Rajat arjessa

Oulun Historiaseura järjesti mielenkiintoisen ja ajankohtaisen, toisen Ultima Thule- seminaarin Torniossa Aineen taidemuseossa. Aiheena olivat monenlaiset rajat. Yksi oli konkreettinen raja, joka sijaitsikin Rajakartanossa olevasta museosta noin reilun 100 metrin päässä eli Suomen ja Ruotsin valtoiden välinen raja.  En ollut melkein vuoteen käynyt täällä, ja sinä aikana oli kaikenlaista uutta tapahtunut. Itse puhuin juuri tästä konkreettisesta rajasta eli rajan ylityksistä tai oikeastaan rajoista arjessa, niiden näkyvyydestä ja näkymättömyydestä, sillä olimmehan rajalla, jossa paikallisten mielestä juuri se, että raja voidaan ylittää vapaasti on tärkeää. Siihen on totuttu nyt ja siitä halutaan pitää kiinni. 

Hannelen ottama kuva esitelmöitsijöistä loppukeskustelun aikana. 

Suomen ja Ruotsin välisen rajan tekee näkyväksi se, että Tornionjoki on rajajoki lukuun ottamatta Suensaarta. Sitä, että raja voidaan nyt EU:n aikana vapaasti ylittää, auttavat tällä alueella tietysti monet sillat, joista viimeisin, Krannisilta, vihittiin alkuviikosta. Vihkiäisjuhlassa puhuneet poliitikot – molemmista kaupungeista – korostivat yhdessä tekemistä ja sitä, että vaikka raja on ollut vuodesta 1809 asti, niin alueella on tehty töitä sen eteen, että rajaa ei olisi. Osa sekä Tornion että Haaparannan kaupunkien kansanedustajista haluavat pitää rajan auki kuten se on ja mitä myös asukkaat arvostavat. Kunpa kaikki virkamiehet ja myös poliitikot toimisivat yhteistyön ja rajattoman rajan hyväksi. Näin ei oikein aina näytä siltä. Se tulee esille myös kenttätyöaineistossani.

Kaupungit halutaan rakentaa yhteen ja tehdä asioita yhdessä. Raja halutaan pitää auki, vaikka muualla rajoille haluttaisiin rakentaa muureja rajalle, kuten vihkiäispuheissakin on todettu. Tietysti voi myös kysyä, että miksi Victoria-torin takana on yhä edelleen vesikuoppa ikään kuin muistuttamassa toteutumattomista rakennussuunnitelmista ja miksiköhän yhteistä poliisi- tai oikeustaloa ei saatu aikaan, vaikka siihen kai periaatteessa suhtauduttiin myönteisesti? Toki viitisen vuotta sitten saatiin yhteinen Matkakeskus, mutta muutakin voitaisiin rakentaa yhdessä, sillä ne ensimmäiset isot yhteiset hankkeet eli yhteinen vedenpuhdistamo ja jätelaitos olivat kansainvälisestikin suuria asioita ja toivat positiivista mainetta. Jos ajattelee tuota muutaman vuoden vanhaa suunnitelmaa yhteisestä kaupunkien alueesta, jossa olisi erilaisia toimintoja, niin voi sanoa, että toisille se on utopia tai sitten dystopia, toisille taas realistinen tavoite.    

Enpä ollut tätäkään tiennyt, että Ruotsin puolelta rautatiesilta on maalattu niillä väreillä, jotka SJ määrää rautatiesiltojen väreiksi ja vastaavasti taas Suomen puolelta niillä väreillä, joilla meidän kaikki rautatiesillat pitää maalata. Kiitos tiedosta!

Tämä Tornion-Haaparannan kaksoiskaupunki ja arkinen ylirajaisuus ovat monella tavalla kiinnostavia teemoja. Raja on täällä arkinen asia paikallisille ja vähän kauempanakin rajasta asuville.  Moniäänisyys ja toisaalta rajan näkymättömyys tulevat esille aineistossani. Raja on osalle luonnollinen, osalle eli muualta tulleille se on eksotiikkaa ja uutta. Raja on erityisesti aiemmin korostanut taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia suhteita Tornionlaaksossa, mutta nyt rajalla voidaan myös leikkiä. Juuri rajan eksotiikka saa ihmisiä myös muuttamaan tänne ja hyödyntämään rajaa. Rajan näkyväksi tekeminen juuri matkailijoille on nähtävästi tärkeää, vaikka asukkaille rajan näkymättömäksi tekeminen on tärkeää. Ja sitä työtä on tehty vuosikymmeniä. Ja se jatkuu.

Nyt sitten matkailijatkin tietävät varmasti, että missä on Suomi ja missä Ruotsi ja voivat kuvauttaa itsensä oikeassa maassa tai rajalla, kun tämä häkkyrä on pystytetty torille.

PS. Hyvää juhannusta! Valoa riittää, samoin sadetta ja lämpötila on nyt +12 astetta.