Nyt on jokseenkin vuosi kulunut siitä, kun meidät laitettiin
etätöihin. Toki yliopistolaisena olen muutenkin tehnyt etätöitä aina silloin
tällöin, mutta nyt etätyöt ovat vakio kaikilla niillä, jotka pystyvät
tekemään etätöitä. Eivät siis kaikki voi tehdä työpaikan ulkopuolella töitä,
sillä kaikkien työt eivät taitu etäilyksi.
Etätöissä ovat hyvät ja huonot puolensa ja me, jotka
olemme etätyötä tehneet jo aiemmin, tiedämme toki ne, mutta vuosi etätöissä
alkaa näyttää myös yhä useammin näitä huonoja puolia. Tänäänkin keskustelin –
tietysti zoomissa – kollegojen kanssa siitä, että toivottavasti syksyllä voisi vihdoin palata normaaliin. Tästä ei ole vielä mitään varmaan tietoa.
Digiloikka on auttanut tätä etätyöskentelyä huomattavasti. Opetus, ohjaaminen ja kokoukset tapahtuvat nykyään zoomilla tai teamsillä olinpaikasta riippumatta. Opiskelijat ovat kiltisti lähettäneet valmiit gradunsa tänne tulostettuina, sillä minulla ei ole täällä vielä printteriä. Etätyöt Lompolossa ovat toimineet tähän mennessä hyvin, sillä verkkoyhteydet toimivat erinomaisesti. Kylätie on toki hiljainen, mutta minulla käy täällä silloin tällöin vieraita, jotka ovat kylässä asuvia sukulaisia. Itsekin voin pistäytyä parissa kolmessa talossa.
Muutamissa kylän vuokramökeissä on turisteja, joista osa on etätöissä ja osa enemmän perinteisesti hiihtolomalla. Tällä viikolla on ollut pohjoisen hiihtolomaviikko, jolloin täällä Lapissakin astuivat voimaan ankarammat rajoitukset, jotka koskevat mm. ravintoloita ja noutoruuan tarjoamista. Lapissa on ja on ollut paljon matkailijoita ja nämä määrät näkyvät lehtijuttujen ja lääkäreiden mukaan koronanluvuissa ja altistuksissa. Suurin osa matkailijoista on kuitenkin vastuullisia, jotka ottavat huomioon terveysturvallisen matkustamisen. Muuten matkailulla menee tällä hetkellä aika heikosti.
Näissä maisemissa etätyö periaatteessa sujuu hyvin. Yhteisöllisyys toimii hienosti, sillä esimerkiksi naapuri ajaa aina lumituiskujen jälkeen kylän pari latua. Säiden ollessa hyviä lähden aina iltapäivällä ulos pariksi tunniksi ja jatkan tätä etätyötä taas illalla, joskus jopa puoleen yöhön asti. Mitään kovin tarkkoja rutiineja ei minulle ole vieläkään syntynyt. Yleensä aamuisin laitan tulet hellaan ja joka toinen tai kolmas päivä pitää lämmittää uuni. Aamulla voin herätä siihen, että kamarin ikkunan kautta nousevan auringonsäteet paistavat silmiin. Pimeä tulee vasta iltakuuden jälkeen. Kirkkaina iltoina on tähtitaivasta valaisseet myös revontulet, vaikka jossain sanottiinkin, että tämä on huono revontulivuosi.
Tässä vielä IS:n juttu etätöistä täällä Kittilässä.
Upeita ja tunnelmallisia kuvia! Ovatko nuo revontulikuvat ne, jotka otit puhelimellasi?
VastaaPoistaMeillä ukkeli on täysin kyllästynyt etätöihin, ja hän käy edelleen kolmena päivänä viikossa toimistolla töissä (tällä viikolla kävi neljänä). Toimistolla ei ole juuri ketään muuta, joten isoa riskiä siitä ei synny.
Kiitos, että linkkasit tuohon IS:n juttuun! Sinähän olet oikea kuuluisuus. :-)
Kiitos, kyllä kaikki on otettu uudella kännykällä ja automaattisesti. Ehkä pitäisi katsoa voiko säätöjä jotenkin fiksata esim. noissa revontulikuvissa. Niissä kyllä niska puutui ja sormet jäätyi.
VastaaPoistaEtätyössä on puolensa, mutta tekisi mieli tavata ihmisiä muutenkin kuin kameran kautta. Itse olen käynyt työpaikalla vain hakemassa posteja ja tulostamassa isompia tiedostoja. Olisihan siellä myös sähköpöytä ja kaksi isoa ruutuja, kotona vain läppäri. Mutta muut fasiliteetit ovat etätöissä parempia, molemmissa paikoissa.
Onko teillä puulämmitys vain?
VastaaPoistaMeillä on hybridi! Siis on sähköpatterit alakerrassa, ja ne ovat sen takia, kun talo on tyhjillään. Mutta kun täällä on väkeä, niin silloin lämmitämme uunia ja hellaa.
Poista