Lukijat

lauantai 25. heinäkuuta 2020

Hillakuume - hillakiima




Ihmisiin on pitkästä pitkästä aikaa iskenyt hillakuume. Syynä siihen on tietysti jo alkukesästä asti rummutettu tieto siitä, että tänä vuonna hillaa tulee valtavasti, mutta ulkomaiset poimijat eivät koronan vuoksi pääse Suomeen ja näin sitten marjat mätänevät metsiin, kun suomalaiset eivät viitsi niitä kerätä. Tätä ovat näiden marjafirmojen edustajat itkeneet uutisissa jo useaan kertaan. Tänään tuli tieto siitä, että Thaimaan työministeriö ilmoitti hyväksyvänsä marjanpoimijoiden työmatkat Suomeen ja Ruotsiin. Hillakausi on heiltä menetetty, mutta toivottavasti he ehtivät vielä poimia mustikoita ja puolukoita ja saada riittävät ansiot. Näiden etupäässä Thaimaasta tulevien marjanpoimijoiden huonoista ansioista ja pitkistä päivistä ja epäinhimillisistä asumis- ja kulkuoloista on kirjoitettu paljon eri medioissa, joten siihen en tässä puutu.

Monena viime vuonna hilloja on ollut paljon vähemmän ja paikalliset ovat kilpailleet marjasaaliista ulkomaisten poimijoiden kanssa, niin nyt täällä vallitsee todellinen hillakuume. Hillaa riittää nyt, joissakin paikoissa enemmän, joissakin vähemmän eikä marjakarhuistakaan ole kuulunut valituksia. Aiemminhan jo kesäkuussa kerrottiin millä jänkällä oli kuultu tai nähty karhuja näin varoittaen muita poimijoita. Ennen myös perheillä ja suvuilla oli omat marjapaikkansa, joten tiedettiin, että tuolle jänkälle ei kannata mennä, koska se on naapuriperheen nautinta-aluetta. Tämä on vieläkin joillakin paikallisilla käytäntönä.

Muurainhopeatäpläperhonen.

Aiemmin – siis ennen näitä ulkomailta tuotuja poimijoita – paikallisten marjasaaliista melkein kilpailtiin, ja ostajat kiersivät kylissäkin. Hillan hinta riippuu vuotuisesta hillasadosta ja määristä. Nuoret ja vanhat keräsivät hillaa ja siitä sai hyvät tulot, sillä se oli ja on verovapaata tuloa. Itse ostin 10-vuotiaana polkupyörän hillarahoilla. Jotkut ovat käyneet ”hillalukion” eli lukio on maksettu hilloista saaduilla rahoilla. Monet hankinnat on tehty marjoista, etupäässä hilloista saaduilla ansioilla. Nykyään nuoria on vaikea saada marjametsään ja poimijat ovat kuuluneet vanhempaan ikäluokkaan. Viime vuosina täällä pohjoisessa ei ole ollut marjanostajia, sillä ulkolaiset poimijat ovat myyneet marjansa näille marjafirmoille hintaan, joka ei suomalaisille riitä. Suomalaiset ovatkin myyneet hillaa suoramyyntinä kuluttajille. 



Mutta nyt hillaa riittää ja sitä varmaan ostetaankin. Jänkälle mennään koko perheen voimin, niin nuoret kuin vanhat ovat hillakuumeen vallassa. Monet pakastimet ovat jo täysiä – ehkä se talon toinen ja kolmas pakastin ovat vielä tyhjiä ennen syyssesonkia. Huono puoli tässä hillakuumeessa on mm. se, että jänkille on eksynyt väkeä, joka luottaa liikaa omiin kykyihinsä löytää marjat ja vielä sen jälkeen kotiin. Heinäkuussa jo yli 80 on eksynyt Pohjois-Suomessa jänkille ja metsiin.

Hillat maistuvat parhailta tuoreina, tässä vastapoimittuja hilloja jäätelön kera.
Hillarahkaa tehdään Baselissa jouluaterialle (2005).


Kiitos sukulaisille kuvista! 

6 kommenttia:

  1. Oi mitä herkkua ja noin paljon, uskomatonta. Meillä tosin asuu tässä yksi, joka ei lainkaan arvosta hillaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet ei sen vuoksi tykkää hilloista, koska niissä on kiviä. Jotkut tekee hillahilloakin siten, että poistavatne kivet! Hilla on paras marja ja nyt sitä on joissakin paikoissa pohjoisessa ihan kunnolla.

      Poista
  2. Hienoja kuvia hillasta, on ainakin mun herkkua. Kiehautan hiukan ja hieron siivilän läpi niin ei siemenet haittaa. Sokeria maun ja käytön mukaan. Mustikoita tulee myös aivan mielettömästi, ja hyvälaatuisia. Puolukoita vähän myöhemmin jos saavat sadetta sopivasti. Ihan uskomattomia nämä Suomen luonnon antimet, ja aivan ilmaiseksi. Olen nyt kyllä niin häpi kun voin viettää aikaani täällä vapaudessa, järvimaisemissa ja luonnon läheisyydessä karmean Ranskan kevään jälkeen. Ilman tuota kokemusta en varmasti osaisi arvostaa tätä nykyistä olotilaa samalla tavalla.
    hyvää kesän jatkoa paskeriville

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin on tulossa mustikoita, mutta ovat vielä raakoja. Kyllä tämä jokamiehenoikeus on hyvä asia ja sitähän nyt nämä marjafirmat käyttävät hyväksi ja äsken itki taas yksi uutisissa, kun suomalaiset eivät ole myyneet tarpeeksi hillaa, vaan mokomat kokoavat omaksi tarpeeksi ja thai-poimijat eivät vielä pääse maahan. Just. Hienoa, että olet päässyt kesäksi Suomeen. Just eilen yksi Saksassa asuva hieman ihmetteli kun täällä Suomessa on niin vapaata, kukaan ei käytä maskeja eikä välitetä turvaväleistä. Toivottavasti kaikki menee kuitenkin hyvin! Minulla vielä reilu viikko täällä pohjoisessa.

      Poista
  3. Melkoinen hillasaalis tuossa ekassa kuvassa. En tiedä kenen, mutta onnittelut hurjasta saaliista!

    Minä kuulun niihin, jotka eivät tykkää hillasta. En tykkää niistä kivien takia, mutta en pidä myöskään hillan mausta, joten kivien poistaminenkaan ei saa minua syömään hillaa. Mutta se on varmaan hyvä - riittääpähän sitten herkkua enemmän niille, jotka sitä osaavat arvostaa. :-)

    Me meinasimme lähteä äiskän kanssa vanhempien entisille asuinsijoille mustikkametsään, mutta eipä taida kannattaa, kun thaipoimijat taitavat ehtiä ennen meitä. Hyvä, että pääsevät matkaan, mutta monena vuonna on hieman harmittanut, kun vastassa on ollut thaipoimijoiden jäljiltä tyhjä metsä.

    Mukavaa viikkoa, Helena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa kuvassa on kolmen polven marjasaali yhdeltä reissulta. Tykkään syödä hilloja ihan jugurtin kanssa.

      Mustikkaakin on kai tulossa, mutta se on täällä aivan rakaa. Ja kohta todella tulevat thaipoimijat; toivottavasti saavat tuloja, sillä onhan tuo heidän hyväksikäyttöään. Marjametsän he kyllä kuulemma puhdistavat. :) Itse ostan varmaan nytkin mustikat Turun torilta, jossa siellä asuvat thait myyvät hyvin puhdistettua marjaa.
      Kiitos samoin, vielä reilu viikko lomaa!

      Poista