Matka Länsipohjan evakkopaikoille 3: Dorotea, Åsele ja Avaträsk

 

Nämä Västerbottenin seudut ovat osa Ruotsin Saamenmaata ja paikoilla on myös saamenkieliset nimet. Havupuumetsät, välillä taas avautuvat maiset jokineen ja järvineen sekä korkeat vaarat ja tunturit muistuttivat kovasti Kittilää.

Ensimmäinen kohteemme lauantaina oli Dorotea, jossa oli ollut 891 sotapakolaista Kittilästä. Doroteassa tapasimme lähellä asuvan Mauri Eiran puolisoineen. Kiistalalähtöinen Maurihan järjesti muutama vuosi sitten markkina-aikaan Kittilässä evakkoa koskevia muistelutilaisuuksia, jotka kulttuuritoimisto on nähtävästi tallentanut. Siellä oli sekä itse evakossa olleita että heidän lapsiaan kertomassa evakosta. Sitä kautta sain mm. kopion eräästä kirjeestä, jonka eräs evakossa ollut Naimi jätti evakkopaikan Karen-tyttärelle kiitokseksi hyvästä yhteiselosta. Heidän välinen yhteydenpitonsa jatkui eri muodoissa pitkään viime vuosisadalla. Kopio kirjeestä löytyy Luonnostaan eläväinen -kirjan sivulta 208.

Ryhmän köngäsläisiä osanottajia.

Myös Doroteassa Päivi Hélen piti kauniin muistotilaisuuden, Maijaleena luki sinne haudattujen nimet ja lauloimme yhdessä. Kivelle jäi palamaan monta kynttilää, sillä Doroteassa oli ollut mm. paljon köngäsläisiä evakossa. Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli se, kun Taimi Nikkinen sirotteli kotoa tuomaansa multaa muistomerkille Doroteaan haudatun äitinsä muistolle.

Taimi Nikkinen

Onneksemme Mauri ja Mona tulivat Doroteaan ja heidän yllytyksen perusteella lähdimme vielä noin 10 km päässä olevalle Avaträskin koululle, sillä siellä aloitti evakkotaipaleensa monet kittiläläiset, kuten mukana olleet Taimi Nikkinen ja Leena Hietanen. Myös Maurin isä oli ollut Avaträskissä ja Mauri kertoikin monia isältään kuulemia juttuja. Miten isolta maailma olikaan näyttänyt pienen pojan mielessä! Koulu oli tätä nykyä eräänlainen kulttuuritalo ja ovi oli auki, joten sinne sisälle vain katsomaan miltä siellä näytti. Erääseen huoneeseen olikin kerätty paikasta kertovia vanhoja valokuvia.

Mauri Eira, taustalla Mona.

Avaträskin entisen koulun edustalla.

Lounaalle menimme Åseleen, joka oli viimeisin käyntikohteemme. Jo lounaspaikassa, jossa oli hienoja eteläsaamelaisista kertovia kuvia, saimme kuulla paikan historiasta ja ruokapaikan ikkunoista näkyvästä kappelista. Täällä Åselessa  Lars Levi Lestadius tapasi Milla Andersson-Clemetsdottirin eli Lapin Marian, ja tällä keskustelulla on sanottu olleen tärkeä merkitys miten saamelainen maailmankuva näkyi lestadiolaisuudessa. Ja kappelin nimeksi on tullut Mariakapellet.

Åselessa on ollut 557 sotapakolaista Kittilästä. Sen hautausmaalla lepää myös kaksi meidän lähisukulaista. Täällä pidettiin myös samanlainen tilaisuus kuin muuallakin. Täällä Åselessa saimme myös rautaisannoksen pakolaishistoriaa, josta kertoivat  kirjastonjohtaja Åsa Johnsson-Persson ja paikallishistorioitsija Eskil Dagman, joka oli jo 1980-luvulla teettänyt koulussa ryhmätöitä, joiden aiheena oli paikallinen pakolaishistoria 1944-1945. Saimme kopion tästä ryhmätyöstä. Kävimme vielä lopuksi katsomassa rakennuksia, joissa pakolaisia on asunut.

Vasemmalta opas-tulkkimme Kaarina Honkanen, Åselen kirjaston johtajaa Åsa Johnson-Persson, Päivi Hélen, Jaana Hokkanen, Petteri Kinnunen ja el. historian opettaja Eskil Dagman Åselesta. 

Åsa Johnson-Persson

Monien talojen seiniä - ja sisällä kappelissakin - koristivat kauniit erikoisen näköiset tähdet. Ne olivat ns. Åselen ristejä, joista on muodostunut kunnan ja seurakunnan symboli. Tämä perinteeseen nojaava aurinkoristi löytyy nykyään monen omakotitalon seinältä ja myös joistakin hautamuistomerkeistä sekä koruista. Kittilä sai tällaisen lahjaksi muistoksi Åselessa käynnistä. Tätä ristiä löytyy koruista ja myös keittiöpyyhkeistä. Kappelissa oli myös toiveita siitä, että Åsele ja Kittilä voisivat alkaa ystäväkunniksi.

Tämä torstaista sunnuntaihin kestänyt retki Västerbottenin evakkopaikoille oli tunteita täynnä. Silmät kostuivat matkalla monta kertaa, kun kuuntelimme muisteluja evakkoajasta. Bussissa luettiin evakosta kirjoitettuja kirjeitä tai muita muisteluja evakon arjesta.

Osa oli aikaisemmin tutustunut näille hautausmaille, mutta suurimmalle osalle matka oli ensimmäinen. Moni näki paikan, jossa lähisukulaiset olivat viettäneet aikaa sotapakolaisina ja jossa heidän matkansa päätepiste oli. Toivottavasti Kittilän kunta ja seurakunta voivat tulevaisuudessa entisöidä nämä hautausmaille pystytetyt muistokivet, sillä monista kirjoitukset olivat jo niin epäselviä.

Me eri rooleissa olleet saimme vielä Kolarin kaupasta näin hienot kassit täynnä Ruotsin tuliaisia. Kiitos! Takana loistava kuskimme Krister, jonka ajotaitoa saattoi vain ihailla. 

Lapin sota ja evakko ovat osa meidän kulttuuriperintöämme kaikessa vaikeudessaan. Se aika on jättänyt lähtemättömän jäljen. Osallistuminen tälle syksyiselle matkalle toi taas mieleen minkälaisen matkan Lappi on tästä ajasta tehnyt. Muistot eivät koskaan katoa, ne vain muuttuvat. Muistitiedolla on voimaa.