Lukijat

tiistai 23. toukokuuta 2017

Erasmus-opettajan vapaa-aikaa Szegedissä





Vaikka aurinko ei ihan koko aikaa paistanutkaan Szegedissä, niin aurinkomotiiveja oli näkyvillä szegediläisten talojen seinissä. Erasmus-luentoni (kahdeksan tuntia) Szegedissä käsittelivät Suomen raja-alueita ja pääpaino oli Lapissa. Luentojen lisäksi minulla oli myös vapaata aikaa, josta oli pitänyt huolen sikäläinen kollegani Lázló. Ensimmäisenä iltapäivänä kävimme ensin keskustan fransiskaaniluostariin turisteja varten tehdyssä kävijäkeskuksessa, jossa meille esitteli sekä luostaria että sen puutarhaa ja näyttelyitä biologian opiskelijapoika. Kävijäkeskus on uusi, sillä luostari haluaa myös osansa Szegedin matkailijavirrasta - tai ainakin heidän forinteista. Puutarha ei ollut vielä ehkä parhaimmillaan, mutta opastuksen mukaan luostarilla oli tärkeä rooli paprikan viljelyn aloittamisessa. Puutarhassa oli myös mm. väinönputkea kasvamassa. Kirkossa ja luostarissa olin käynyt aiemmin, sillä sillä on ollut – tai sen henkilöillä – tärkeä rooli paikallisessa uskontoon painottuvassa etnologian oppiaineessa.



Läheisessä täpötäydessä konditoriassa nautittujen jäätelöiden jälkeen tutustuimme parinkymmenen kilometrin päässä olevaan Serbian ja Unkarin väliseen hyvin aidattuun rajaan, jota tässä Szegedin lähikylässä Röszkessä vartioivat lähinnä nyt videokamerat. (Itse unkarilaisista rajakokemuksista sain myöhemmin luettavaksi oppilailtani esseet, jotka olivat "mielenkiintoista" luettavaa, ainakin osa.) Myös junayhteys on katkaistu (ja rata aidattu) suuren pakolaismäärän vuoksi. 


Lisäksi kävimme ostamassa vähän paprikaa Szegedin laidalla olevalta tilalta. Valitettavasti tilan sivut ovat vain unkariksi. Tila on nähtävästi ainoa yksityinen pientila, joka viljelee paprikoita ja valmistaa niistä monenlaista paprikajauhetta, kuten muun muassa savustettua paprikajauhetta. Myymälähuoneen seinällä olikin useita kunniakirjoja.



Samalla reissulla kävimme myös toisessa paikallisessa pienyrityksessä, palinkan tislaamossa. Valitettavasti tislaamista ei nähty, sillä se käynnistyy, kun hedelmät kypsyvät, mutta toki sielläkin olisi tarjottu maistiaisia. Kuulemma asiakkaat ovat viime vuosina vähentyneet, sillä palinkan valmistaminen kotona on nyt sallittua. 

Lopuksi – kauheassa kaatosateessa – ajoimme Mórahalomin,  kylpyläturismista elävän kylän läpi. Kylpylämatkailua on edesautettu erilaisilla projekteilla ja niiden – tai turistien – tuoma vauraus näkyy mm. mahtipontisina rakennuksina ja infrana. Kylpylän lähitienoolla katujen varret olivat täynnä pysäköityjä vierasmaalaisia autoja; unkarilaisissa rekkareissa niitä ei juuri näkynyt. Unkarilaiset eivät kuulemma käytä juurikaan tämän kylpylän palveluja.



Toinen iltapäivä oli varattu paikalliseen Móra Ferenc museoon tutustumiseen. Materiaalinen kulttuuri oli hyvin näkyvillä; museossa on maalausten ja kulttuurihistoriallisten ja arkeologisten kokoelmien lisäksi myös luonnontieteelliset kokoelmat. Ehdimme katsoa siellä yhden perusnäyttelyn, joka esitteli aluetta elinkeinojen ja niiden esineiden kautta. Näyttely kertoi mm. kalastuksesta, lampaiden pidosta, järviruo’osta ja siitä valmisteluista esineistä, maataloudesta ja erityisesti paprikan viljelystä sekä tekstiileistä kuten sinipainannasta ja paikallisista tohveleista eli papuceista. 

Papuceista oli myös mielenkiintoinen erikoisnäyttely Páratlanok – A szegedi papucs története, joissa esiteltiin mm. nykyisiä tekijöitä ja tämän hetkeä muotia unohtamatta tietenkään papucien historiaa. Museon sivuilla löytyy näistä näyttelyistä tietoja ja kuvia, mutta teksti on unkariksi. Näkemämme näyttelyt olivat sopivan pieniä ja informatiivisia ja ne antoivat hyvän ja riittävän käsityksen alueen historiasta ja erikoisuuksista. Toinen näkemämme erikoisnäyttely kertoi alueelta löydetyistä ja valmistetuista metallikoruista. Museossa on myös osa varastoista tehty siten, että vieraat voivat tutustua niihin.




Iltapäivällä me pääsimme yllättäen museon kuraattorin Ferencin omalle tanyalle eli yksittäistalolle, joka sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä kaupungista. Hän on ostanut tanyan vanhemmiltaan eli se on myös hänen syntymäkotinsa. Se sijaitsee muutaman kilometrin päässä kylästä, jonka kansakoulua hänkin on käynyt ja jonka pientä museota hän on järjestellyt. Kylässä sijaitsi vanhempien nykyinen kotitalo puutarhoineen ja eläimineen (kanoja ja sikoja).






Tilalla on uudempi asuintalo sekä vanhempi, pitkä talo, jonka toisessa päässä on eläintilat, keskellä asuintilat ja oikeassa reunassa viinikellariksi sisustettu huone. Myös sen lattiana on kovaksi tallattu maalattia. Tanyan pihalla tuntui kuin aika olisi pysähtynyt; ei kuulunut liikenteen melua, vain linnut ja sirkat pitivät ääntä. Lähellä sijaitsi pieni lampi. 


Szegedin ympäristössä on runsaasti mm. kasvihuoneita ja viljelyksiä. Muovin alla kasvaneet mansikat olivat juuri kypsyneet. Uuden sadon heinäpaalit olivat näkyvillä pelloilla ja samaan aikaan Lapin pelloilla oli puoli metriä lunta. Käväisimme myös tanyan lähellä olevilla kasvihuoneilla, joissa viljeltiin mm. kurkkua ja munakoisoa. Kasvihuoneet lämpenivät hiilellä. Työntekijät tulivat etupäässä ulkomailta, sillä unkarilaisia on kuulemma hankala saada tähän työhön. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti