Molotovin coctaileja silloin ja nyt

Kuva netistä viime viikonlopulta.

Lainaan tässä aluksi historioitsijaystävääni. Hän kirjoittaa blogissaan seuraavasti: ”Liika historian tuntemus ei tee ihmiselle välttämättä aina hyvää, vaikka tieto menneisyydestä enimmäkseen vapauttaa, tekee olon tukevaksi, auttaa hallitsemaa yhä vain monimuotoisemmaksi käyvää maailman poliittista tilannetta. Toisinaan tieto ahdistaa syvästi, kuten nyt. Sota ei syty yllättäen. ”

Tuolla viimeisellä virkkeellä hän myös viittaa Suomen talvisotaan, joka syttyi marraskuussa 1939.  

Hän ei ollut ainoa, joka torstaiaamun uutiset kuultuaan ja nähtyään sai muistuman talvisodan alkamiseen ja myöhemmin sodan kauhuihin ja evakkomatkaan. Ystäväni kertoi yli 80-vuotiaasta, Lapin sodan ja evakon kokeneesta äidistään, että nyt hän ” istuu täällä yksin ja kattelee sodan kauhuja. Pyrimme siskojen kanssa olemaan täällä mahdollisimman paljon.” 

Kuvat hyökkäyssodan kohteeksi joutuneesta Ukrainasta, siviilien paosta pommisuojiin ja naapurimaihin sekä sodan tuhoista jäävät meidän muidenkin kuin sodan kokeneiden verkkokalvolle. Ne ahdistavat meitä ja tuovat taas elävästi mieleen vanhempiemme ja isovanhempiemme kertomukset rintamalta, evakosta ja paluusta poltettuun Lappiin. Mitä ajattelivat ne alle 20-vuotiaat nuoret, jotka lähtivät jalan viemään karjaa syyskuussa Ruotsin rajalla? Ja entä ne äidit, joiden piti huolehtia mukaan lapset ja vanhukset? Samat tilanteet selviytymisestä tulevat nyt eri medioiden tuomina meidän eteen. Ukrainan tilanne hyökkäyssodan kohteena koskettaa meitä kaikkia ja tuo mieleen omat, vanhempiemme tai isovanhempiemme kokemukset.  

Olen itse viime kesänä lukenut Oulussa arkistossa Lappia koskevia sota- ja evakkomuistoja sekä haastatellut useita evakossa olleita. Näistä silloin kerrotut esimerkit Molotovin kartiineista (paperiverhot, jotka sota-aikana piti olla ikkunassa, jotta valo ei näkynyt ulos) ja Molotovin coctaileista ovat nyt tulleet mieleen eri tavalla. Nyt katson kuvia, joissa helmikuussa 2022 ukrainalaiset siviilit tekevät näitä Molotovin coctaileja vihollishyökkääjää vastaan. Puolustustahto on luja ja lukemattomissa kuvissa näkyi viime viikonloppuna nuoria siviilejä näitä valmistamassa. Samoin Eurooppa ja ainakin osa muuta maailmaa on eri tavoilla tukemassa Ukrainaa ja ukrainalaisia.  

Tämän hyökkäyksen ja sodan syistä ovat asian paljon paremmin tuntevat kirjoittaneet. Samoin saamme lukea paljon luonnehdintoja itänaapurimme entisestä KGP-agentista ja hänen päätöksistään, jotka vaikuttavat meihin kaikkiin. Niitä on media täynnä monilla eri kielillä, vain venäjäksi niiden sävy taitaa olla useissa tapauksissa kertoa erilaisen tarinan. Diplomatia, jota muut ovat noudattaneet, on nyt heitetty syrjään ja mitä me näemme? Presidentti Niinistöä lainatakseni: ”Nyt naamiot on riisuttu, vain sodan kylmät kasvot näkyvät. ”