Lähteillä ja lähteissä Marinmaalla

Viimeinen kirjoitukseni elokuisesta Marinmaan matkasta käsittelee päivän kestänyttä retkeä, jolloin tutustuimme marilaisille tärkeisiin luonnonlähteisiin Edvedovon, Novo-Torjalin ja Kuzhnerin raionien alueella. Myöhemmin vierailimme vielä Vizimbirin kylässä, jossa kävimme lyhyesti kotiseutumuseossa, söimme perinneruokia ja saunoimme pienessä paikallisessa matkailuyrityksessä. Päivä oli pitkä, sillä lähdimme kello kahdeksalta Joshkar-Olasta ja palasimme sinne iltayhdeksän jälkeen. Päivän pituudesta osansa oli myös huonoilla teillä, mutta myös ohjelmalla. Paluumatkan aikana oli jo ehtinyt tulla pimeä. Ohjelman oli järjestänyt paikallinen naisjärjestö Saskavi ja mukana retkellä oli myös useita marilaisia naisia. Oppaana meillä oli paikallinen toimittaja ja marilaisaktiivi, jolla on myös oma marilaisia tavaroita myyvä kauppa Joshkar-Olan keskustassa. Kaupassa oli oikein hyvä valikoima tuliaisiksi ja muuten vain ostettavaksi sopivia tavaroita kuten mm. levyjä.

Ensimmäinen lähde sijaitsi Jezhovon naisluostarin kupeessa. Se oli – muistaakseni – erityisesti silmäsairauksien parantamiseen sopiva lähde, joten kaikki huuhtelivat siellä silmiään ja osa joi myös lähteen kylmää ja parantavaa vettä. Lähteen vieressä aidattuna oli myös pyhä puu. 

Kävimme päivän aikana niin monella lähteellä, että minulla nämä alkoivat jo mennä sekaisin.  Yksi lähde oli erityisesti jalkojen terveydelle; vesi oli kylmää, mutta mitäpä sitä ei tekisi jalkojensa parantamiseksi ja mahdollisesti kipujen hävittämiseksi. Ja kuumalla ilmalla oli ihan mukavaa pitää jalkoja kylmässä vedessä. Parilla lähteellä sai huljuttaa saatuja nauhoja lähteen vedessä, toki pestä samalla myös kasvot, ja toivoa jotain terveyteen liittyvää ja sitten sitoa nauha puuhun.

Mielenkiintoinen oli ns. Stjopa-sedän lähde tai lähteitä oli tässä paikassa pari ja hieman ylempää kurussa maja, jossa Stjopa-setä otti parina päivänä viikossa vastaan potilaita. Ennen kuin polku laskeutui – aivan älyttömän jyrkkä – lähteille ja parantajan mökille, puissa oli runsaasti asusteita, huiveja, sukkia tms., joita oli sidottu nauhaan, jotta lähteen vesi toimisi paremmin parantamisessa. Sinnekin me sidoimme saamamme nauhat, joita oli ensin huuhdeltu lähteissä.

Iltapäivän vietimme Vizimbirin kylässä, jossa ensin tutustuimme vanhaan kouluun rakennettuun kotiseutu- ja kirjallisuusmuseoon. Museon oli alkuunpannut yksi koulun opettaja kunnioituksena kylästä kotoisin olevalle kirjailijalle. Valitettavasti  kirjallisuusmuseon puoleen emme ehtineet tutustua, sillä emännillä olikin sitten yhtäkkiä hirveä kiire kylän toisella puolella olevaan talon, jonne meille oli järjestetty marilainen pitopöytä. Samat ihmiset, jotka myöhemmin osoittautuivat sukulaisiksi, olivat sekä kotiseutumuseolla meitä vastaanottamassa että ruokapaikassa vastasivat musiikista ja ohjelmasta. Olimme toki syöneet puolen päivän tienoilla kenttälounaan yhden uhrilehdon viereen rakennetussa katoksessa, mutta tämä Vizimbirin kylän tarjoilu kertoi taas marilaisesta vieraanvaraisuudesta, sillä pöydät notkuivat erilaisia herkkuja.

Ruokailun sekä marilaisten laulujen ja tanssien jälkeen kävelimme lähellä sijaitsevaan matkailuyritykseen, jossa meille oli lämmitetty sauna. Saunan vieressä oli lähteestä johdettu vesiallas, jonka kylmä vesi kuulemma nuorensi kylpijää kymmenellä vuodella. Paikalle oli rakennettu toinenkin sauna, erillisiä tiloja ruokailua varten sekä pari mökkiä hieman korkeammalle mäelle. Kylän maasto oli kumpuilevaa ja kaunista. Ennen lähtöä saimme vielä todistaa auringon laskun ja paimenesta palaavan karjan saapumisen kylään.

Mielenkiintoinen päivä, mutta ehkä pari, korkeintaan kolme lähdettä olisi riittänyt kertomaan niiden tärkeydestä mareille. Kävelyt metsässä olivat mukavia, mutta eivät joka paikassa kovin esteettömiä.