Enpä tiennyt – enkä olisi mitenkään voinut arvata – silloin 1980-luvun alussa tullessani opiskelemaan kansatiedettä, että missä olisin 17.1.2019. Tänä päivänä on nimittäin kulunut 100 vuotta Turun yliopiston kansatieteen ensimmäisen professorin, Ilmar Talven syntymästä. Tänään oppiaineen entistä ja nykyistä henkilökuntaa sekä Talven nuorin lapsi, LT Lauri Talve, kävivät laskemassa kukat Talven haudalle. Tarkemmin häntä muistetaan syyskuun alussa, jolloin on kansainvälinen kongressi Ilmar Talven tieteellisestä perinnöstä. Kongressin pääesitelmissä kuulemme kansatieteen kehityksestä ”kolmessa Talven kotimaassa”, Virossa, Ruotsissa ja Suomessa.Talven ura sekä tieteen että taiteen parissa oli merkittävä, mutta hänen panostaan tieteeseen ei juuri ole käsitelty. Esitelmissä käsitellään myös, mikä asema hänen opiskelullaan Ruotsissa Sigurd Erixonin johdolla oli ja mikä rooli hänellä oli emigranttikirjailijana ja -tutkijana Virossa.
 |
| Professori emeritus Pekka Leimu ja minä. |
Kansatieteen oppiaine perustettiin Turun yliopistoon vuonna 1958. Ensimmäisenä professorina toimi Ilmar Talve vuodesta 1960 lähtien vuoteen 1986 asti. Ruotsissa opintonsa loppuun saattaneen (toinen maailmansota ja pako Virosta katkaisivat Talven yliopisto-opinnot Tartossa) Talven ajatukset kansatieteestä ja sen roolista yhteiskunnassa olivat Suomessa tuoreita, ajankohtaisia ja moderneja.Voi sanoa, että Talven työ Turussa vei aikoinaan kansatiedettä uusille urille. Turussa kansatiede ”syntyi” vanhan laitoksen, sosiologian kainaloon ja teki sen kanssa yhteistyötä eroten esimerkiksi suomalais-ugrilaisesti suuntautuneesta kansatieteestä. Jo Talven aikana kansatiede nähtiin yhteiskunnallisesti tärkeänä oppiaineena, jossa ministeriöt ja museot nähtiin tällöin tärkeinä yhteistyökumppaneina ja rahoittajina. Jo hänen aikanaan oppiaineen ala laajeni sekä ajallisesti että teemallisesti suomalais-ugrilaisuuden ja talonpoikaiskulttuurin tutkimuksesta kaikkiin kansankerroksiin ja nykyajan tutkimukseen, joskin tänään voimme puhua yhteiskunnallisesta kansatieteestä tai etnologiasta.
Minulla on paljon muistoja Ilmar Talvesta, vaikka en ehtinyt käydä hänen maisteriseminaaria hänen jäädessään eläkkeelle 1986. Muun muassa tästä varmaan johtui, että hän teititteli minua elämänsä loppuun asti. Eniten muistoja on luonnollisesti siitä ajasta, jolloin olin töissä oppiaineessa ja Talve tuli sinne aina puolenpäivän aikaan ja myöhemmin iltapäiväkahville. Esimerkiksi 1990-luvun alussa Euroopan kartan kokiessa monia muutoksia elettiin oppiaineessakin mielenkiintoisia hetkiä, sillä Talve seurasi synnyinmaansa tapahtumia reaaliajassa. Kuunneltuaan Viron uutisia edellisyön ja aamun Talve kertasi tapahtumat oppiaineen iltapäiväkahvilla. Näitä virolaisen emigrantin näkökulmasta olevia katsauksia riitti aina Viron (uudelleen) itsenäistymiseen asti, jonka jälkeen myös professori Talve pääsi vierailemaan synnyinmaassaan, jonka hän oli joutunut jättämään ja lähtemään maanpakoon. Lupauksensa mukaan Talve toki aikoi matkustaa Viroon, mutta vasta itsenäistyneeseen maahan. Hän matkustikin sinne syksyllä 1991 ja tästä matkasta televisiodokumentin teki kansatieteestä valmistunut toimittaja Jari Hakkarainen. Dokumentti on nähtävissä Ylen Elävä arkisto -palvelussa. Muistoja professori Talvesta on tarkoitus kerätä myös tuossa syksyn kongressissa.
Talven suuri tietovaraston ja hänen uskomaton muistinsa ovat jääneet hyvin mieleeni. Moniin oppialaa ja laajemmin kulttuurihistoriaa käsitteleviin asioihin häneltä sai heti vastauksen. Esimerkiksi ollessani Sveitsissä vierailevana tutkijana 2005-06 sain haltuuni Sveitsin suurelle kansatieteilijälle, Robert Weissille Toivo Vuorelan ”veljellisesti” -kirjoituksella omistaman eripainoksen ja ihmettelin sitä, missä heidän polut olivat kohdanneet. Palatessani Turkuun sain Talvelta heti tähän mieltäni askarruttaneeseen asiaan valaistusta: Robert Weiss ei käynyt koskaan Suomessa, mutta molemmilla oli yhteistä historiaa sanakirja-asioissa. Talve oli myös tavannut Weissin Ruotsissa ja hän muisti erityisesti Weissin jodlaamisen jossakin kenttätyökohteessa, jonne Sigurd Erixon oli heidät vienyt.
Talve syntyi Inkerinmaalla Mujassa eli Mgassa, mutta synnyinpaikakseen hän ilmoitti Viron Tarton. Vanhemmat olivat työn perässä muuttaneet Mgaan, mutta Mgan ja Venäjän sekavista oloista he palasivat Viroon 1920. Asuinpaikaksi tuli ensin Otepää ja vasta myöhemmin Tapa, joka sittemmin Ilmar Talven koulukaupunkina oli merkityksellinen hänen elämässään. Jo kouluaikoina hänen kiinnostus kansanperinteeseen heräsi ja vuonna 1938 Talve aloitti kansatieteen, kansanrunouden, viron kielen ja kirjallisuuden opinnot Tarton yliopistossa. Filosofian maisteriksi Talve valmistui vuonna 1942.
Jo seuraavana vuonna Talve pakeni Virossa vallan ottanutta Saksan armeijaa Suomeen ja liittyi vapaaehtoispataljoonaan. Tästä ajasta Talve kirjoitti myöhemmin kirjan Juhanssonin matkat, (Juhanssoni reisid 1959, suomeksi Juhanssonin matkat 1961, 1991). Myöhemmin hän palasi Viroon tarkoituksenaan paeta Ruotsiin. Ruotsiin hän pääsikin dramaattisten tapahtumien, Saksan internointileirin ja Flensburgin kautta ensin Tanskaan ja Tanskan kautta Ruotsiin. Tästä matkasta Talve kertoo viron kielellä oheisella Tarton yliopiston arkistonauhalla. Enemmän Talven elämänurasta löytyy mm. hänen oppilaidensa kirjoittamina katsauksina eri yhteyksissä. Kollegani Hanneleena Hiedan kanssa teimme myös lyhyen artikkelin Ethnologia Fennicaan, joka on Suomen kansatieteilijöiden yhdistyksen Ethnoksen lehti. Talve oli myös yksi Ethnoksen perustajajäseniä. Hänen kolmiosainen omaelämänkertansa julkaistiin viroksi (Kevad Eestis, 1997), Kutsumatu küliline (1998) ja Kolmas kodumaa (1999) ja lyhennettynä suomeksi nimellä Kolme kotimaata (2004). Ilmar Talve kuoli Turussa 21.4.2007.
 |
| Professori Talve ja VIron kulttuurihistoria. (kuva https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/bb/Ilmar_Talve.jpg/1200px-Ilmar_Talve.jpg) (muut värikuvat Maria Patjas) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti