Krannikatu on kiinni

Lumella on katkaistu kulkuväyliä mm. tässä Victoriatorilla. Kuva: Päivi Koivupalo.

Korona sen teki, ei ”rajat kiinni” -mielenosoitukset eikä persut. Nimittäin Covid-19 eli korona-viruksen taltuttamiseksi Suomen rajat suljettiin 19.3. klo 00. Tornion-Haaparannan kaksoiskaupunkia yhdistävät sillat ja kadut on suljettu lukuun ottamatta kahta kohtaa. Ajoneuvoja varten tarkastuspiste on E4-tiellä ja jalankulkijoille tarkoitettu tarkastuspiste on Victoriantorilla. Rajatarkastuksen hoitaa rajavartiosto.  

Myös kaupungit yhdistävä Krannikatu on nyt katkaistu lumipuomilla. Krannikatu on yksi tämän kaksoiskaupungin ja rajattomuuden symboleja. Kranni on meänkieltä ja tarkoittaa naapuria. 

Suomen rajojen sulkeminen ja valmiuslain ottaminen käyttöön ovat rajuja toimenpiteitä eikä niitä käytetä turhan kevyesti. Rajojen sulkeminen merkitsee tornionlaaksolaisessa kaksoiskaupungissa ja yleensäkin maarajalla lännessä ja pohjoisessa aivan eri asioita kuin Etelä-Suomessa tai itärajalla. Se näkyi jo aiemmin UM:n antamissa ohjeissa ulkomailta tulemisen karenssina. 

Täällä raja on ollut rajaton raja. Avoin, rajaton raja on tärkeä osa tornionlaaksolaista identiteettiä puolin toisin rajaa. Rajan merkitys niin hyvässä kuin pahassa on vaihdellut ja se on ollut suljettu vain sota-aikoina. Toki se avattiin nopeasti syksyllä 1944 kun Lapin asukkaiden piti päästä evakkoon Ruotsiin. Kaikki muistavat joppauksen, salakuljetuksen, jonka avulla Lappi pääsi jaloilleen sodan jälkeen nopeammin kuin muu Suomi. Nyt tärkeänä salakuljetusartikkelina on nuuska, kun ennen jopattiin mm. kahvia.

Nytkin jo ennen rajojen sulkemista sekä lumesta ja aidoista rakennettujen esteiden tekemistä mm. Krannikadulle ja Näränperälle keskusteltiin ja mietittiin, että mitä tämä Suomen rajojen sulkeminen käytännössä merkitsee. Mitä se merkitsee niille, jotka käyvät koulussa ja työssä rajan toisella puolella ja mitä se tarkoittaa ihmisten arjessa? Rajanylittäjiä on nimittäin Tornio-Haaparannalla ja kauempana rajasta ja ylempänä Tornionlaaksossa paljon. Moni yritys tai työpaikka pysähtyisi ilman heitä. 

Täällä rajan ylittäminen on osa ihmisten jokapäiväistä arkea eikä raja heille merkitse samaa kuin muualla. Toisille raja on eksotiikkaa, mutta heille se on arkea ja - kuten kirjoitin - osa identiteettiä. Raja on totuttu aina ylittämään, vaikka sitä on eri aikoina rakennettu, purettu ja uudelleen rakennettu.  Raja on erityisesti aiemmin korostanut taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia suhteita Tornionlaaksossa, mutta rajalla voidaan myös leikkiä. 

Kuva Päivi Koivupalo.

Kun on tottunut piipahtamaan Victoriantorin toisella puolella, niin rajan rakentaminen aiheutti joillekin ahdistusta, jota jotkut ajattelivat tulla purkamaan huutamalla tänne kaupungit yhdistävälle torille. Somessa keskusteltiin säännöistä, minkä mukaan pääsi käymään rajan toiselle puolella.  Suomen koululaiset eivät saaneet enää mennä Haaparannan puolelle kouluun, mutta monet kävivät työssä toisen valtion alueella. Heille ylitys oli selkeää ja tämä tajuttiin vähitellen myös Helsingissä, sillä viime viikon lopulla oli vielä epäselvää, mitä tarkoitti ulkomailla käymisen jälkeinen kahden viikon karenssi, sillä sekä Ruotsissa että Norjassa oli työssä paljon suomalaisia sairaanhoitajia, joita ilman näiden maiden sairaanhoito ei olisi oikein toiminut. Ja vastaavasti sekä Suomessa että Ruotsissa on töissä paljon rajan yli pendelöijiä.  Saatiin vihdoin tieto, että koululaisille tai pendelöijille rajan ylittäminen on sallittua ilman karenssia, mutta jo viikonloppuna rajan ylittäneiden kännykkään tuli viesti siitä, mitä ulkomailla olo/käynti merkitsi eli kahden viikon karenssia. Paha kyllä rajan asukkaiden kännykkäverkot voivat vieläkin helposti vaihdella ja ulkomainen operaattori tulee kuvaan vaikkei ulkomailla olisikaan. 

Rajan sulkeminen oli monissa somen keskusteluissa pinnalla. Yleinen mielipide oli, että tuntuu niin oudolta kun raja on kiinni, sillä siihen on niin tottunut, että siitä voi kulkea. Mutta ymmärrettiin tämän olevan poikkeustila. Silti jotkut jupisivat nuuskan- tai limsanostosta Ruotsista, johon oli totuttu asuessa rajalla. Samoin verrattiin Tornio-Haaparantaa Helsinkiin – miltä siellä tuntuisi sen jakaminen kahteen osaan aivan kuten Berliini oli itäinen ja läntinen. 

Rajavartiosto vahtii nyt rajaa ja päästää ylittämään henkilön, jolla on mukana henkilöllisyystodistus ja esimerkiksi työnantajan antama todistus työpaikasta. Myös lapset, joiden vanhemmat asuvat erossa molemmin puolin rajaa, pääsevät vaihtamaan kotiaan tarvittaessa. Nähtävästi myös monia muita syitä rajavartiosto hyväksyy, mutta esimerkiksi ostoksille toiseen valtakuntaan piipahtaminen on loppunut tämän myötä. 

Mielenkiintoinen paikallinen erikoispiirre tässä on se, että Suomen matkahuolto ja bussiasema sijaitsee Ruotsin puolella ja sinne pääsyssä on ylitettävä valtakuntien väliset uudet raja-asemat. Toki Suomen puolella ajavien bussien pysäkkejä on Suomenkin puolella. 

—

Lisää rajasta ja transnationalismista Tornionlaaksossa voi kuulla CIFU XIII-kongressissa - joko elokuussa tai sitten myöhemmin, mikäli kongressi joudutaan siirtämään. 

Kiitos Päiville kuvista! 

P.S. Ylen sivuille oli myös eilen illalla julkaistu juttu, jossa kerättynä tietoja siitä, kuka pääsee yli ja minkälaisin paperein. Ks. täältä.