Rosa Liksom ja Everstinna

Turun Kirjamessut ovat taas tältä vuodelta ohi. Tungos oli kova ainakin perjantaina ja kävijöitä riitti hyvin sunnuntainakin, jolloin julkistettiin Lempiäisten sukuseuran ja meidän oppiaineen kolmivuotisen projektin tulos eli kirja Sukupolvien äänet. Lempiäisten sukuseuran jäsenten lapsuus- ja nuoruusmuistoja. Ne kirjailijat, joita olisin erityisesti halunnut kuunnella, olivat paikalla lauantaina, jolloin en käynyt messuilla. Näitä olivat mm. Rosa Liksom ja Finnjävlar -kirjan toimittaja Kristian Borg. Mutta muuta kiinnostavaa riitti sekä perjantaina että sunnuntaina sekä messuja ennen. 

Naisten pankki järjesti Turussa ”Lue Naiselle Ammatti” -kiertueen tapahtuman tanssiteatteri Erissä ja sen houkuttimena oli Rosa Liksom, joka on julkaissut tänä syksynä upean, mutta raskaasta aiheesta kertovan romaanin Everstinna. Tämän kiertueen avulla kerättiin lahjoituksia, joiden avulla tuetaan kehitysmaiden naisten koulutusta, toimeentuloa ja yrittäjyyttä. Tämä kiertue oli valtakunnallinen ja Naisten Pankki järjestää muitakin kiertueita ja toimintaa, mm. lukupiirejä. Tässä tapahtumassa oli tavoitteena, että kukin kävijä lahjoittaa yhden ammatin (30 euroa) verran rahaa. 

Rosa Liksomia haastatteli tapahtumassa päätoimittaja Riitta Monto, joka oli lukenut Everstinnan ja osasi senkin vuoksi keskustella Liksomin kanssa. Ennen kuin Rosa luki kaksi otetta kirjasta, hän vuolaasti vastaili Monton kysymyksiin kertoen mm. omasta ”historiastaan” kirjoittajana ja kielenkäyttäjänä. Meänkieli, jota sanaa Rosa käyttää myös Väylän itäpuolella puhuttavasta murteesta – Ruotsissahan meänkieli on yksi kansallisista vähemmistökielistä ja hallintokieli tietyissä kunnissa pohjoisessa – on hänelle äidinkieli ja kirjoittaminen tällä murteella – kutsun sitä murteeksi – on hänelle helppoa. Sitähän on jo hänen aiemmissa novellikokoelmissa sekä Reitarissa, joka kertoo Reidar Särestöniemestä, joka oli muuten Annikki Kariniemelle läheistä sukua. 

Everstinnan takana oli valtava taustatyö, joka Liksomin mielestä on onnistunut, mikäli se ei näy kirjasta. Hän luki paljon sekä natsiaikaa, Lapin sotaa ja suomalaisten ja saksalaisten välisiä suhteita käsittelevää kirjallisuutta – niin romaaneja, muistelmateoksia, tietokirjoja kuin erilaisia lehtiä. Vaikka teoksen tapahtumat sijoittuvat toiseen maailman sotaan ja sen jälkeiseen aikaan, niin kirjan kertomalla ajalla ja nykyajalla on paljon yhteneväisyyksiä. Teoksen pääosassa on kirjailija Annikki Kariniemi, joka oli sodan aikana naimisissa (jääkäri)eversti Oiva Walleniuksen kanssa. Yhden yön aikana kaikenlaista kokenut vanheneva nainen käy läpi elämäänsä ja kokemaansa; mukana muisteluissa on niin lapsuus ja sotaa kohti ajautuva Suomi, nouseva natsiaate ja sitä kannattavat Suomen kulttuurin edustajat. Lisäksi mukana on Kariniemen muistakin teoksista esille tuleva perhehelvetti. Kuitenkin kirja ja sen tapahtumat ovat fiktiota, jota Liksom tähdensi myös tuolla – kuten useissa haastatteluissa. Murteen käyttö pehmentää kirjan kauheilta tuntuvia tapahtumia. Yksi kiittävä arvostelu - niitä on paljon - kirjasta löytyy mm. täältä. 

Lopuksi Rosa luki kaksi otetta kirjasta. Niissäkin tärkeässä osassa oli Lapin luonto, joka on yksi teoksen raameista. "Tämä on minun menheisyys. Tämmösenä mie sen muistan." Tämä yhden yön monologi kannattaa ehdottomasti lukea ja myös miettiä, mitä sen tapahtumat kertovat tästä päivästä.