Erilainen pääsiäinen

Tein äskettäin hupitestin facebookissa eli listasin ne paikat, joissa olen viettänyt pääsiäistä ja lisäsin niihin yhden, jossa en ole ollut. Kukaan ei arvannut, että en ole viettänyt pääsiäistä Baselissä – olin lukuvuoden 2005-2006 vierailevana tutkijana Baselin yliopiostossa –  sillä matkustin silloin Telfsiin Tiroliin. Monet arvelivat, että Turussa en ole – vielä – viettänyt yhtään pääsiäistä, mutta se oli väärin. Gradua tehdessäni olin yhden pääsiäisen täällä Turussa, sillä silloin olin ollut aiemmin hiihtämässä pohjoisessa ja samalla tehnyt vielä muutaman haastattelun. Myös viime vuonna olin suurimman osan pääsiäistä myös Turussa, sillä palasin Santiago de Compostellasta kongressista tänne. Mutta tämä pääsiäinen kaikista hyvistä suunnitelmista huolimatta sujuu Turussa. Me jotka jäämme nykyisille asuin- ja työpaikoille, noudatamme kehotusta olla matkustamatta kotipaikan ulkopuolelle eikä ainakaan Lappiin. 

Lapissa olisi kaikkien aikojen lumikevät ja kun viime päivien kuvavirtaa sieltä päin seuraa, niin hiihtokelit ovat mitä upeimmat. Jos ei hiihto suju, niin voi lumikenkäillä tai jopa pyöräillä tai potkutella potkurilla hangella, sillä hankikantokin näyttää tänään olevan. Pääsiäisen tienoolla on myös kuivaliha kypsynyt kevätahavassa. 

Entinen kotikuntani Kittilä on koronatartuntojen listalla tosi korkealla; erityisesti jos katsoo lukumäärää suhteutettuna asukkaisiin. Tilanne on muuttunut epidemiaksi jo aika päiviä sitten johtavan lääkärin mukaan. Todettujen tartuntojen lisäksi on piilossa olevia tartuntoja ja altistuneita. Mediatietojen mukaan kaikkia ketjuja ei pystytä enää selvittämään. Korona alkoi levitä matkailupitäjässä voimakkaasti ja tässä ”auttoi” afterski-elämä, joka on joillekin tärkeä osa (hiihto)lomaa. Kuvat iloisista lomanviettäjistä levisivät, hissit ja rinteet suljettiin, matkailuyrittäjät sulkivat omia yrityksiään, mutta virus ei lopettanut leviämistään. Ja koska Kittilä on Covid-19-epidemia-aluetta ja kaikkia on kehotettu pysymään kotipaikkakunnalla tämän ajan, niin en minä eikä moni muukaan  pääse tai lähde pääsiäiseksi Kittilään.  

Valtavien taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten lisäksi Covid-19 on vaikuttanut myös tietynlaiseen nationalismiin ja rajat kiinni -mentaliteettiin. Rajatutkijana olen seurannut sitä, miten Suomen rajojen sulkeminen on näyttäytynyt länsirajalla. Minkälaista on transnationalismi koronan aikaan? Mitä regionautit voivat tehdä? Rajatyöntekijät pääsevät edelleen töihin naapurimaahan – joko Suomeen tai Ruotsiin. Rajaa ei suljeta työntekijöiltä eikä kuljetuksilta. Myös Norja on sulkenut rajansa ja Norjan ja Ruotsin rajalla on otettu käyttöön vanhan salakuljetusreitit, kun halvempaa karkkia ja viinaa halutaan edelleen hakea Ruotsin puolelta. En tiedä, miten Suomessa hoidetaan nuuskan saanti nyt koronan aikaan, sillä ostosmatkailulta raja on kiinni. 

Rajan sulkeminen on saanut aikaan taas näkyvämpää nationalismia. Eräs torniolainen kansanedustaja (Ps.) teki kirjallisen kysymyksen, sillä hän oli huolissaan ruotsinsuomalaisten mahdollisesta joukkopaosta Suomeen tämän koronan aikana. Uutinen löytyy täältä. Myös Ruotsissa työssä käyvältä  suomalaiselta hoitohenkilöstöltä hän olisi mielellään sulkenut rajan. Ruotsissa on työssä – lehtitietojen mukaan – noin 90 Suomen puolella asuvaa hoitajaa tai lääkäriä ja Norrbottenin sairaanhoito on riippuvainen heidän työpanoksestaaan. Siteeraan tässä Haaparannan puolella asuvaa toimittaja Pekka Junttia: ”Kulkutaudin keskelläkin koetamme pitää rajaan saman asenteen kuin aina: ei sole mikhään ko ei piä minhään.” Koko kolumnin siitä, miten tämä rajasulku vaikuttaa kaksoiskaupungissa, voi lukea täältä. 

Tätä länsirajaa eli rajatonta rajaa ei ole helppo ymmärtää Helsingistä eikä Tukholmasta. 

Mutta vietetään tämä pääsiäinen nyt Turussa. Tässä muutama kuva viime vuonna Hiljaiselta viikolta Santiago de Compostellasta: