Lukijat

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Heimat, Kotiseutu


Jalkapallo on taas yhdistänyt maailmaa ja erityisesti Saksaa, sillä Die Mannschaft ansaitusti voitti ja sai neljännen tähtensä. Voittoa (ja sponsoreita) juhlittiin Brandenburgin portilla. Tiettyjen pelien katsomisen lisäksi minusta on ollut hauskaa seurata mm. Lukas Podolskin monipuolista ja ahkeraa viestittelyä sosiaalisessa mediassa peleistä ja vähän muustakin. Peliaikaa tällä kölniläisellä oli tosin vähän, mutta tärkeä rooli hengen nostattajana ja hauskuuttajana hänellä oli. Sen lisäksi hänellä - kuten usealla pelaajalla - on omia avustuskohteita ja säätiöitä, joihin he ohjaavat mm. voittorahojaan.

Voitto oli puolestaan vähällä jäädä kokonaan sivuseikaksi ns. Gaucho-gaten vuoksi, jossa toimittajat, kaikella besserwisseydellään, tekivät parhaansa. Tätä Gaucho-gatea tuntemattomat voivat katsoa pahennusta herättäneen ja myös rasistiseksi leimatun tanssin täältä. Enkä liitä tässä yhtään lehtijuttua, sillä niitä kyllä löytyy guuglaamalla.

Suvi Ahola nosti eilisessä Hesarissa hienosti esille saksalaisen Edgar Reitzin ohjaajaman Heimat eli Kotiseutu -televisiosarjan: 


Kun jo­ka me­dias­sa ver­ra­taan laa­jo­ja tv-sar­jo­ja ro­maa­nik­las­si­koi­hin, pi­tää muis­tut­taa sak­sa­lai­ses­ta Ko­ti­seu­dus­ta (Hei­mat, 1984) kak­si­ne jat­ko-osi­neen (1993 ja 2004).


Se­hän oli kun­nian­hi­moi­sen tv-sar­ja­ker­ron­nan pio­nee­ri. Kir­joit­ta­ja ja oh­jaa­ja Edgar Reitz to­sin ko­ros­ti, et­tei ky­se ole sar­jas­ta vaan elo­ku­vas­ta, vaik­ka pi­tuut­ta Ko­ti­seu­dus­sa on 16 tun­tia. Se sai­kin en­si­esi­tyk­sen­sä Ve­net­sian elo­ku­va­juh­lil­la. (--)


Kes­kiös­sä on per­he, su­ku ja maa­lais­ky­lä Lou­nais-Sak­sas­sa, ja sak­sa­lai­nen elä­mä vuo­si­na 1919–2000. Läh­tö­koh­ta­na on en­sim­mäi­sen maail­man­so­dan lop­pu, jos­ta ede­tään kol­man­teen val­ta­kun­taan, so­taan, Sak­so­jen ja­koon, län­nen teol­li­suu­sih­mee­seen, ter­ro­ris­miin ja lo­pul­ta uu­teen, yh­te­näi­seen Sak­saan.

Kuten Ahola edellä korostaa, tämä eeppinen sarja ei siis pohjaa mihinkään romaaniin. Sen tarina sijoittuu kuvitteelliseen Schabbachin saksalaiskylään ja kahteen veljekseen, joiden perheiden kohtaloita seurataan usean sukupolven ajan 1800-luvulta alkaen yhtenäiseen Saksaan asti. Yhteensä trilogian pituus on 52 tuntia. Vuonna 2013 Reitz ohjasi elokuvan Die andere Heimat - Chronik einer Sehnsucht, joka keskittyy 1800-luvun tapahtumiin ja Brasiliaan siirtolaiseksi lähteneen tarinaan. Traileri löytyy täältä. Pitäisi vihdoin hankkia se Heimat-boxi!

Auringonlasku kotiseudulla.
                       

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Palsa-museo


Olen aiemmin kirjoittanut Kalervo Palsan kodin  ja ateljeen pelastamisesta ja museoimisesta. Kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen säätiö osti rakennukset Maj-Lis Pitkäseltä, jolle Palsa oli ne testamentannut.  Museo avattiin 5.6.2013. Kävin siellä viime kesänä. Pääsin museoon vasta toisella yrittämällä, sillä koska museo ei ole auki sunnuntaisin, ei sitä pidetty auki markkinasunnuntainakaan, vaikka silloin paikkakunnalla oli paljon väkeä liikkeelä. Itseni lisäksi museon oven takana sinä sunnuntaina samalla aikaa kävi kaksi muutakin seuruetta. Museosta löytyy tietoja sen kotisivulta lyhyesti. Sen hallinnointi on Särestöniemi-museon yhteydessä, joka sekin nykyään kuuluu Sorjosen säätiölle. 

Museo koostuu pienestä yhden huoneen mökistä (yläkuvassa) ja Getsemane-ateljeesta, joka oli alunperin makasiiniksi rakennettu. Getsemanen seinämaalaukset on konservoitu ja sekä sinne että asuintaloon on koottu Kallen elämästä kertova näyttely. En tiedä onko tuvan esineistö autenttista vaiko myöhemmin jostain kerättyä. 




Palsa asui tässä mökissä vanhempiensa, Hilja Kenttälän ja Hugo Palsan sekä veljiensä kanssa. Mökki on yksi harvoja kirkonkylässä Lapin sodan tuhoilta säilyneistä rakennuksista.



 

Ateljeen seinämaalauksia (pahoittelen kuvien huonoa laatua). "Ihmiset haluavat hullun taiteilijan, saakot sen." Näin Palsaa esittelee museon uusi esite: 

Taiteilija Kalervo Palsa (1947-1987) kuvasi taiteessaan hätkähdyttävällä tavalla elämän raadollisuutta, väkivaltaa, kuolemaa ja seksuaalisuutta. Hän teki viiltäviä havaintoja pienen yhteisön kipupisteistä ja yhteiskunnan pimeästä puolesta. Palsa asui ja työskenteli tässä pihapiirissä, joka sijoittui tuolloin Kittilän Narikaksi kutsutulle köyhän ja syrjäytyneen väen asuinaluelle."
Missähän ne Narikan rajat oikein kulkivatkaan? 


Museo on auki tiistaista lauantaihin klo 12-18 aina syyskuun loppuun asti. Pääsymaksu on 5 euroa ja ainoastaan käteinen käy. Lapset (7-16 vuotta) pääsevät puoleen hintaan. Osoite on Kivitie 14 B ja täältä löytyy se ajo-ohje ja kartta.


keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Kulttuuritapahtumien ruuhkaviikonloppu rajalla







      




Viime viikonloppuna Väylän varressa oli useita kulttuuri- ja kotiseututapahtumia, joissa olisin halunnut olla osallistujana, sillä Torniossa ja Haaparannalla oli Kalottti Jazz ja blues upeine esiintyjineen, Torniossa myös Peräpohjolan markkinat sekä vielä paikallisten kalevalaisten naisten 70-vuotisjuhla, jossa oli tasokas ohjelma. En "päässyt" mihinkään niistä, sillä olin lupautunut menemään naapurikunnassa pidettävään KulttuuriKolariin. Kulttuuritapahtuman nimi on näppärästi kehitetty kunnan nimestä. 

                 
En valitettavasti ehtinyt Kalervo Palsan näyttelyn avajaisiin pop up -kulttuurikahvilaan, mutta ehdin sentään perjantai-illan iltamiin, jotka vetivät ison Työväentalon salin täyteen ja vielä myöhemmin keskiyölläkin avoinna olleeseen näyttelyyn. Väkeä oli tungokseen asti ollut myös avajaisissa. Näyttelyssä oli esillä harvemmin nähtyjä töitä, jotka monipuolistavat aiempaa Palsan vahvaa julkisuuskuvaa. Työt olivat kolarilaisen eläkkeellä olevan opettaja Anni Kyrön ja Kittilän kunnan kokoelmista. Näyttelyn avajaisissa Anni Kyrö oli kertonut kokoelmansa syntytarinan, sillä hän oli saanut taulut Palsan ollessa hänen opettajakolleganaan Kokkovaaran koululla lyhyen aikaa. Työt ovat Anni Kyrön perheenjäsenistä, sillä Palsa oli mukana perheen elämässä tuon lyhyen sijaisuuden ajan, ruokaili heidän kanssaan ja seurasi perheen lapsia ja ikuisti sitten perheen jäseniä eri tilanteissa. Avajaisissa oli puhunut myös Palsa-asiantuntija Jyrki Siukonen avaten monipuolisesti Palsan elämää ja töitä. 

Savotalla töissä eli kotoa poissaollutta isää kuvaava työ.


Kulttuuritapahtumien lisäksi Kolarissa oli markkinat ja lohensoutukilpailut. Sää oli hieno,  lohta nousi Väylästä runsaasti ja väkeä oli paljon liikkeellä vielä lauantaina ja sunnuntaina. Lauantain esitelmääkin oli kuuntelemassa niin paljon väkeä, että tuoleja piti hakea lisää. On aina erityisen jännittävää tulla pitämään esitelmää tutkimuksen kohdeyleisölle, tässä siis rajan asukkaille. Esitelmä herätti keskustelua ja kommentteja, mistä monet kiitokset yleisölle ja tapahtuman järjestäjille. Tästä oli hieno aloittaa kesäloma!