Kulttuuri pidentää elinikää

Kuva Max Raabe & Palast Orchesterin kotisivulta,

"Kulttuuri tekee hyvää" oli yksi Turun kulttuuripääkaupunkivuoden sloganeita. Senhän kulttuuria eri tavoin harrastavat ovat jo kauan tienneet. Useaan kertaan eri yhteyksissä kulttuurin terveydellisistä vaikutuksista puhunut lääkäri Markku T. Hyyppä väitti lauantain Hesarissa seuraavasti ja perusteli myös väitteensä:

Väitän, että kulttuuririennoissa käyminen edistää terveyttä ja lisää elinvuosia. Tai oikeastaan kyse ei ole väitteestä, vaan tieteellisestä faktasta.
Olen tutkinut asiaa vuosikymmeniä. Tärkeimpien kansainvälisten tutkimusten mukaan kulttuurin harrastaja elää kahdesta kolmeen vuotta pidempään kuin kulttuuria vieroksuva. Monelle on varmasti yllätys, että elinikä pitenee kulttuurin ansiosta selvästi enemmän kuin terveysliikunnan tai laihduttamisen avulla.Tupakoimattomuus tuo keskimäärin viisi elinvuotta lisää, joten kulttuuri on tutkimusten mukaan melkein yhtä terveellistä kuin tupakasta kieltäytyminen

Pakkohan häntä on uskoa, joten sunnuntai-illan ohjelmassa on upea Max Raabe & Palast Orchester. Raabe opiskeli Berliinissä ja sai opiskelutovereineen idean alkaa esittää 20- ja 30-lukujen musiikkia sekä hauskanpidon että ansioiden toivossa. Harjoittelu tehtiin vanhojen äänitteiden ja elokuvien avulla. Hänen konsertteja aiemmin nähneet tai kuulleet tietävät, että hänen esiintymiselle on tyypillistä vähäeleisyys, niukkailmesyys, sukkeluus ja ironia. Hän ei myöskään itse tanssi. Näin konsertin mainnossivulta: 

Orkesterin todellinen läpimurto saavutettiin vuonna 1992 Raaben säveltämän nokkelan ”Kein Schwein ruft mich an" (Not A Pig Gives Me A Call) -kappaleen myötä. Siitä lähtien konserttien määrä ja salien koot ovat vain kasvaneet, ja kokoonpano on matkannut Euroopan maiden lisäksi Kiinaan, Israeliin, Japaniin ja Amerikkaan asti. Raaben tulkitsemat modernit popklassikot, kuten Britney Spearsin ”Oops, I Did It Again” ja Tom Jonesin ”Sexbomb” ovat nousseet Itä-Euroopan listojen kärkeen. 

 Yli 20 vuotta yhdessä soittanut yhtye osaa jo olla huolettomalla tavalla täydellinen. Lukemattomat esitykset ovat synnyttäneet Max Raaben ainutlaatuisen taituruuden tarinankertojana. Sukkelat iskulauseet, yllättävät käänteet ja täydellinen ajoitus kuuluvat myös orkesterin tavaramerkkeihin.

Myös visuaalisesti Max Raabe & Palast Orchester -konsertti on viihdyttävä kokonaisuus. Vuoden 2013 ohjelmistoon kuuluvan, Jerome Kernin ”I Won’t Dance” -kappaleen mukaisesti Raabe ei tanssi. Hän on luonut itselleen mukavan, mahdollisimman vähäeleisen esiintymistavan, joka jättää ilmaisullista tilaa loistaville kappaleille. Max Raabe & Palast Orchester tuntuu keräävän vahvuutensa huolellisen tasapainoittelun avulla: Raabe itse on hauska, mutta hymyilee harvoin. Musiikki ja sanoitukset ovat 90 vuotta vanhoja, mutta silti virkistävän moderneja.

Täältä löytyy musiikkia ja videoita. Ja tässä tämänhetkinen suosikkini:

Spiikkaakohan Raabe täälläkin kaiken saksaksi? Toivottavasti.

Kulttuuria

Kun tänne on - kuten kesäkuun alussa kai kuuluukin - tulleet ne lammaskylmät, Schafskälte, niin kesää pitää hakea muulla tavoin. Olin eilen nauttimassa kesästä, sillä Walddörfer Kammerorchester piti konsertin St. Peterin kirkossa melkein naapurilähiössä. Ohjelmassa oli Vivaldin Kevään ja kesän lisäksi Rautavaaran Pelimannit sekä täkäläiselle yleisölle ehkä tätä tutummat  Camille Saint-Saensin  Havanaise für Violine und Streichorchester, op. 83 ja Claude Debussyn Petite Suite für Streichorchester.  On toki orkesterin ohjelmistossa muutakin modernimpaa musikkia. Eräs täkäläinen tuttavani (suomalainen) on yhtyeen konserttimestari ja kiitos hänelle, että osasin lähteä tähän konserttiin. Näin isossa kaupungissa kulttuuritarjontaa on vaikka miten paljon, jokaisena iltana useita erilaisia tapahtumia.

Viime viikollakin olin nauttimassa musiikista, sillä käydessäni Dresdenissä sain Semper-oopperan iltakassalta ostettua (alennus)lipun Don Giovannin esitykseen. Valinnanvaraa ei ollut, sillä sunnuntaiseen Marinskin orkesterin konserttiin ei lippuja saanut (ja ne olisivat maksaneet satoja euroja). Silti halukkaita ostajia vartoili oopperan edustalla pitkä jono tunteja ennen konserttia.

Saksan yhdeksi kauneimmista - jos ei sitten kauneimmaksi - oopperataloksi sanottu Semper-ooppera on rakennut kolme kertaa. Myös aukio,Theaterplatz, jolla ooppera sijaitsee on kaunis. Arkkitehti Gottfried Semperin vuosina 1838-1841 rakennuttama talo paloi 1869, jonka jälkeen se rakennettiin uudestaan vuosina 1871-1878. Toisen maailmansodan lopussa liittoutuneiden Dresdenin tuhonneet pommitukset tuhosivat myös oopperatalon, jonka DDR korjasi tai oikeammin rakensi uudelleen Semperin piirustusten mukaan entiseen loistoonsa. Tämän viimeisen uudisrakentamisen valmistumista voitiin juhlia vuonna 1985, vajaat 10 vuotta kestäneiden rakennustöiden jälkeen.

Ns. kolmas Semper-ooppera. Kuva täältä.

Semper-oopperan maine perustuu rakennuksen kauneuden ja loistokkuuden lisäksi myös historiallisiin ensi-iltoihin ja ohjelmistoon. Mikäli ooppera tai baletti ei kiinnosta, niin taloon voi tutustua päivittäisillä opastetuilla kierroksilla. En tiedä kuinka moni muistaa tai ymmärtää sisätiloja ihaillessaan, että ne on rakennettu uudestaan vuonna 1985 ja onko sillä väliäkään? Illuusio säilyköön. Sisäkuvat on otettu kännykällä.

Kolmannen kerran pääsen nauttimaan musiikista ensi viikolla, sillä minulla on lippu  NDR:n sinfoniaorkesterin konserttiin, ohjelmassa on mm. Salosta ja konsertin johtaa Esa-Pekka Salonen.

Päivän - tai oopperaillan - havainto: Semper-oopperassa alussa soi ensin Nokian soittoääni ja sen jälkeen kerrottin, että olette nyt yhdistetty kulttuuriin, joten sulkekaa matkapuhelimenne, bitte.