Joppausta 100 vuotta sitten - Maailman neulansilmätapahtumat Haaparannalla elokuussa 2016

Sekä Haaparanta että Tornio muodostivat sata vuotta sitten varsinaisen neulansilmän, sillä vaikka Ruotsi olikin julistautunut jo silloin neutraaliksi, sijaitsi se Suomen rajalla ja Suomihan oli silloin vielä osa Venäjän keisarikuntaa. Tätä kulttuuriperinnön ja historian tuotteistamista, joka oli nimetty Maailman neulansilmä -tapahtumaksi vietettiin nyt jo kolmatta kertaa; tosin valitettavasti kaikki tapahtui tällä kertaa vain Haaparannan puolella ja ruotsiksi.

Tänä vuonna teemana oli salakuljetus ja kaikki siihen liittyvä, sillä sata vuotta sitten tällä alueella suorastaan vilisi joppareita, salakuljettajia, suuria ja pieniä “liikemiehiä”, toimittajia, vakoojia, agentteja, taiteilijoita, ilotyttöjä ja kaikenlaisia seikkailijoita. Haaparannan puolella keskuspaikkana oli muutama vuosi sitten valmistunut Haaparannan kaupunginhotelli, jonka palveluja ja erityisesti myös puhelinta he saattoivat käyttää. Joppareilla toimisto oli taskussa ja kaikki sopimukset tehtiin suullisesti.

Nämä ensimmäisen maailmansodan ympärille muodostuneet vuodet oikeastaan muodostavat ensimmäisen suuren joppausepokin tällä alueella. Joppaus eli salakuljetus tapahtui tuolloin suurelta osin Suomen puolelta Ruotsiin, osaksi hintojen, mutta myös tavaran saannin vuoksi. Joppauksen kannattavuus riippui tietysti kysynnästä ja tarjonnasta; mitä oli saatavilla ja mihin hintaan. Tavaroita ostettiin sieltä mistä niitä saatiin ja myytiin siellä, missä niistä oli pulaa ja saatiin hyvä hinta. Tavarapula, hintaerot ja valuuttakurssien erot mahdollistivat suurten voittojen saamisen.  

Näitä asioita, jotka ovat tärkeä osa sekä Haaparannan että myös Tornion historiaa esitettiin teatterin, esitelmien, ruuan ja musiikin avulla etupäässä Haaparannan kaupunginhotellissa, mutta myös Suomalais-ruotsalaisella kansankorkeakoululla ja Hermanssonin kauppahuoneessa. Vielä maanantaina suunnattiin merelle ns. joppausretkellä, mutta en pystynyt olemaan siellä mukana. Valitettavasti sää ei tänä vuonna suosinut, joten Fru Strömin kahvilanäytös piti siirtää sisätiloihin. Harrastajapohjalta esitetyt näytelmät sopivat hyvin teemaan. Näytelmien ja koko Neulansilmän idea oli Haaparannalla syntyneen Sara Frykmanin kynästä.

Tämän kesän tapahtumat keskittyivät siis Haaparannan puolelle, vaikka Haaparantaa ei olisi edes olemassa ilman rajaa ja Torniota. Myös näytelmien roolit olivat etupäässä Haaparannan ruotsia puhuvalle pikkuporvaristolle. Toivottavasti ensi vuonna, jolloin teemana ovat myös Suomen puolen tapahtumat – Suomihan itsenäistyi vuonna 1917 kuten kaikki tietysti muistavat –   Suomi on paremmin mukana. Esimerkiksi minulta eräs suomalainen nainen tuli kysymään ruotsiksi pitämästäni esitelmästä; hän ei ollut ymmärtänyt siitä paljoakaan eikä sitä, miksi kaikki tapahtui nyt Haaparannan puolella ja miksi Suomen tapahtumia ei ollut mukana. Mutta kerta kaikkiaan loistava aihe ja tapa tuotteistaa alueen tärkeää kulttuuriperintöä ja historiaa. 

Gevaliatiellä - salakuljetusta, joppausta ja vähän muuta

"Hei arvoisa vierailija! Olet juuri astunut Turun yliopiston kansatieteen oppiaineen verkkonäyttelyyn Rajattomasti pirtua, rajattomasti kahvia, rajaton salakuljetus, jonka toteutuksesta vastaavat kansatieteen opiskelijat. Verkkonäyttelyn aiheena, kuten varmaan jo arvasitkin, on salakuljetus. Mitä ja miten on salakuljetettu, kuinka viranomaiset ovat pyrkineet estämään salakuljetusta ja millä tavoin salakuljetus on jäänyt elämään tarinoissa, lauluissa ja elokuvissa, sekä paikallisesti muistitietona? Muun muassa näihin kysymyksiin löydät näyttelyn sivuilta vastauksia.

Sivuilla liikutaan klikkailemalla vihreitä aktivoituvia kenttiä, ja lisäksi löydät etusivun materiaalit valikkoina sivujen ylä- ja alapalkeista. Näissä valikoissa ovat myös tiedot salakuljetusverkkonäyttelyn työryhmästä, sekä mahdollisuus antaa palautetta näyttelystä. Nyt olet valmis lähtemään matkalle salakuljetuksen mielenkiintoiseen maailmaan! Gevaliatielle pääset heti tekstin alta vasemmalle osoittovan nuolen vierestä."

Gevaliatiellä liikkuvat muulit ja jopparit. "Trokareiden salataskuissa on kahvipaketti ja varpunen. Turistit kamerat kaulassa ja matkalaukku kainalossa reissaamassa nostalgiselle ja eksoottiselle entisajan salakuljetusseudulle smuglauskiertoajeluineen. Gevaliantie kulkee legendaarisen kahvin salakuljetuksen ja hohdokkaiden ja kiehtovien salakuljetusnähtävyyksien kautta sanaston saloihin. Miksi kahvia salakuljetettiin ja koska? Mikä ihme on joppari?  Tervetuloa matkalle!" 

Näin alkoi kansatieteen opiskelijoiden tekemä verkkokurssi, jonka avajaisia olemme juuri viettäneet.  Salakuljetusta käsittelevä kurssi järjestettiin kansatieteessä ensimmäistä kertaa. Salakuljetusta käsittelevien luentojen jälkeen tehtävän verkkonäyttelyn avulla opiskelijat tutustuivat kirjallisuuden, arkistolähteiden ja muun aineiston avulla salakuljetukseen niin Suomen rajoilla kuin kauempana maailmalla. Näyttelyn rakentamista koskevan osuuden opettajana toimi jatko-opiskelija Maija Mäki. Luento- ja näyttelykurssi oli kokeilu, jonka avulla opiskelijat joutuivat tekemällä oppimisen avulla konkreettisiin töihin. Tekemällä oppiminen osoittautui hyväksi ja yksinkertaiseksi tavaksi opetuksen konkretisoinnissa. Tekemällä ja osallistumalla opiskelijat laativat näyttelysuunnitelman ja toteuttivat verkkonäyttelyn sen tiedottamiseen ja avajaisiin asti.

 

Nyt valmistunut verkkonäyttely on myös oiva tapa tutustua salakuljetukseen omalta kotisohvalta. Se eroaa museoiden perus- ja vaihtuvista näyttelyistä mm. siten, että erilaisia verkkosovelluksia käyttämällä siitä puuttuvat niin museotila kuin konkreettiset esineet ja asiakirjat. Näin kaikkien ei tarvitse tulla Turkuun, näyttelyn saatavuus on laaja ja se palvelee meitä myös jatkossa. Nyt valmistunut verkkonäyttely ei toivottavasti jää viimeiseksi oppiaineessamme! Konkreettisia esinenäyttelyitä oppiaineessa on toki laadittu aiemminkin. Kiitos kaikille kurssilaisille!  

Tutustukaa näyttelyyn, jättäkää omia salakuljetusmuistoja ja/tai kokeilkaa minkälainen matkustaja olisitte. Nekin löytyvät tästä näyttelystä.  Sivusto löytyy täältä: Gevaliatiellä. Tervetuloa! 

PS. tämä kuvan Gevaliatie, Gevalialuodda löytyy Kuttasen kylästä Käsivarresta. Se johtaa vanhalle joenylityspaikalle, jonka kautta on tuota erinäisiä kiloja Gevalia-kahvia ja muutakin tavaraa.

 

 

Nuuskarajalla

Nuuskakairassa kun ollaan, niin yksi täällä Tornion-Haaparannan kaksoiskaupungin erottavista rajoista on nuuskaraja. Nuuskarajalla tarkoitan tietysti sitä, että Ruotsissa nuuskan myyminen on erikoisluvalla sallittua, kun taas Suomessa nuuskanmyynti on kielletty, käyttö sen sijaan ei. Ruotsi ei saa viedä nuuskaa ulkomaille, mutta sitä voi käydä omaan käyttöön ostamassa Ruotsista. Ruotsin EU:lta saama erikoislupa perustuu siihen, että nuuskan käyttö on Ruotissa ollut erittäin laajaa, se ikään kuin kuuluu "kulttuuriin". Pohjoissuomalaiset voivat tietysti väittää, että se kuuluu myös täkäläiseen kulttuuriin, sillä niin suosittua nuuskan käyttö rajan tälläkin puolella on. Tänä vuonna esille tulleita EU:n suunnitelmia muuttaa tupakkadirektiiviä, joka kieltäisi nuuskan valmistamisen, ruotsalaiset eivät ole ymmärtäneet.

TNS Gallupin teettämän kyselyn mukaan suomalaiset ovat viimeisen vuoden aikana yhdeksän miljoonaa nuuskarasiaa ja matkustajien nuuskantuonti on lisääntynyt peräti 42 prosenttia. Omaan käyttöön nuuskaa siis saa tuoda, mutta ei myyntiin, koska nuuskan myynti Suomessa on kielletty. Onko siis mikään muuttunut toisen maailmansodan jälkeisestä joppauksen kulta-ajasta, jolloin Suomeen tuotiin Ruotsista niitä tuotteita, joita meiltä ei saatu? Silloin(kin) joppareiden myyntiketjut ulottuivat Etelä-Suomeen asti.

Haaparannalla on nuuskanmyyntiin keskittyneitä erikoisliikkeitä, kuten tämä kuvan liike, katsokaapa aukioloaikoja:

Vastaavanlaisia rajakauppaan perustuvia liikkeitä on kaikkialla raja-alueilla, vaikkapa Tanskan ja Saksan rajalla tai Puolan ja Saksan rajalla, kuten olen aiemmin kirjoittanut. Puolasta käytiin hakemassa tupakkaa, alkoholia ja bensaa, sekä käytettiin mm. ravintolapalveluja.

Erään toisen kioskin omistaja kertoi aiemmin kenttätöissä ollessani, että juuri sinä lauantaiaamuna jo ennen kioskin aukioloaikaa pari kuopiolaista miestä oli odottamassa ulkopuolella. Nämä olivat ajaneet aamuyöstä yhtä soittoa Kuopiosta ja lähteneet heti ostosten jälkeen paluumatkalle. Miehet olivat ostaneet nuuskalastin, jonka piti riittää kolmeksi kuukaudeksi. Olivat kuulemma kanta-asiakkaita, kertoi kioskin pitäjä. Häneltä sai muuten kaupanpäällisiksi yhden rasian nuuskaa¨ostaessa kokonaisen puntin nuuskaa. Ehkä suurasiakkaat saivat vielä paremman tarjouksen? 

Kuinka moni lukijoista tietää, mikä on Nuuskakaira?

Päivän havainto:  Kemin lumilinnan kyltit ovat paikallaan, mutta lumilinnaa ei vielä ole.

Edit: lisäsin pari yksityiskohtaa.