Kansatieteestä etnologiaksi

Lisään tähän Humanistisen tiedekunnan Hiiskuttua-lehdessä julkaistun jutun siitä, miten Turun yliopistossa on elokuun alusta lähtien ollut oppiaine nimeltään etnologia entisen kansatieteen sijaan.  Nimenmuutoksella on perusteet sekä alan kansainvälisessä kehityksessä että oppiaineen perustamisesta lähtien tapahtuneessa profiloitumisessa Suomessa. Oppiaineen entinen nimi kansatiede on korrekti, mutta se ei tänä päivänä kerro sitä, mitä oppiaineessa tehdään, opetetaan ja tutkitaan. Myös kansainvälisesti kansatiede on vaihtunut jokseenkin kaikissa saksankielisissä yliopistoissa etnologiaksi. Samoin Ruotsissa folklivsforskning on nykyään etnologi.

Etnologia on yksi kulttuurien tutkimuksen oppiaineista folkloristiikan ja uskontieteen lisäksi ja siinä tutkitaan, tulkitaan ja ymmärretään yhteiskunnan monimuotoisia ilmiöitä ja niiden muutosta. Kiinnostuksen kohteena ovat arjen ilmiöt eli ihminen osana jotakin ilmiötä, toimintaa tai vuorovaikutussuhdetta. Tutkimuskohteita ovat esimerkiksi kulttuuriperinnön muodot, monikulttuurisuuteen ja vähemmistöihin liittyvät kysymykset sekä ilmaston- ja ympäristönmuutos paikallisväestön kokemana sekä ammattiryhmä- ja kaupunkitutkimus. 

Kiinnostuksen kohteena paikalliset kulttuurit ja arjen ilmiöt

Tutkimus kohdistuu paikallisiin kulttuureihin ja arjen ilmiöihin, mutta huomioi ja osoittaa myös ajassa tapahtuvia muutoksia ja murroksia. Monet tutkimushankkeet hyödyntävät monitieteisiä näkökulmia ja ovat vahvasti sidoksissa yhteiskunnalliseen keskusteluun.

 

Hiiskuttua-lehdessäkin olleessa kuvassa opiskelija Jelena Postari on dokumentoimassa Myssyfarmin elintarviketuotantoa, jota esittelee tilan isäntä Janne Rauhansuu. Kuvasta kiitokset Suomen Maatalousmuseo Sarka, jonka kanssa viime keväänä toteutettiin maaseudun elintarviketuotannon nykydokumentointihanke. Yliopisto-opettaja Tiina Suopajärvi tekee etnografista tutkimusta yliopistotutkijoiden työn affekteista sekä niiden vaikutuksesta yliopistojen valtasuhteisiin ja itse olen seurannut seurannut koronan vaikutuksia Suomen ja Ruotsin välisellä länsirajalla. Henkilökunnan määrä on pieni, mutta oppiaineella on paljon mm. pro gradun ja väitöskirjan tekijöitä.

 

Nimenmuutos etnologiaksi sitoo oppiaineen alan yleiseen eurooppalaiseen kehitykseen. Jo alkuvuosina Turussa kansatiede nähtiin yhteiskunnallisesti, ja virkaanastujaisesitelmässään kansatieteen ensimmäinen professori Ilmar Talve mainitsi nimen etnologia, jota hänen mukaansa piti tarpeen vaatiessa voida käyttää. Etnologia toimii tiiviissä yhteistyössä kulttuurien tutkimuksen ryhmän, joihin kuuluvat vielä folkloristiikka ja uskontotiede, kanssa ja tästä näyttönä on nyt mm. oppiaineiden yhteinen metodiopettaja. Perusopetus on kokonaan yhteistä ja aineopinnoista osa. 

Etnologia vastaa paremmin oppiaineen opetus- ja tutkimusprofiilia nykyisen yhteiskunnan muutos- ja murrosprosesseissa. Nimenmuutoksella pystytään tekemään entistä laaja-alaisempaa monitieteistä ja monisektorista yhteistyötä, koska etnologiassa katse on entistä vahvemmin tulevaisuuteen päin suuntaava. Myös opiskelijat pystyvät paremmin kertomaan osaamisestaan etnologina, sillä nimi tunnetaan nykyään paremmin.