Schindlerin lista - ei kun Schindlerin emalitehdas ja museo

Schindlerin lista on vuonna 1993 ensi-iltaan tullut Steven Spielbergin ohjaama elokuva. Se perustuu samannimiseen romaaniin. Elokuva kertoo saksalaisesta yrittäjä Oskar Schindleristä,joka halusi rikastua hyödyntämällä sota-ajan suhdanteita, mutta loppujen lopuksi hän pelastikin yli tuhat puolanjuutalaista holokaustilta ottamalla heidät töihin emalitehtaaseensa. Elokuvassa seurataan koko ajan juutalaisten heikentyvää asemaa holokaustin aikana Puolassa. Elokuvan nimi viittaa listaan, jossa oli niiden juutalaisten nimet, jotka Schindler otti töihin tehtaaseensa. Elokuva sai Oscarin parhaasta ohjauksesta. 

Muutaman vuoden ajan yksi Krakowan juutalaishistorian tärkeitä kohteita on ollut  Oskar Schindlerin emalitehdas, johon on tehty näyttely elokuvankin kertomasta ajasta. Rakennuksesta kolme kerrosta on museonäyttelynä. Näyttelyn alussa kerrotaan tehtaan historiasta. Sitä seuraa toisessa kerroksessa näyttely Krakowasta vuosina 1918-1939. Vanhat valokuvat kertovat arjesta, Krakowasta ja sen asukkaista. Sivuhuoneessa voi myös katsoa filmin, jolla tehtaassa työssä olleet kertovat tuosta ajasta. 

  

Mobilisaatio ja sodan puhkeaminen sekä Puolan miehitys ja natsiterrori olivat tärkeä osa näyttelyä. Minkälaista oli arki natsiterrorin aikana, miten yritettiin elää normaalia elämää ja miten se päättyi ovat näyttelyssä mukana. Näyttelyyn rakennettu rautatieasema kuvaa sitä, miten Krakowa oli tärkeä strateginen paikka Kolmannen valtakunnan ja idän välillä. Myös Krakowan gettoa oli rakennettu näyttelyyn. Samoin näyttely kertoi myös geton ja juutalaisten hävityksestä sekä Plaszowin leiristä, jonne suurin osa, esitteen mukaan 8000 Krakowan juutalaisista vietiin työhön, osa taas Auschwitz-Birkenauhun, tuhoamisleirille.

Autenttisia esineitä näyttelyssä olivat mm. Schindlerin työpöytä ja Euroopan kartta. Lisäksi näytteillä oli tehtaan valmistamia emaliesineitä. Keskeinen osa tätä näyttelyn osaa on läpinäkyvä kuutio, joka oli täynnä tehtaan valmistamia esineitä. Tämä oli Michal Urbanin tekemä installaatio. Ainakin se jäi hyvin mieleen kaiken näyttelyn kuvaaman kauheuden keskeltä.

Näyttelyn päättää Puna-armeijan tulo Krakowaan ja yhteenvedonomainen osa miehitetystä Krakowasta: mitä erilaisia valintoja ihmisten piti tehdä, miten ihmisten käytös saattoi muuttua ja mitä saatettiin tehdä? Tämän tarkoitus oli saada kävijä miettimään omia asenteitaan, joita näyttely herätti: miten olisin itse toiminut tällaisessa tilanteessa? 

Kolmessa kerroksessa olevan näyttelyn tekstit olivat sekä puolaksi että englanniksi. Samoin filmeissä – ainakin osassa – oli tekstitys englanniksi. Kaiken kaikkiaan näyttely antoi hyvän kuvan tuosta natsiajan Krakowasta ja se oli helpommin lähestyttävä ja katsottava kuin Auswitz-Birkenau. Näyttelyä olisi helpompi seurata mikäli siitä saataisiin pian audioguide. 

Entisessä kauppahallissa oleva Krakowan historiallisen museon ”visitor’s center” myy etukäteen lippuja, jos niitä ei ole ostanut netistä. Liput kannattaa hankkia etukäteen ainakin sesonkiaikana, jotta välttyy jonottamiselta tai pääsee näyttelyyn. Nytkin kesäkuun alussa se oli suosittu käyntikohde. 

Schindlerin pelastamien henkilöiden kuvia.

Tämän vieressä oli nykytaiteen museo ja siinä kahvila. Krakowassa on paljon muutakin kuin holokaustin historiaa. Tällä pikareissulla sitä tuli nyt ehkä hieman liikaa, sillä seuraavana päivänä kävin Auscwitz-Birkenaussa. Historiallinen vanha keskusta, Kuninkaanlinna ja Kazimierzin kaupunginosa jäivät nyt liian vähälle.  

P.S. Nämä ovat kännykkäkuvia, sillä kameralla otetut kuvat ovat vielä kamerassa…