Särkitunturi: done!

Vihdoin pääsin Särkitunturin huipulle!

Kun ulkomaanmatkat ovat olleet kiellettyjä jo pitemmän aikaa eikä niitä nyt maiden vähän avautuessa suositellakaan, niin kotimaan matkat ja luontoretket ovat olleet suosittuja. Lähimatkailu ja luontokohteiden suosio näkyvät hyvin täälläkin, sillä kävimme juhannuksen tienoilla kahdessa lähikohteessa. Molemmat olivat helposti saavutettavissa pikitieltä. Ilma juhannuksen tienoilla oli tosi hyvä ja se näkyi myös suosiossa, joka toki meillä oli hyvin tiedossa. Yksin emme siellä olleet, mutta sääskiäkään ei ollut ihan vaivaksi asti.

Olen kerran aiemmin vuosia sitten yrittänyt mennä Särkitunturille, mutta puolivälissä tuli niin armoton ukonilma, että oli parasta kääntyä takaisin autolle. Ehdimme silloin puolivälissä olevalle kodalle, jossa on polttopuita ja wc sekä lampi. Polku sinne – samoin melkein tunturin huipulle – on levä, sora- tai sepelipäällysteinen tie, jota pitkin voi työntää lastenvaunuja tai ehkä myös pyörätuolia. Meitä vastaan tulikin lastenvaunuja työntäviä perheitä ja tulipa myös ainakin yksi hääpari, joka oli nähtävästi tunturin laella vihitty tai kuvattu. Todella helposti saavutettavissa oleva tunturi.

Särkitunturi sijaitsee Muonion kunnassa ja sen korkeus on 492 metriä. Talvella sinne vie hiihtolatu ja myös moottorikelkkareitti.  Taukopaikka laavuineen on noin puolivälissä ja sen jälkeen nousu huipulle on hieman kivikkoisempaa, mutta näkymä laella on hieno. Ei uskoisi, että niin pienen vaivan takaa avautuvat sellaiset maisemat! Sieltä näkyvät Pallakset, Olos ja myös Levi siintää etelämpänä. Ei uskoisi, että ollaan noin kolmen kilometrin päässä tieltä. Huipulla on myös pari lampea, joissa voi uida. Tulenteko siellä on kielletty. Aiemmin ylhäällä oli kota, mutta se poltettiin ja sen jälkeen puuvarasto ja ulkovessa purettiin, kun uusi taukopaikka rakennettiin alas reitin puoleen väliin.  

Särkitunturin kohtaa ei voi ohittaa, sillä siitä kertoo viitta ja parkkipaikka on täynnä melkein aina.  Myös parkkipaikalla on muistettu kulkijoita, sillä siellä on vessa, pöytä ja opastaulu muistuttamaan siitä, että ollaan Pallas-Ylläksen kansallispuiston alueella. Sieltä näkyy myös yksi Suomen kuvatuimmista maisemista tai pikemminkin Pallastunturien kansallismaisema, joka on ikuistettu myös postimerkkiin.