja millä asialla kulkijat ovat; paikallisten mukaan he tekivät kuulemma usein myös sellaisia kysymyksiä, joita EU:n sisärajalla kulkijoilta ei saisi kysyä.  Erityisesti Matkakeskuksesta Suomen puolelle jatkaneet linja-autot otettiin tarkkaan kontrolliin. Toiset ottivat tarkastukset – passi tai henkilöllisyystodistus piti olla aina mukana, mikäli ei halunnut esimerkiksi sakkoja maksaa – normaalina, joskin hieman poikkeavana tekona, toisia se harmitti tällä rajalla, jota oli totuttu jo pitkän ajan kulkemaan miten ja mistä haluaa. Ei nähty mitään eroa rajan puolilla, vaan sen toisella puolella sijaitsevat kaupat, liikkeet tai asiat olivat kuin ”omia”, joita oli totuttu hyödyntämään.  

Tämä turvapaikanhakijoiden vuoksi käynnistetty tehostettu valvonta rajalla oli lähes ohi siellä käydessäni. Tästä oli tuolloin merkkinä vain rajavartioston auto Rajalla-kauppakeskuksen takana olevalla yhteisellä Victoriantorilla ja tullin auto Krannikadulla juuri rajan kohdalla. Ehkä halusivat muistuttaa pelkillä autoilla olemassaolostaan. Varsinaista rajaleikkiä siis.   

Norbottenin läänin Torniolle lahjoittama Rajaleikki-patsas Victoriantorilla. Sen takana kaupungit yhdistävän Krannikadun vieressä Ruotsin tullin auto. 

Tämä tehostunut valvonta ja joidenkin mielestä kontrolli EU:n sisärajalla peruttiin turhana, sillä ulkopuolisten tulo oli miltei kokonaan loppunut tätä kautta.  Suomen Tulli ilmoitti kuluneella viikolla tehostavansa pysyvästi rajavalvontaa Torniossa, nähtävästi myös ylempänä väylän varressa. Tällä tehostamisella tulli tarkoitti salakuljetuksen kuten huumeiden ja myös nuuskan tarkempaa valvontaa. Syksyn aikana oli saatu kiinni myös noin 30 salakuljetusrikosta, joista osa oli törkeitä. Tämä Suomen länsiraja on myös nuuskaraja, sillä nuuskaa ei saa valmistaa eikä myydä Suomessa, mutta sitä voi tuoda Ruotsista omaan käyttöön tietyn määrän. Sitäkään ei saa siis tuoda määrättömästi eikä myydä edes kaverille. Haaparannalla nuuska on hyvä myyntiartikkeli, jota myydään mm. maailman suurimmaksi karkkikaupaksi mainostetussa kaupassa ja nuuskaa varten on myös perustettu nuuskaliikkeitä.

Ehdin vajaan viikon aikana tavata sekä entisiä että uusia haastateltavia sekä tuttuja. Moni heistä otti puheeksi RKP:n puoluejohtaja Carl Hagströmin ajatuksen yhteisestä Pohjoismaisesta kansalaisuudesta oman maan kansalaisuuden lisäksi. Ajatusta pidettiin periaatteessa hyvänä ja erityisesti raja-alueella sopivana, sillä siinä nähtiin paljon positiivisia seikkoja juuri esimerkiksi tällaisena poikkeuksellisena aikana kuten viime syksynä ja talvena. Ehkä se myös panisi lisää vauhtia Tornion ja Haaparannan viranhaltijoiden yhteistyöhön, joka viime vuosina on hieman hidastunut. Jos suomen tai meänkielen taito Haaparannan puolen viranhaltijoissa on vähentynyt, niin ei se ruotsin taito ole Tornion viranhaltijoissa juuri parantunut tai lisääntynyt. Ehkä niitä yhteisiä kokouksiakin kannattaisi pitää ja etelästä muuttaneet viranhaltijat "opettaa"  yhteistyöhön. Englanti pohjoismaisena yhteistyökielenä on mielestäni huono asia, varsinkin kun tämän viikon tietojen perusteella Haaparannan asema  Ruotsin suomalaisimpana kaupunkina vahvistuu entisestään – ainakin kun katsoo koululaisten kielten osaamista ja taustaa. Suomen kielen asema Haaparannan julkisessa tilassa on melko mitätön. Suomen merkittävästä asemasta – joissakin kouluissa jopa yli 60 % koululaisista – kaupungissa ei ole suomenkielisiä luokkia, suomenkielisetä koulusta puhumattakaan. Kaupunkien yhteinen kielikoulu on tietysti poikkeus.

Tältä se raja näytti. Yläkuvassa on lumiraja, ts. rajan länsipuolta torista ei lämmitetä, koska se kuulemma tulee niin kalliiksi. 

Nuuskarajalla

Nuuskakairassa kun ollaan, niin yksi täällä Tornion-Haaparannan kaksoiskaupungin erottavista rajoista on nuuskaraja. Nuuskarajalla tarkoitan tietysti sitä, että Ruotsissa nuuskan myyminen on erikoisluvalla sallittua, kun taas Suomessa nuuskanmyynti on kielletty, käyttö sen sijaan ei. Ruotsi ei saa viedä nuuskaa ulkomaille, mutta sitä voi käydä omaan käyttöön ostamassa Ruotsista. Ruotsin EU:lta saama erikoislupa perustuu siihen, että nuuskan käyttö on Ruotissa ollut erittäin laajaa, se ikään kuin kuuluu "kulttuuriin". Pohjoissuomalaiset voivat tietysti väittää, että se kuuluu myös täkäläiseen kulttuuriin, sillä niin suosittua nuuskan käyttö rajan tälläkin puolella on. Tänä vuonna esille tulleita EU:n suunnitelmia muuttaa tupakkadirektiiviä, joka kieltäisi nuuskan valmistamisen, ruotsalaiset eivät ole ymmärtäneet.

TNS Gallupin teettämän kyselyn mukaan suomalaiset ovat viimeisen vuoden aikana yhdeksän miljoonaa nuuskarasiaa ja matkustajien nuuskantuonti on lisääntynyt peräti 42 prosenttia. Omaan käyttöön nuuskaa siis saa tuoda, mutta ei myyntiin, koska nuuskan myynti Suomessa on kielletty. Onko siis mikään muuttunut toisen maailmansodan jälkeisestä joppauksen kulta-ajasta, jolloin Suomeen tuotiin Ruotsista niitä tuotteita, joita meiltä ei saatu? Silloin(kin) joppareiden myyntiketjut ulottuivat Etelä-Suomeen asti.

Haaparannalla on nuuskanmyyntiin keskittyneitä erikoisliikkeitä, kuten tämä kuvan liike, katsokaapa aukioloaikoja:

Vastaavanlaisia rajakauppaan perustuvia liikkeitä on kaikkialla raja-alueilla, vaikkapa Tanskan ja Saksan rajalla tai Puolan ja Saksan rajalla, kuten olen aiemmin kirjoittanut. Puolasta käytiin hakemassa tupakkaa, alkoholia ja bensaa, sekä käytettiin mm. ravintolapalveluja.

Erään toisen kioskin omistaja kertoi aiemmin kenttätöissä ollessani, että juuri sinä lauantaiaamuna jo ennen kioskin aukioloaikaa pari kuopiolaista miestä oli odottamassa ulkopuolella. Nämä olivat ajaneet aamuyöstä yhtä soittoa Kuopiosta ja lähteneet heti ostosten jälkeen paluumatkalle. Miehet olivat ostaneet nuuskalastin, jonka piti riittää kolmeksi kuukaudeksi. Olivat kuulemma kanta-asiakkaita, kertoi kioskin pitäjä. Häneltä sai muuten kaupanpäällisiksi yhden rasian nuuskaa¨ostaessa kokonaisen puntin nuuskaa. Ehkä suurasiakkaat saivat vielä paremman tarjouksen? 

Kuinka moni lukijoista tietää, mikä on Nuuskakaira?

Päivän havainto:  Kemin lumilinnan kyltit ovat paikallaan, mutta lumilinnaa ei vielä ole.

Edit: lisäsin pari yksityiskohtaa.