Track Changes - Reflecting on a Transforming World - SIEF Santiago de Compostelassa

Järjestyksessään 14. SIEF:n kongressi on ohi ja seuraava pidetäänkin sitten juhannusviikolla 2021 Helsingissä. Äskeinen pidettiin Santiago de Compostelassa, joka oli oikein mukava paikka kongressille, kunhan sinne vain ensin pääsi. Tiedän yhden osanottajan, joka käveli caminoa, mutta minä kuten monet muutkin matkustimme sinne etupäässä lentäen tai junalla. Kongressin teemana oli Track Changes  - Reflecting on a Transforming World ja muutoksia reflektoitiin niin pääluennoissa kuin lukuisissa työryhmissä. Kuuluisan ja suositun pyhiinvaellusreitin päätepiste on vastaanottanut lukuisia tulijoita, joten meidän noin 800 hengen kongressiosanottajat hajaantuivat eri hotelleihin ja iltaisin kaupungin lukuisiin ravintoloihin. 

Cidade da Cultura de Galicia

Kongressin avajaiset pidettiin Galician Cidade da Cultura-rakennuksessa. Avausluennon piti Barcelonan yliopiston professori Susanna Narotzky, jonka ajankohtainen ja tällä hetkellä erittäin tuttu aihe oli The politics of evidence in an uncertain world: experience, knowledge, social facts and factual truth. Minä – kuten niin monet suomalaiset osanottajat emme kuitenkaan pystyneet keskittymään esitelmään täysin, sillä kiinnostavampi ja meitä yliopistolaisia koskettavampi olivat Suomen eduskuntavaalien tulokset, joita tippui juuri tämän luennon aikana. Tuli mieleen kahdeksan vuotta sitten olleen SIEF:n Lissabonin kongressin avajaiset, jossa me suomalaiset osanottajat seurasimme kauhuissamme persujen ensimmäistä jytkyä. Silloin tieto tuli lähinnä tekstiviestien avulla, mutta nyt tuloksia saattoi seurata suoraan esimerkiksi ylen vaalistudiosta. Narotzkyn kuten muidenkin keynote-luentojen abstraktit löytyvät täältä.

Keynote-luentoja oli kaiken kaikkiaan neljä, joista viimeinen sitten räjäytti pankin – kuten voisi sanoa. Emeritusprofessori Tim Ingoldin luento ei oikein vakuuttanut kaikkia kuulijoita, sillä häneen oli asetettu niin paljon odotuksia. Hän käsitteli miten menneisyyttä voidaan eri tavoin käsitellä ja mitä ne tarkoittavatkaan. Nykyisyyden ja menneisyyden erilaiset kombinaatiot tulivat kyllä esille, samoin tekemiset.

Kolmannen keynotin pitäjä oli Helsingin kansatieteen nykyinen vs. professori Coppéle Cocq, jota ehkä enemmän tunnetaan folkloristiikan alaan kuuluvista saamelaistutkimuksistaan. Tarinat olivat keskeisessä osassa tässä(kin) esitelmässä, jossa käytiin läpi digitaalisia jalanjälkiä ja narratiivien jäljittämistä. Erilaisten digitaalisten tarinointiesimerkkien avulla seurasimme tätä ”valeuutisten” aikaa, kuten Trumpin aloittamaa ”America first”, meidän maa second –keskustelua ja esimerkkejä ja mm. Suohpanterrorin tähän kuuluvaa videota. Mitä varten esimerkiksi nämä on oikeastaan tehty? Digital humanities on näköjään joka paikassa nostettu enemmän tai vähemmän tutkimusstrategiaksi ja tämä esitelmä antoi siitä yhden mielenkiintoisen ja ajakohtaisen näkökulman.

Viimeisen päivän keynotin piti Barbara Kirschenblatt-Gimblett ja pelkästään tämän vuoksi kannatti kuunnella näitä päätöstapahtumia, jotka pidettiin vanhassa kaupungissa olevaan palatsiin rakennetussa auditoriossa. Hän kävi läpi museoiden roolia muuttuvassa maailmassa. Esimerkkinä hänellä oli Varsovassa oleva Puolan juutalaisten museo, Polin, jonka näyttelyn pääkuraattori ja kirjan toimittaja hän on ollut. Paradigman muutos ja muut muutosprosessit ovat vaikuttaneet myös siihen, että museo määritelmää on pitänyt laajentaa vastaamaan paremmin nykypäivän museoita. Mikä on meidän roolimme tässä kehityksessä oli asia, jota esitelmä käsitteli. 

Tätä seurasi pyöreän pöydän keskustelu materiaalisuuden muutoksista, jossa Kirchenblatt-Gimplettin lisäksi Regina Bendix, Dorothy Noyes ja Sharon Roseman kertoivat esimerkein siitä, miten esineet kertovat ja miten niitä tulee tai voi kuunnella. Tietysti saimme nauttia myös säkkipillin ja kampiliiran soitosta ja tanssiesityksestä. Niitä oli myös avajaisissa. 

Yritin etsiä tietoa kuinka monta esitelmää kongressissa oli, mutta sitä en löytänyt kovin helposti. Työryhmiä oli reilut 90 ja niissä oli 4-9 esitelmää. Lisäksi oli postereita, joita myös esiteltiin. Seminaariin kuulutettiin myös muita tapoja esitellä tutkimustaan kun ”perinteisiä” esitelmämuotoja. Niitäkin ohjelman mukaan näkyi olleen. Kuuntelin kaksi työryhmää alusta loppuun ja sen lisäksi yksittäisiä luentoja sekä posteriesityksiä. Ohjelma oli todella tiukka, sillä kahtena päivänä olin vielä lounastauoilla myös kokouksissa. 

Monet mielenkiintoiset työryhmät ja esitelmät olivat samaan aikaan kuin oma työryhmä. Meillä (Maija ja minä) oli matkailuaiheinen työryhmä yhdessä kahden espanjalaisen ja yhden unkarilaisen kanssa. Tämän Traces of tourism: global changes, local impacts? From sustainability to resilience esitelmät käsittelivät matkailua ja sen vaikutuksia monesta näkökulmasta. Alueellisesti liikuttiin Tuorlassa, Färsaarilla, Kiinassa sekä Forksissa, josta siirryttiin Espanjaan sekä Meksikoon. Ongelmat ja kysymykset ovat samankaltaisia erityisesti esitelmissä, joissa käsiteltiin   matkailun merkitystä ja vaikutuksia paikallisyhteisöille. 

Kuuntelin myös raja-alueiden kulttuuriperintöä käsittelevän Heritage practices and management on the borderland-työryhmän esitelmiä, jossa puheenjohtajina toimivat Lászlo Mód ja Tatiana Bajuk. Tässä esitelmät erosivat toisistaan enemmän kuin meidän matkailuaiheisessa työryhmässä, mutta se ei vähentänyt joidenkin esitelmien kiinnostavuutta. Osa esitelmistä oli unkarilais-slovakialaisen (vai slovenialaisen?) projektin tuotantoa ja ne käsittelivätkin näitä eri raja-alueita. Nostan esille näistä vain yhden esitelmän, Ida Hughes Tidlundin Märketin majakkasaarta ja sitä eri tavalla halkaisevan Suomen ja Ruotsin välistä rajaa käsittelevän esitelmän. 

Posterien määrä näköjään lisääntyy seminaareissa. Meidän graduopiskelija Jaana Saarikosken Tuorlaa ja erityisesti Väisälää käsittelevä posteri erosi positiivisesti muista. Elisabet Luggauer Würzburgista esitteli omaa väitöskirjatutkimustaan Podgoricassa, jossa häntä kiinnostaa ihmisten ja kulkukoirien välinen suhde ja mitä se (monilajinen etnologia) voi kertoa europanisaatiosta.  Ja posteri oli myös Eva Costiander- Huldenilla; se käsitteli Johan Gadolinia ja hänen kirjastoaan. 

SIEF:n hallitukseen valittiin Helsingin yliopiston vararehtori Hanna Snellman, joka johtaa paikallista eli Suomen järjestelytoimikuntaa. Helsingin SIEF:n teemaa ei ole vielä päätetty, mutta muuten järjestelyt ovat hyvin käynnissä. 

Pyhän viikon, Semana Santan näytöksiä saattoi iltaisin seurata vanhan kaupungin kapeilla kaduilla. Uskonto ja camino olivat hyvin tuotteistettu ja uskonnollista kitsiä oli myynnissä kaikkialla.