Kesämökkeilyä Balatonilla

 Olin pari viikkoa Unkarissa ja Transilvaniassa. Szegedin yliopistossa olin Erasmus-vaihdossa luennoiden raja-alueista. Transilvaniassa ja tarkemmin Kolozsvárissa eli romaniaksi Cluj-Napocassa olin symposiumissa. Väliaika sujui rattoisasti unkarilaisten ystävieni kesämökillä Balatonilla. Mökki sijaitsee Balatonfüredin ja Tihanyn niemen lähellä suhteellisen pienellä paikkakunnalla. Kylän naapurissa on sijainnut tunnettu pioneerileiri, joka tätä nykyä on yksityisen (tai kirkon) omistuksessa.

Balatonin rannat ovat täynnä toinen toistaan hienompia huviloita tai hotelleja. Välille mahtuu uimarantoja ja kahviloita. Tämä ystävieni mökki sijaitsee tontilla, joka on ostettu kylän talonpojilta vuonna 1933.  Ystäväni isoisä oli tällöin töissä pääkirjanpitäjänä ylempänä Ajkássa sijaitsevalla kaivoksella ja kuuli yhdessä tovereidensa kanssa, että kyläläiset myivät maa-aloja, jotka ulottuivat Balatonille. Silloin oli muodikasta, että keskiluokka hankki omistukseensa terveellisestä ilmastosta ja elämäntavasta kertovia mökkitontteja. Kolme kaverusta hankkivat viereiset tontit, jotka kukin olivat kolmen maakappaleen levyisiä. Tontin leveydeksi tuli 18 metriä ja pituudeksi eli rantaan oli matkaa 90 metriä. Talonpojat olivat viljelleet näillä maaplänteillä vihanneksia ja kasviksia sekä käyttäneet niitä ankkojen ja hanhien paikkoina. Tontin nykyinen nurmikko on tehty vasta paljon myöhemmin hankinnan jälkeen; aivan alkuaikoina mökkiläisetkään eivät pitäneet nurmikkoa tarpeellisena, vaan viljelivät kasviksia. 

Kuulemma Unkarin rikkaimpiin kuuluva mies rakennuttaa näin matalaa rakennusta, mutta yhden sijaan niitä tuleekin kaksi. 

Perhe rakennutti jo 1930-luvulla paikalle ns. kalastajan talon eli pienen ja matalan valkoisen majan, jossa oli yksi huone nukkumista varten ja pienehkö keittiöhuone. Taloa saattoi käyttää vain kesäisin, sillä se oli kylmä eikä sinne tietenkään tullut vettä. Osa väestä saattoi nukkua pihalla teltassa. Perhe tuli kesäisin mökille isoisän työpaikalta muutaman kymmenen kilometrin päästä yleensä polkupyörillä. 

Paikka – tämä kylä – on suosittu ja kaunis ja se sijaitsee vain vajaan kahden tunnin automatkan päässä Budapestistä. Kun tontti majoineen siirtyi kolmannelle sukupolvelle eli ystävilleni, he tekivät 1990-luvulla tontille isomman rakennuksen. Talossa on oma kaivo, mutta se on liittynyt kylän likavesijärjestelmään. Balatonia yritetään suojella, sillä se on erittäin matala järvi. 

Kahden arkkitehdin suunnittelema kaksikerroksinen rakennus piiloutuu  kasvillisuuden keskelle eikä pistä silmään, kuten niin monet Balatonin rantojen uudet huvilat. Mökki on talviasuttava ja sähkön lisäksi lämpöä tuo talon keskellä oleva takka. Uutta taloa rakennettaessa vanhaa käytettiin mahdollisimman paljon hyväksi.  Jälkiä vanhasta talosta on näkyvillä, kuten tietyt katto- ja uunipalkit sekä osa ikkunakehyksistä.  Sisustuksessa on käytetty paljon kansanomaista keramiikkaa sekä tekstiilejä Transilvaniasta, sillä molempien suvut tulevat sieltä. Nykyisen mökin seinillä on myös kuvia kertomassa entisestä mökkielämästä ja ajasta ennen toista maailmansotaa kuten ihmisiä rannalla tai kalastamassa. Taloa on myös esitelty unkarilaisissa lehdissä. 

Mutta tärkeää – jos ei tärkeintä – tässäkin kesämökissä on näköala ja ranta, jonka laiturilla istuminen on mitä parasta lepoa. Kalansaalis ei ole niin tärkeää, vaikka onkivavat löytyvät tästäkin talosta kuten naapureista; niissä ne usein odottavat jo laiturilla. Nykypäivän mökkeily ei täällä ole työleirimäistä, sillä ison tontin nurmikon leikkaa ja pitää kunnossa kylässä asuva huolitsija, samoin esimerkiksi laiturin nostavat syksyllä ja laittavat taas keväällä paikoilleen erityiset työntekijät. Lyhyen matkan päästä voi ostaa mm. juustoa, leipää, vihanneksia ja viiniä suoraan tuottajilta – jos haluaa. Sunnuntainen tori on oiva tuttujen kohtauspaikka. 

Torin "ravintolasta".