Lukijat

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Apeaa Hampurissa


Kävin pikaisesti Hampurissa, jossa tunnelma oli monella tavalla apea ja harmaa. Myös  Pyhän Michaelin kirkon tornista avautuva maisema oli apea ja harmaa, tuuli ja satoi lunta. Ilman kosteus ja kylmyys tuntuivat luissa ja ytimissä, kuten sanonta kuuluu. Hissiremontin vuoksi torniin piti kavuta kaikki 452 askelmaa ylös ja takaisin. Sen lisäksi kävimme lauantaina vielä ihailemassa Blankenesin kylää ja sen satoja rappusia. Täältä pääsee kiertokävelylle kylään.

Hampurissa käynnin syy ei ollut nähtävyyksien katseleminen, vaan ystävien tapaaminen, ja sitähän sää ei haitannut. Koska olen viime aikoina lukenut erään työtehtävän ansiosta runsaasti "keittämistarinoita" ja ruokamuistoja, niin halusin jakaa omia rakkaita ruokamuistoja sikäläisten ystävieni kanssa. Tein Hampurissa poronkäristystä - en sentään itse ole teurastanut poroa, mutta toki vuolin käristyslihan - kittiläläisestä porosta. Muusi valmistui paikallisista perunoista ja puolukat olivat Pohjanmaalta. Kollegani Maarit Knuuttila viittaa eräässä artikkelissaan saksalaiseen historiafilosofi Reinhart Koselleckiin, jonka mukaan menneisyyden hyväksi havaitut toimintamallit lohduttavat ja tuovat turvallisuuden tunteen tuntemattomaan tulevaisuuteen (Koselleck 1985). Hyvä ruoka lohduttaa ja sen jakaminen ystävien kanssa luo puolestaan muistoja, jotka jäävät elämään myös meidän jälkeemme. Ruoka, sen maku ja tuoksu herättävät puolestaan nämä yhdessä jaetut hetken tuoden mieliin ruokailutilanteen ja tunnelman.

"Freunde sind wie Sterne. Du kannst sie nicht immer sehen, aber du weißt, sie sind immer für dich da."

maanantai 18. helmikuuta 2013

De drei scheenschte Dääg - Baselin laskiaiskarnevaalit






Laskiaista ja lukuisia laskiaiskarnevaaleja vietettiin viime viikolla ympäri maailmaa. Yhdet isot karnevaalit ovat kuitenkin vielä edessä, nimittäin Baselissa laskiaista vietetään viikko katolisen laskiaisen jälkeen. Ajankohdan valinta viikko vanhan eli katolisen laskiaisen jälkeen on uskonnollinen protesti.

Morgestraich, vorwärts, Marsch! Maanantaiaamuna kello neljän jälkeen Münsterin kirkonkellojen lakattua lyömästä, sammuvat kaupungin katuvalot ja joka puolelta alkaa kuulua piccolohuilujen ja rumpujen vähitellen voimistuvat äänet ja lukuisat ryhmät lähtevät marssimaan musiikin tahdissa pitkin ja poikin Baselin keskustaa, ylittäen Reinin sillan Klein-Baselin puolelle ja taas takaisin. Ainoa valo näinä aamuvarhaisina hetkinä tulee ryhmien eli Cliqueiden teemasta kertovista valaistuista paperisista "lyhdyistä", joiden teemaa (baselin murteella Sujet) ja ulkonäköä on suunniteltu kauan. Ne ovat hienoja ja näkee, että niiden toteutuksesta vastaavat ammattitaiteilijat. Teemat ovat ajankohtaisia, jotka tarkastelevat satiirisesti tai huumorin avulla paikallispolitiikan kiemuroita tai globaaleja ilmiöistä. Morgenstreichin ja laskiaistiistain kulkueen pukuteema on yhtäläinen tämän teeman kanssa.



Tämä Morgestraichin tunnelma on sanoinkuvaamaton, se pitää itse kokea! Itse olin mukana entisen vuokraemäntäni Ruthin ryhmässä pukeutuneena Wilhelm Telliksi. Tosin touhun järkevyyttä mietin ehkä ainakin kerran kiirehtiessämme Ruthin perheen kanssa kohti Andreasplatzia, jossa tämäkin ryhmä kokoontui. Ruth itse soitti piccoloa ja hänen poikansa rumpua samassa ryhmässä. Ruthin tyttö taas rummutti toisessa ryhmässä. Itse olin yksi tämän Cliquen edessämarssijoista ("Platzmacher"), jotka kulkien valtavan lyhden jälkeen - jota puolestaan kantoi 2-4 ihmistä -  ikäänkuin näyttäen suuntaa soittajien edessä kulkeneelle "kapellimestarille".  Mm. täältä löytyy videopätkä, jotta pääsisitte tunnelmaan:

 

Osa näistä Cliquista on virallisia, establisoituneita ja varakkaita omine klubihuoneistoineen, osa taas epävirallisempia ryhmiä. 




Vaikka karnevaaleista on kyse, on kuitenkin tiettyjä sääntöjä, joita tulee noudattaa. Salamavalojen käyttö sekä konfettien heittäminen on Morgenstreichissa turvallisuussyistä kielletty.


Laskiaista juhlitaan Baselissa kolme vuorokautta. Arviolta 18 000- 20 000 osallistuu eri ryhmien kulkueisiin. Osanottajien tulee olla naamioituneita siten, että heitä ei tunnista. Myös osa yleisöstä on pukeutunut asianmukaisesti. Yhtenä iltapäivänä on ohjelmassa lasten laskiaiskulkue sekä päivisin mm. varsinaiset laskiaiskulkueet vaunuineen. Silloin Guggenmusiikin sävelten lisäksi ilmassa lentävät karamellit, pikku krääsä sekä kevään tuojat keltaiset mimoosat, joita yleisö hamuaa itselleen. Ja tietysti kaikenvärinen konfetti eli baselin murteella Räppli lentää kohti yleisöä.

Baselin laskiaiskarnevaaleja tulee seuraamaan arviolta 200 000 matkailijaa. Muun muassa rautateillä on omat erikoisaikataulut, jotka tuovat katsojia jo maanantaiaamun Morgenstrecihiin. 



Kolmen vuorokauden juhlinnan jälkeen koittaa jälleen arki ja siivous. Kolmessa päivässä  on myös ehtinyt saada yliannostuksen Guggenmusiikkia, sillä se soi vuorokaudet ympäri kaikkialla kaupungilla.



Lisätietoja ja kuvia löytyy mm. Basler Fasnachtin omilta virallisilta sivuilta.

Scheeni Fasnacht!

P.S. Merci vielmals Ruth!

lauantai 16. helmikuuta 2013

Petteri Punakuono ja Iso paha susi



Nykyään on ainakin kaksi eräänlaista ääri-ilmiötä suhtautumisessa eläimiin, joita en kumpaakaan ymmärrä. Toinen on eläinten inhimillistämisen siten, että niillä ei ole enää oikeutta olla eläin, vaan niille on annettu ihan erilaisia merkityksiä. Vakava ja suorastaan vaarallinen on tämä Marcia Muelder Eatonin Banbi-syndroomaksi kutsuma syndrooma, jonka synnyn voi jäljittää Disneyn animaatioihin. Söpö satuhahmo Bambi saa herttaisella ulkomuodollaan ja suurilla silmillään katsojat puolelleen. Luonnossa Bambin sukulaisten metsäkauriiden ei ymmärretä tekevän mitään vahinkoa ympäristölle, koska nehän ovat niin suloisia. Vastaavasti Lapissa brittiläiset tai muut matkailijat eivät voi syödä poronlihaa, koska eihän joulupukin ”lemmikkiporoa” Petteri Punakuonoa voi syödä. Lehdistössä esiintyy aina silloin tällöin juttuja, joissa matkailijat ovat suuttuneet hotellille, ravintolalle tai matkanjärjestäjille moisesta raakuudesta. Ja on myös eräs saksalainen kauppaketju saanut syytöksiä siitä, että on rohjennut myydä Petteri Punakuonon lihaa kaupoissaan. Brittivanhemmat ovat syyttäneet poronlihaa myyviä kauppoja joulun taian tuhoamisesta. Niinpä Lapissakaan ei tietyille matkailijaryhmille tarjota poronlihaa, vaan sikanautaa tai muita sen kaltaisia herkkuja.

Stereotyyppiset eläinhahmot, jotka ovat tuttuja mm. populaarikulttuurista, vaikuttavat siihen, miten eläimiin kuten poroihin tai susiin suhtaudutaan. Ne ohjaavat mielikuvia sekä hyvässä että pahassa. Kun söpöjä elämiä, kuten kauriita ja poroja ei voi käyttää ravinnoksi, niin petoeläimiä kuten susia ei säälitä, vaan niitä pelätään ja vainotaan. Viime aikojen uutisten perusteella ainakin Varsinais-Suomi ja Satakunta tuntuvat vilisevät susia. Liian lähelle ihmisasuntoja tulevat eläimet pelottavat eikä ihmisten kokemaa pelkoa saa vähätellä - se on heille todellista - , mutta kannattaa kysyä, että mistä tämä suorastaan joukkohurmion  saanut susiviha oikein kumpuaa? Mitä sen taustalla on ja miksi sitä manipuoloidaan? Ei pelkoon auta se, että kaikki sudet ammuttaisiin. Kun sanomalehdessä on otsikko, että "näimme pulkkamäessä susilauman", mieleen tulee pakosta kysymys, että laskivatko sudet mäkeä muoviahkiolla vaiko peräti davosilaismallisella kelkalla? Villieläimet kuten sudet eivät kuulu pihoille ja tähän löytyy muitakin keinoja kuin lain ottaminen omiin käsiin ja susien lähettäminen "sinisten vaarain taa".   
 

tiistai 5. helmikuuta 2013

Juhlapäiviä






Helmikuun alkupuolella sijaitsee kalenterissa kaksi juhlapäivää. Kuten kaikki sosiaalista mediaa kuten facebookkia seuranneet ovat tunnistaneet päivän viimeistään lukuisista runebergintorttuja koskevista testeistä ja kotona tehtyjen leivonnaisten kuvista ja jopa resepteistä, 5.2. juhlitaan runoilija J.L. Runebergia, joka on saanut myös kansallisrunoilijan leiman.  Muuten myös meillä Turussa on oma Runebergin patsas Yliopistonmäellä. Tämän myös Kolmena vekkulina tunnetun patsaan on suunnitellut Harry Kivijärvi ja siinä on Runebergin lisäksi myös Lönnrot ja Snellman. Nämä kansalliset suurmiehet aloittivat opiskelunsa vuonna 1822 Turun akatemiassa. Patsas esittää kolmikkoa nuorina ylioppilaina.

  

Painavaa asiaa ko. päivästä ja asiaan kuuluva resepti löytyvät täältä. Turkulaisissa kaupoissa on laaja valikoima eri valmistajien runebergintorttuja, mutta yliopiston lähikaupasta löytyi illalla kuuden jälkeen vain yhden valmistajan tuotteita. Tarkoitetukseni ei ollut testata, kuka tekee parhaat runebergintortut, vaan minulle riitti se yksi, joka onneksi  oli punssilla kostutettu.

Helmikuun 6. vietetään saamelaisten kansallispäivää, joka on vielä nuori juhlapäivä. Nyt sitä vietetään vasta/jo 20. kerran, mutta suomalaiseen almanakkaan se pääsi vasta vuonna 2004. Kansallispäivän taustana on 6.2.1917 Norjan Trondheimissä pidetty ensimmäinen pohjoismainen saamelaiskokous, jossa saamelaiset eri maista kokoontuivat keskustelemaan yhteisistä asioita. Tärkeä henkilö tämän kokouksen järjestämisessä oli Elsa Laula Renberg (1877-1931), joka oli kokoonkutsujana toimineen naisjärjestön johdossa. 

Kansallispäivää juhlitaan myös Saamenmaan ulkopuolella. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa on jo useana vuonna nostettu saamenlippu Porthanin edessä salkoon ja laulettu yhdessä saamelaisten kansallislaulu Saamen suvun laulu/ Sámi soga lávlla. Näin myös tänä vuonna 6.2. klo 12.00. Tänä vuonna pääkaupunkiseudun saamelaisyhdistys City-Sámit ry tuo pienen saamelaiskylän Narikkatorille keskelle Helsinkiä, ohjelma löytyy täältä. Lihku beivviin!