Etätöissä

 

Nyt on jokseenkin vuosi kulunut siitä, kun meidät laitettiin etätöihin. Toki yliopistolaisena olen muutenkin tehnyt etätöitä aina silloin tällöin, mutta nyt etätyöt ovat vakio kaikilla niillä, jotka pystyvät tekemään etätöitä. Eivät siis kaikki voi tehdä työpaikan ulkopuolella töitä, sillä kaikkien työt eivät taitu etäilyksi.

Etätöissä ovat hyvät ja huonot puolensa ja me, jotka olemme etätyötä tehneet jo aiemmin, tiedämme toki ne, mutta vuosi etätöissä alkaa näyttää myös yhä useammin näitä huonoja puolia. Tänäänkin keskustelin – tietysti zoomissa – kollegojen kanssa siitä, että toivottavasti syksyllä voisi vihdoin palata normaaliin. Tästä ei ole vielä mitään varmaan tietoa.   

Digiloikka on auttanut tätä etätyöskentelyä huomattavasti. Opetus, ohjaaminen ja kokoukset tapahtuvat nykyään zoomilla tai teamsillä olinpaikasta riippumatta. Opiskelijat ovat kiltisti lähettäneet valmiit gradunsa tänne tulostettuina, sillä minulla ei ole täällä vielä printteriä. Etätyöt Lompolossa ovat toimineet tähän mennessä hyvin, sillä verkkoyhteydet toimivat erinomaisesti. Kylätie on toki hiljainen, mutta minulla käy täällä silloin tällöin vieraita, jotka ovat kylässä asuvia sukulaisia. Itsekin voin pistäytyä parissa kolmessa talossa. 

Muutamissa kylän vuokramökeissä on turisteja, joista osa on etätöissä ja osa enemmän perinteisesti hiihtolomalla. Tällä viikolla on ollut pohjoisen hiihtolomaviikko, jolloin täällä Lapissakin astuivat voimaan ankarammat rajoitukset, jotka koskevat mm. ravintoloita ja noutoruuan tarjoamista. Lapissa on ja on ollut paljon matkailijoita ja nämä määrät näkyvät lehtijuttujen ja lääkäreiden mukaan koronanluvuissa ja altistuksissa. Suurin osa matkailijoista on kuitenkin vastuullisia, jotka ottavat huomioon terveysturvallisen matkustamisen. Muuten matkailulla menee tällä hetkellä aika heikosti.  

Näissä maisemissa etätyö periaatteessa sujuu hyvin. Yhteisöllisyys toimii hienosti, sillä esimerkiksi naapuri ajaa aina lumituiskujen jälkeen kylän pari latua. Säiden ollessa hyviä lähden aina iltapäivällä ulos pariksi tunniksi ja jatkan tätä etätyötä taas illalla, joskus jopa puoleen yöhön asti. Mitään kovin tarkkoja rutiineja ei minulle ole vieläkään syntynyt. Yleensä aamuisin laitan tulet hellaan ja joka toinen tai kolmas päivä pitää lämmittää uuni. Aamulla voin herätä siihen, että kamarin ikkunan kautta nousevan auringonsäteet paistavat silmiin. Pimeä tulee vasta iltakuuden jälkeen. Kirkkaina iltoina on tähtitaivasta valaisseet myös revontulet, vaikka jossain sanottiinkin, että tämä on huono revontulivuosi.  

Tässä vielä IS:n juttu etätöistä täällä Kittilässä.