Lukijat

lauantai 9. lokakuuta 2021

Kuuntelenko vai luen - luenko vai kuuntelen?

 


Eräs ohjattavani tekee gradua siitä, onko ja miten korona-aika on muuttanut kirjojen lukemista ja yleensäkin lukutottumuksia. Lukutottumuksien muutoksesta voin sanoa nyt vain sen, että kirjojen kuuntelemisesta on tullut todella suosittua viime kuukausien aikana. Yksi syy kirjojen kuuntelemisen helppouteen on niiden saatavuus, sillä on useita mobiilisovelluksia, joiden kautta kirjat saa suoratoistopalveluna. Nämä ovat kuukausimaksullisina, mutta äänikirjoja löytää myös muilta tarjoajilta ja ilmaiseksi. Itse olen yhden näistä suurista firmoista asiakas ja voin kuunnella pienellä kuukausimaksulla rajattomasti kirjoja, jopa ihan uusia sekä monilla kielillä.

Tällä äänikirjojen suosiolla on kuitenkin puolensa, sillä kirjailijat eivät saa kuuntelemisesta samankokoista korvausta kuin printtikirjoista. Toisaalta suosituimpia uutuuskirjoja jonotetaan kirjastoissa viikko- tai jopa kuukausikaupalla ja nyt monet uutuudet tulevat suhteellisen nopeasti sähköisinä tai äänikirjoina jakoon.

Kuitenkin mielestäni äänikirjan kuunteleminen ei ole sama kuin fyysisen kirjan lukeminen – sähköisiä kirjoja en lue, sillä en kestä ruudulta lukemista. Kirjaan voi palata, sen voi lukea nopeasti tai hitaasti. On myös puhuttu kirjasta esineenä, sen tuoksusta ja siltä, miltä se tuntuu kädessä. Toiset kirjat voi harppoa, toiset lukea viipyillen. Kaikki kirjat eivät sovi kuunneltavaksi ja tämän reilun puolen vuoden aikana, jolloin olen äänikirjoja käyttänyt, tiedän mitä voin kuunnella ja mitä en. Toki kuuntelemisessa hienoa on se, että kirja kulkee luureissa mukana minne vain ja mihin vain. Olen nyt oppinut, että kuuntelen vain tietokirjoja ja dekkareita, en juurikaan romaaneja. Dekkarit ovat hyvää unenodottamiskirjallisuutta, sillä kuuntelen niitä ennen nukahtamista ja käyttämässäni palvelussa on unikytkin. Jos uni ei tule, niin kuunteluaikaa voi lisätä.

Olen kuunnellut vain muutaman romaanin, sillä niiden kuunteleminen ei toimi. Yksi poikkeus on Rosa Liksomin Väylä, jonka luin ensin fyysisenä kirjana, ja kun siitä tuli äänikirja, niin olen kuunnellut sen. Yritin myös serkkuni kehotuksesta kuunnella yhtä pohjoisen uutuuskirjaa, kolarilaisen Ville Jaakon Länsikairan koltiaiset (2021) mutta se ei toiminut minulle äänikirjana. Kirja on toki hauskan tuntuinen, mutta sen voisi lukea harppoen. Mainoksen mukaan kyseessä on ”hykerryttävän hauska” kuvaus syrjäkylien miehistä, joilla onni on harvemmin myötä niin nais- kuin muissakaan asioissa. Ja siltä se tuntuu, mutta ehkä olen myös väärää kohderyhmää tälle, vaikka mielelläni luenkin pohjoista koskevat romaaniuutuudet.

En osaa sanoa, ketkä lukijoista olisivat suosikkejani, mutta yksi asia näissä äänikirjoissa ottaa korviin, sillä niin usein ihmisten- ja paikkojen nimet – erityisesti jos ne ovat esimerkiksi venäläisiä tai muita vieraskielisiä – äännetään väärin tai ne äännetään englannintyyppisesti. Eikö nimiä voisi hieman harjoitella etukäteen tai ainakin miettiä, miten ne äännetään.

Äänikirjat eivät mielestäni korvaa kirjoja, mutta ne täydentävät valikoimaa Mutta seuraavaksi yritän kuunnella Sinun, Margot, jonka on kirjoittanut Mari Valkama.


5 kommenttia:

  1. Itse voin kuunnella äänikirjoja vain lenkillä, kotona nukahtaisin heti. Vierasperäisten nimien ääntäminen ärsyttää kovasti. Kuuntelin vuosia sitten Westön Rikinkeltainen taivas, se oli aivan kamala. Forvosta voisi aina helposti tsekata ääntämisen. Väylän aion ostaa paperikirjana, kun käyn Suomessa luokkakokouksessa, muuten luen nyt
    suomalaiset kirjat e-kirjana, kun ne on edullisia kun ei mene postimaksua.

    VastaaPoista
  2. Ihmettelin tuota Margot-nimeä, taitaa olla Margot Honeckerista tullut

    VastaaPoista
  3. Väylä on tosi hieno kirja1 Ja eilen aloitin tuon Sinun, Margot ja turhia paljastamatta se viittaa Honeckeriin. Sekin olisi parempi luettana, mutta nyt kuuntelen sen.

    VastaaPoista
  4. Minä olen tosi huono kuuntelemaan kirjoja, mikä johtuu keskittymisvaikeuksistani. Yhtäkkiä saatan huomata, että ajatukseni ovat lähteneet harhailemaan, enkä yhtään tiedä, mitä lukija on puhunut. Mutta toisaalta saattaahan tämä kieliä myös siitä, että kirja ei ole ollut tarpeeksi vangitseva. Eh ole koskaan kokeillut tietokirjojen kuuntelemista, mutta siinä voisi olla ideaa. Ehkä kuunteleminen sopiikin paremmin sellaiseen kirjallisuuteen, jota ei tarvitse "makustella".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huonot kirjat kannattaa jättää kesken - sain lääkäriltä kerran sen neuvon. Mutta toki monesti pitää lukea sivukaupalla tai kuunnella kauan, kunnes se kirja lähtee "vetämään". Alusta ei aina tiedä. Mutta tietokirjojen kuunteleminen sopii minulle, samoin dekkarien.

      Poista