Tästä
on tullut – ainakin meille suomalaisille – erittäin ikoninen kuva; aivan kuin kuva
amerikkalaisjoukkojen lipunnostosta Iwo Jiman saarella Tyynellämerellä tai
siitä kun toisen maailmansodan loppuvaiheessa Saksan valtiopäivätalon katolle nostetaan
Neuvostoliiton lippu neuvostojoukkojen vallattua Berliinin. Kuvien aitoudesta
ja korjailuista on kirjoitettu ja keskusteltu paljon, enkä puutu niihin tässä. Tämä
kuva on otettu symboliksi Lapin sodan päättymisen kunniaksi ja siinä
lumipukuiset miehet ovat Kilpisjärvellä, kolmen valtakunnan rajapyykillä
Koltalahdella nostamassa Suomen lippua merkiksi, että silloiset viholliset ovat
poistuneet Lapistakin. Aika puhtailtahan nuo lumipuvut näyttävät…
Lapin
sota päättyi 27.4. 1945, kun viimeiset saksalaiset (ja itävaltalaiset) sotilaat
poistuivat Suomen puolelta Norjaan. Tätä Lapin sodan päättymispäivää, jolloin
on katsottu rauhan alkaneen Suomessa, on vietetty vuodesta 1987 lähtien
kansallisena veteraanipäivänä, jolloin on erityisesti juhlistettu ja haluttu
muistaa sotiemme veteraaneja. Päivää kunnioitetaan juhlaliputuksilla, elossa
olevien veteraanien muistamisella sekä erilaisilla juhlatilaisuuksilla.
Kittilässä veteraanijuhla oli tänään koulun yhteydessä ja juhlapuheen siellä
piti uusi kunnanjohtaja, sotatieteiden tohtori Jari Rantapelkonen, jonka mukaan
pitää tuntea historia, jotta voi arvostaa nykyisyyttä.
Lapin
sota ja lappilaisten sota-ajan kohtalot puhuttavat yhä edelleen – ainakin täällä
Lapissa. Nyt käynnissä oleva Venäjän armoton hyökkäyssota Ukrainaan tuo ne
kouriintuntuvasti kaikkien sodassa ja evakossa olleiden ja heidän jälkeläistensä
mieliin. Lappihan tyhjennettiin väestä, joko Pohjanmaalle tai Ruotsiin, jonne
esimerkiksi meidän kylän ja koko kunnan väestö sijoitettiin. Suurin osa Lapista
tuhottiin ja ihmiset palasivat keväällä tai kesällä 1945 suurimmaksi osaksi poltettuun
Lappiin. Toivottavasti Lapin sotaa muistellaan monissa paikoissa Lappia, sillä
se ja myös koko evakkoaika ovat monella tavalla olleet merkittäviä Lapille ja
sen ihmisille, myöhemmin myös Lapin jälleenrakentamiselle.
Veteraanien
kuten isäni ja monien edesmenneiden sukulaisteni muistoksi haluan näin
kansallisena veteraanipäivänä vielä tässä lopuksi sanoa, että Слава Україні, Slava Ukraini!
Justiinsa vastasin sinulle kommentissa, että postauksiasi odotellessa, ja sitten näinkin blogini sivupalkista, että täällä olikin jo yksi odottamassa. :-)
VastaaPoistaMietinkin juuri tänään veteraanipäivää ja miksi se on juuri tänään, joten ihan mahtava juttu, että sain nyt sinulta selityksen! Minua harmittaa, että jäi käymättä tuolla kolmen valtakunnan rajapyykillä, kun se oli olevinaan niin hankalan matkan takana (en muista, oliko oikeasti, vai laiskottiko minua vain :-D).
Täytyi vähän ryhdistäytyä, vaikka olisi paljon lukemista.
PoistaVaro vain, olen noitien sukua ja pystyn nähtävästi lukemaan ajatuksesi. :) Hienoa, että löysit vastauksen. Onhan tuonne kolmen valtakunnan rajapyykille hankalahkoa mennä, mikäli sinne kävelee ja vielä takaisin. Mutta sinne pääsee kesäisin veneellä, silloin kävelyä on noin kilometri (jotain) ja takaisin saman verran ja veneellä pois. Tai voi jäädä sinne ja kävellä tienvarteen; muistaakseni noin 10 km, välillä on louhikkoa, mutta hienot maisemat Mallalta.