Nordiska on aina kuulunut minun suosikkimuseoihini. Nyt
siellä on ajankohtainen ja erinomainen näyttely arktisesta alueesta "Arktis - medan isen smälter". Se kertoo
arktisen alueen merkityksestä ja historiasta siellä asuvien ihmisten näkökulmasta
sekä alueen tulevaisuudesta. Mitä tapahtuu kun jää sulaa ja mihin se vaikuttaa
ja miten? Näyttely kertoo viimeiseen tutkimukseen, asiantuntijoiden
tutkimuksiin, esineisiin, valokuviin ja filmeihin pohjautuen arktisesta
alueesta ja sitä uhkaavasta ympäristökatastrofista.
Näyttely täyttää suuren osan alakerrasta ja sen
teemaan törmää myös museon ravintolassa, sillä siellä on ostettavissa pohjoisen
herkkuja. Näyttelyarkkitehtuurin näkökulmata kyseessä on myös hieno näyttely, sillä se muistuttaa
isoa jäävuorta, jossa oleva halkeama erottaa menneen ja nykyisuuden toisistaan.
Kuva on pöllitty Nordiskan sivuilta, Hendrik Zeitler/Nordiska museet. |
Näyttelyn aloittaa nykyisyys: arktisen alueen ympäristönmuutokset,
ympäristöuhat ja ilmastoangsti, jotka kertovat siitä, mikä uhkaa elämää. Samoin
määritellään, mikä paikka arktinen on ja millaista siellä Pohjantähden alla on
ollut asua. Mitä muutoksia tälle alueella on? Jään muutokset vaikuttavat myös
siellä asuvien ihmisten arkeen, mutta miten? Miten kaivoskiima näyttäytyy ja
mitä se voi tarkoittaa? Näihin kysymyksiin liittyvät myös näyttelyn myöhemmät
osat, joissa kerrotaan, miten nämä asiat on ratkaistu aikaisemmin.
Vähitellen siirrytään kohti mennyttä siten, että
näyttelyssä esille tulevat kertomukset ja esineet yhdistävät menneen ja
nykyisyyden. Tutkimukset yhdistetään arktisen alueen arkipäivänä käytössä
oleviin esineisiin ja myös mytologiaan, joka tulee esille monessa kohtaa. Mikä
on ollut jään, lumen ja vuodenaikojen merkitys, miten on asuttu, miten on
pukeuduttu ja millä elinkeinoilla elämä on turvattu alueella? Näyttelyssä
tutustutaan esimerkiksi arktisella alueella asuvien vaatetukseen, poromiehen
varusteisiin, islantilaisen villapuseron ”syntyyn”, liikkumisvälineisiin tai
mihin on uskottu.
Poromiehen vyö tärkeine tavaroineen (komin tai nenetsin). |
Kuksa on muovista. |
Mitä muutoksia tapahtuu esimerkiksi poronhoidossa eri
puolilla Fennoskandinaviaa ja Siperiaa? Esineiden ja tekstien lisäksi näyttelyssä
on hyödynnetty niin vanhoja kuin uusia filmejä, joissa on haastateltu mm. poromiehiä,
jäätutkijoita ja arkeologeja, joiden tutkimuksiin perustuvaa uutta tietoa
hyödynnetään arktisen tulevaisuudessa. Ilman menneisyyttä ei uutta voi rakentaa
tulee selvästi esille mm. filmeistä. Osa niistä löytyy myös näyttelyä koskevalta sivustolta. Poronhoito on tärkeää, vaikka filmillä
haastatellun poromiehen mukaan hänen aikanaan vuodenkierto on ollut kaukana
normaalista, sellaisesta kuin vuodet olivat hänen lapsuudessaan.
Näyttelyn alkuosa on hieman ahdistava, sillä se kertoo
arktisen alueen ympäristönmuutoksista, niiden syistä ja seurauksista. Jos ei vielä, niin ainakin täällä joutuu ilmastoangstin valtaan. Loppua
kohti näyttely menee valoisampaan suuntaan eli perinteiset elinkeinot ja niihin
liittyvät esineet kuten käsityöt, vaatetus ja asuminen tai tieto eivät katoa.
Sopeutumista tapahtuu, mutta missä tulee raja vastaan? Uutta tietoa syntyy ja
sitä käytetään ympäristönmuutoksen torjumiseen tai pysäyttämiseen. Ilmaston lämmetessä
myös kulttuurit muuttuvat ja tämä päivänä tehdyillä päätöksillä voidaan muuttaa
asioita ja estää ympäristökatastrofi.
Mitä me voimme tehdä vaikuttaaksemme
ilmastonmuutokseen? Jokainen voi tehdä näyttelyn lopuksi oman ympäristölupauksen.
Sen voi tehdä myös netissä.
Näyttelyssä oli erityisiä osia lapsia ajatellen. Sickis-koiran
avustuksella he voivat kulkea jäävuoren läpi ja kerätä tietoa siitä,
minkälaista on asua arktisella alueella. Näyttelyyn voi lainata audioguiden –
tai ladata sen netissä. Näyttelyä käsittelevä teos ilmestyy vasta keväällä
2020.
Nordiska museon näyttely on hieno ja ajankohtainen näyte eri alojen
tutkijoiden viimeisimmästä arktisia alueita koskevasta tiedosta ja sen
soveltamisesta ympäristönmuutoksen torjumiseksi. Sekä luonnon- että humanististen
tieteiden eri alat on näyttelyssä katettu hyvin. Se sopii niin aikuisille kuin
lapsille – ja välillä voi käydä ravintolassa, sillä näyttelyssä voi vierähtää
paljon aikaa. Me olimme museossa melkein neljä tuntia ja katsoimme vain tämän
näyttelyn. Kiitos Anu seurasta!