Lukijat

maanantai 28. helmikuuta 2022

Molotovin coctaileja silloin ja nyt

Kuva netistä viime viikonlopulta.

Lainaan tässä aluksi historioitsijaystävääni. Hän kirjoittaa blogissaan seuraavasti: ”Liika historian tuntemus ei tee ihmiselle välttämättä aina hyvää, vaikka tieto menneisyydestä enimmäkseen vapauttaa, tekee olon tukevaksi, auttaa hallitsemaa yhä vain monimuotoisemmaksi käyvää maailman poliittista tilannetta. Toisinaan tieto ahdistaa syvästi, kuten nyt. Sota ei syty yllättäen. ”

Tuolla viimeisellä virkkeellä hän myös viittaa Suomen talvisotaan, joka syttyi marraskuussa 1939.  

Hän ei ollut ainoa, joka torstaiaamun uutiset kuultuaan ja nähtyään sai muistuman talvisodan alkamiseen ja myöhemmin sodan kauhuihin ja evakkomatkaan. Ystäväni kertoi yli 80-vuotiaasta, Lapin sodan ja evakon kokeneesta äidistään, että nyt hän ” istuu täällä yksin ja kattelee sodan kauhuja. Pyrimme siskojen kanssa olemaan täällä mahdollisimman paljon.” 

Kuvat hyökkäyssodan kohteeksi joutuneesta Ukrainasta, siviilien paosta pommisuojiin ja naapurimaihin sekä sodan tuhoista jäävät meidän muidenkin kuin sodan kokeneiden verkkokalvolle. Ne ahdistavat meitä ja tuovat taas elävästi mieleen vanhempiemme ja isovanhempiemme kertomukset rintamalta, evakosta ja paluusta poltettuun Lappiin. Mitä ajattelivat ne alle 20-vuotiaat nuoret, jotka lähtivät jalan viemään karjaa syyskuussa Ruotsin rajalla? Ja entä ne äidit, joiden piti huolehtia mukaan lapset ja vanhukset? Samat tilanteet selviytymisestä tulevat nyt eri medioiden tuomina meidän eteen. Ukrainan tilanne hyökkäyssodan kohteena koskettaa meitä kaikkia ja tuo mieleen omat, vanhempiemme tai isovanhempiemme kokemukset.  

Olen itse viime kesänä lukenut Oulussa arkistossa Lappia koskevia sota- ja evakkomuistoja sekä haastatellut useita evakossa olleita. Näistä silloin kerrotut esimerkit Molotovin kartiineista (paperiverhot, jotka sota-aikana piti olla ikkunassa, jotta valo ei näkynyt ulos) ja Molotovin coctaileista ovat nyt tulleet mieleen eri tavalla. Nyt katson kuvia, joissa helmikuussa 2022 ukrainalaiset siviilit tekevät näitä Molotovin coctaileja vihollishyökkääjää vastaan. Puolustustahto on luja ja lukemattomissa kuvissa näkyi viime viikonloppuna nuoria siviilejä näitä valmistamassa. Samoin Eurooppa ja ainakin osa muuta maailmaa on eri tavoilla tukemassa Ukrainaa ja ukrainalaisia.  

Tämän hyökkäyksen ja sodan syistä ovat asian paljon paremmin tuntevat kirjoittaneet. Samoin saamme lukea paljon luonnehdintoja itänaapurimme entisestä KGP-agentista ja hänen päätöksistään, jotka vaikuttavat meihin kaikkiin. Niitä on media täynnä monilla eri kielillä, vain venäjäksi niiden sävy taitaa olla useissa tapauksissa kertoa erilaisen tarinan. Diplomatia, jota muut ovat noudattaneet, on nyt heitetty syrjään ja mitä me näemme? Presidentti Niinistöä lainatakseni: ”Nyt naamiot on riisuttu, vain sodan kylmät kasvot näkyvät. ”

6 kommenttia:

  1. Mun pitää välttämättä lukea Liksomin Väylä, kerran jo aloitin, mutta se kieli oli (minun) vaikea lukea. Tuntui siamalta kun aikanaan yritin lukea ensimmäisiä kirjoja ruotsiksi ja saksaksi.

    VastaaPoista
  2. Monet ovat kertoneet, että kun lukee sitä kirjaa jonkun aikaa, niin loppu menee huomaaatta. Kokeile lukea aluksi ääneen, sillä se myös auttaa. Ei se ole minunkaan murretta, mutta minulla ei ollut mitään ongelmia sen lukemiseksi. Lukemisen jälkeen vielä kuuntelin sen, sillä kirja oli niin hyvä.

    VastaaPoista
  3. Minusta sotiminen tuntuu nykyaikana ihan käsittämättömältä. Luulisi, että nykyajan ihminen on jo sen verran sivistynyt ja barbaaritekojen yläpuolella, että ei enää lähtisi tälle linjalle, mutta niin ei näköjään ole, kuten on nähty. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että syyttömiltä ihmisiltä otetaan henki tuosta vain, ja siinä meni taas yksi ainutkertainen elämä. Yritän välttää liiaksi uutisten seuraamista, mutta Hesari on kuitenkin aamulla pakko lukea. Onneksi Hesarin linjakin on lientynyt alkupäivien katastrofiuutisoinnista, ja asiaa tarkastellaan jo useammasta näkökulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuo median seuraaminen ja kaikki tieto vaan ahdistaa, joten keskittymiskyky on ollut viime päivinä lähellä nollaa. Nyt täytyy yrittää vaan olla seuraamatta uutisointia ja yrittää tehdä töitä.

      Poista
  4. Tämänhetkinen tilanne osoittaa politiikan ja diplomatian totaalisen kyvyttömyyden. Kaikkien valtioiden päättäjien tärkeimpänä tehtävänä on kansalaistensa turvallisuuden takaaminen. Onko kyseessä ollut ahneus, laiskuus, näköalattomuus (perspektiivin törmääminen lähimpään seinään), ideologia tai tyhmyys, vai kaikki? "Dummheit gepaart mit Ideologie" on kehnoin yhdistelmä. Välittämättä vuosia, ellei jo vuosikymmeniä kestäneistä varoituksista negatiivisten toimien spiraalista, joka on eskaloitumassa. Eikä Jugoslaviasta tietysti kannattanut oppia mitään - eikä mistään muustakaan. Ihminen on oppimisvammainen.
    Historiaan perehtymistä ei ole koskaan liikaa, varsinkin noiden alueiden, sekä vanhempaan että lähihistoriaan mahdollisimman suodattamattomana, tulkitsemattomana ja monesta näkökulmasta. Nykyistä aikaa vaivaa historiattomuus, pinnallisuus, kaiken ignoreeraaminen ja objektiivisuuden puute. paskeriville

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ymmärrä enkä käsitä, että miksei merkkejä ole huomattu, sillä onhan niitä ollut näkyvissä. Onko niin, että tällaiseen tulokseen ei ole kukaan uskonut tai halunnut uskoa? Tilanteeseen, jossa diplomatialla ei ole oikeastaan enää mitään roolia. Historian tuntemus on tärkeää ja siinä on monia näkökulmia ja ääniä, toiset äänet ovat äänekkäistä, toiset hiljaisempia.

      Poista