Matka Länsipohjan evakkopaikoille 1: Skellefteå

 

Viime vuoden syyskuussa tuli 80 vuotta siitä, kun koko Lappi tyhjennettiin siviiliväestöstä. Myös Kittilän asukkaat, etupäässä naiset, lapset ja vanhukset joutuivat jättämään kotiinsa ja lähtemään evakkoon. Tällöin Neuvostoliiton rauhansopimukseen kuului, että tähän asti ystävinä sotineet saksalaiset joukot ajettiin kohti pohjoista.

Kittilästä suuri osa lähti evakkoon Ruotsiin, etupäässä Västerbottenin ja Norbottenin lääneihin; Suomeen Pohjanmaalle vain noin 100. Ruotsi majoitti yhteensä 56 000 suomalaista evakkoa. Kittilän hyvinvointi- ja kulttuuripalvelut järjestivätkin syksyllä matkan Västerbotteniin, jonka viidelle paikkakunnalle suurin osa eli runsaat 4000 evakkoa oli sijoitettu: Doroteaan 891, Lyckseleen 9445, Sorseleen 684, Vilhelmiinaan 937 ja Åseleen 557 henkeä. Näiden lisäksi evakkoja oli mm. Kusforssissa, Järnissä, Skellefteåssa sekä monissa pienemmissä paikoissa, jonne hevosten ja lehmien hoitajat majoitettiin. Monissa paikoissa väkiluku tuplaantui evakkojen myötä ja se aiheutti vaikeuksia löytää asuntoja yhtäkkiä tulleelle väkijoukolle.

Lähdimme Kittilästä suurin piirtein samanlaisissa sääoloissa kuin evakot lähtivät aikanaan. Me kuljimme modernilla Ollin bussilla, mutta evakot aloittivat matkansa joko veneellä tai kuorma-autojen lavoilla lehmityttöjen kuljettaessa karjaansa kävellen rajalle. Rajalta matka jatkui sitten ruotsalaisten järjestämällä kuljetuksella, joko autoilla tai junilla.  

Meitä oli matkalla runsaat 30 ja mukana oli myös neljä itsekin evakossa ollutta. Loput osallistujat olivat evakkojen jälkeläisiä. Monien sukulaisia kuten äiti, sisar, veli tai muita sukulaisia oli jäänyt evakkopaikkojen multiin. Evakkopaikkojen hautuumaiden muistokivellä kirkkoherra Päivi Helén piti kauniin muistotilaisuuden, Maijaleena Palosaari luki sinne kuolleiden nimet ja kunnan järjestämä seppele ja muistokynttilä laskettiin merkille. Lisäksi monet matkalaisista sytyttivät kynttilän kuolleen sukulaisen muistoksi. 

Maijaleena Palosaari ja Päivi Helén

Arto Kouri, Leena Hietala ja Terttu Tuuri

Suomessa sotaa paenneita on kutsuttu evakoiksi, mutta Ruotsissa heitä kutsutaan yhä edelleen pakolaisiksi. Tämä toistui käymillämme paikkakunnilla, joita olivat Skellefteå, Lycksele, Dorotea ja Åsele. Meitä varten oli nähty paljon vaivaa ja kaikki ilmaisivat, miten iloisia olivat halustamme tutustua 80 vuoden jälkeen evakkopaikkoihin. Kuulimme monia esityksiä siitä, miten valtava työ tehtiin Ruotsissa, miten pakolaiset otettiin vastaan, mitä reittiä kuljettiin ja miten käytännön järjestelyt hoidettiin. Tärkeä oli saada kuulla, mitä tämä evakkojen tulo näille suhteellisen pienille paikoille merkitsi ja miten ruotsalaiset vapaaehtoistyönä ja muutenkin auttoivat evakkoja selviytymään kaikille erilaisesta talvesta.

Ensimmäisenä päivänä oli vuorossa alueen keskusmuseo Skellefteåssa sekä Västerbottenin kansanliikkeiden arkisto (Folklerörelsearkivet i Västerbotten), joiden tutkijat pitivät esitelmiä evakosta ja esittelivät museon näyttelyä, jossa tärkeä osa oli evakkoajalla. Evakkoja enemmän tietoa oli täälläkin sotalapsista, joiden elämästä saimme kuulla parin esimerkin avulla. Tutkijat olivat etsineet tietoja molempien maiden arkistoista halutessaan tietää, mitä evakkolapselle oli myöhemmin tapahtunut. Museo oli saanut lahjoituksena mm. kauniin mekon. Esitelmät käsittelivät myös evakkojen tuloa Västerbotteniin ja miten tästä voi kertoa kouluissa. He olivat tehneet ns. evakkomatkalaukkuja, joita eri tarkoituksessa on käytetty monissa museoissa Suomessakin, esimerkiksi vanhuksille kerrottaessa. Evakossa olleiden esineitä oli melko vähän, mutta esimerkiksi Kittilästä kotoisin olleen Kerttu Kellinsalmen kutomat villasukat ovat yksi museon aarteista. Muutaman what´s up -viestin jälkeen on myös löytynyt Kerttu Kellinsalmen serkku Kittilästä. Kerttu oli yksi niistä monista evakossa olleista, joka löysi aviopuolison Ruotsista.

Evakkoaika on myös tärkeä osa museonäyttelyä. Siinä kerrottiin myös Ruotsin varustautumisesta sotaan ja evakkoon ja mm. ostokorteista ja säännöstelystä.

Lisäksi Västerbottenin kansanliikkeiden arkiston (Folkerörelsearkivet i Västerbotten) tutkija Anna Sténs kertoi, minkälaista evakkoa koskevaa aineistoa heidän kokoelmissaan on.  Saimme myös tietoa siitä, mitä evakkoa koskevia julkaisuja on tehty. Itsekin olin aikoinaan saanut lainaksi yhden tämän alueen opintopiirin tekemän julkaisun siitä, mitä evakko merkitsi Ruotsissa. Kiitos lainaajalle!

Seuraavana päivänä matka jatkoi kohti Lyckseleä ja sieltä Vilhelminaan, jossa yövyimme.