
Viime viikolla pääsin vihdoin
käymään ihailemassa Utsjoen kirkkomaisemaa, jonka tärkein nähtävyys ovat
kirkkotuvat. Ne sekä kirkko ja pappila
sijaitsevat Mantojärven rannalla, muutama kilometri Utsjoen kirkonkylästä
etelään muodostaen arvokkaan ja mielenkiintoisen kulttuurihistoriallisen kohteen. Kirkkotupa-alueella on 1930-luvulla ollut yli kaksikymmentä
rakennusta, nyt niitä on runsaat tusina. Kirkkotupia on rakennettu tälle
alueelle ainakin jo 1700-luvulla, ehkä jo aiemmin, sillä on todisteita, että
alueella olisi ollut toimintaa jo 1600-luvulla. Kaiken kaikkiaan alueella on
ollut yöpymiseen tarkoitettuja tupia tai kammeja sekä aittoja, vajoja ja
kirkkotalleja. Tupia on käytetty markkinoiden, veronkannon, käräjien sekä
tietysti kirkkopyhien aikana. Tupien määrä on vaihdellut, sillä niitä on
rakennettu, siirretty ja uusittu. Ne ovat olleet käytössä toiseen
maailmansotaan asti, mutta evakon jälkeen monet omistajat siirsivät rakennuksen
muualle ja ottivat sen käyttöön siellä. Puu on ollut kallista. Tuvat ovat
olleet yksityisomistuksessa lukuunottamatta käräjä- ja voudintupaa ja ainakin osaan näytti olevan ainakin käyttöoikeus.



Museovirasto on kunnostanut aluetta
1970- ja 1980-luvuilla ja samalla joitakin rakennuksia on korjattu ja toisia on
siirretty alueelle takaisin. Kesällä alueen tupia pääsee katsomaan paremmin ja
silloin on myös seurakunnan kesäkahvila auki yhdessä tuvassa. Käräjätuvassa
toimii lisäksi paikallisten käsitöiden myyntinäyttely.
 |
Kahvitupa. |
 |
Pappila ulkorakennuksineen. |
Utsjoen nykyinen, paikallisista
kivenlohkareista rakennettu kivikirkko – aiempi puinen Pyhän Ulrikan kirkko
sijaitsi pappilan läheisyydessä – on 1850-luvun alusta ja se sijaitsee hieman
ylempänä rinteessa. Sen on suunnitellut
Ernst B. Lohrman. Carl Ludvig Engelin suunnitelmien perusteella rakennettiin
pappila 1843, mutta sen ulkorakennukset ovat jo 1700-luvulta.
 |
Alueelle siirretty sauna. Löylyhuone (kuvassa) ja pirtti. |
 |
Kalakellari |
 |
Kammin piisi (eli tulisija). |