Saunaa kerrakseen

”Sauna paikkana ja siellä koettu kehollisuus on monisyinen kudelma fyysistä paikassa oloa, aisteja ja tunteita, menneisyyden läsnäoloa, muistoja, symboleja, omaa kokemusta ja kulttuuria”. Näin kirjoittaa 8.6. väitellyt Laura Seesmeri, joka tarkastelee väitöskirjassaan saunomista kerrottujen kokemusten ja esitettyjen kokemisen mahdollisuuksien kautta. Kokemusten kehollisuus on osoittautunut monisyiseksi kulttuuriseksi tapahtumaksi, jossa oma keho ja oma menneisyys liitetään yhteisesti jaettuna kulttuuriseen kokemukseen ja paikkaan, joka on toisaalta riisuttu toisaalta ladattu. 

Sauna on juuri tällä viikolla monella muullakin tavalla ajankohtainen, sillä – kuten väittelijäkin lektiossaan totesi – Suomi aikoo esittää saunaaUnescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon ensimmäisenä ehdotuksista. Sauna valittiin yhteensä 52 ehdotuksen joukosta. Saunan jälkeen toinen ehdotus on kaustislainen viulunsoitto. Suomihan hyväksyi Unescon yleissopimuksen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemiseksi vasta vuonna 2013.

Kesäkuun toisena lauantaina vietetään saunapäivää ja tänä viikonloppuna kokoontuu Kukkolankoskella Haaparannalla ja Torniossa Suomen puolella maailman saunakongressi. Sen puhujat näyttivät ainakin yhden ohjelman mukaan olevan miltei yksinomaan miesoletettuja. Mielenkiintoinen kysymys tuo saunan sukupuolittuminen, joka tuli esille väitöksessäkin.

Saunominen on osa ihmisten arkea, vaikka sauna ja saunominen työnä ja tehtävinä (esim. synnyttäminen, kuoleminen saunassa, puhdistautuminen) on muuttunut pelkästään nautinnoksi. Nyt tarkastetun Seesmeren väitöskirjan mukaan saunominen muodostaa vahvan yhteyden menneisyyteen ja luontoon – jopa kerrostalossa. Saunalla on hänen mukaansa tunteikkaan nostalgian tai myyttisen menneisyyden rooli, saunassa on hänen mukaansa luonto voimakkaasti läsnä, myös kun on saunottu kaupungeissa olevissa kerrostalosaunoissa.

Kehollisuus on osa muisteltua saunakokemusta ja se tulee hyvin esille, kun muistelen käyntejäni saunoissa Marinmaalla, viimeksi Nadjan perheen marilaisessa monchassa. Untshossa. Minulle sauna kuuluu olennaisena osana kokemuksiini Marinmaasta. Sauna oli lämmitetty molemmilla kerroilla odottamaan minua. Sauna sijaitsi suhteellisen ahtaasti rakennetulla sisäpihalla, talon ja talousrakennuksen välissä ja sen edessä oli kaivo, josta haettiin talous- ja pesuvesi. Juomavesi haettiin lähteestä noin parin sadan metrin päästä. 

Tämä – kuten saunakokemukset yleensäkin – vaikutti moniin aisteihin ja vieläkin saunan vieno savun tuoksu palaa mieleeni kun ajattelen saunaa. Tätä Nadjan perheen saunaa en edes osaa kuvailla sanoin kattavasti. Se tuoksui savulle ja puhtaalle, kuten saunat ennen Suomessa. Kuuma tai kipakka se oli myös ja emäntä heitti minua varten löylyn valmiiksi, joten saatoin vain istua lauteilla ja nauttia saunan kuumuudesta. Vihta oli laitettu veteen odottamaan. 

Lämpö saunassa säilyi seuraavaan päivään asti. Eteisessä saattoi vilvoitella ja sen jälkeen peseytyä saunapadasta otetulla kuumalla vedellä. Saunan tuoksu tuli vielä paremmin esille seuraavana päivänä käydessäni siellä pesulla. Silloin vieno ja puhdas savun tuoksu erottui paremmin kuin kuumassa saunassa. Tätä tuoksua en osaa edes kuvailla, sillä sille ei löydä sanoja. Se on oikeastaan tuoksu lapsuudestani; muistan, että kävin ämmini kanssa jostain syystä erään talon silloisessa savusaunassa. Sauna oli musta ja muistan siitä vain tuon vienon savun hajun. 

Kenttätyöperiodien – siis aiemmin 2000-luvun alkupuolella – kävin useissa kylän saunoissa saunomassa, sillä lastentarhan takapihalle rakennettu iso sauna oli valmis vasta kesällä 2003. Ensimmäisenä kesänä myös Anisina tutustutti minut heidän saunassa olevaan pontikantislauslaitteistoon. Saunoja käytettiin vielä eri tehtäviin ja saunojen ylisillä kuivattiin esimerkiksi yrttejä ja vihtoja. 

Marilaisessa saunassa käynti vaati vielä sauna jälkeen teen ja blinien nauttimisen. Jura tau надежда!