Steilneset Vuoreijassa - vaikuttava kohde

Lähdin Ruijaan, koska halusin vihdoin nähdä Vardøn eli suomeksi Vuoreijan Steilnesetin noitamuistomerkin. Kuningatar Sonja on vihkinyt sen vasta 2011 ja se kerää kävijöitä sekä läheltä että kaukaa. Muistomerkki on yksi norjalaisen matkailutien kohteista. Vaikuttavampaa kohdetta voi kyllä hakea; tosin se olisi ollut vielä mieleenpainuvampi syysmyrskyn ulvoessa ja aaltojen hakatessa rantaa kuin elokuun alun pimenevässä ja lämpimässä illassa.  

Steilnesetiin pystytetty muistomerkki kunnioittaa Norjan noitavainojen uhreja. Se on pystytetty Jäämerenrantaan paikkaan, jossa noituudesta tuomittuja poltettiin roviolla 1600-luvulla. Muistomerkki koostuu kahdesta osasta, joista toinen, sveitsiläisen arkkitehti Peter Zumthornin suunnittelema veneenmuotoinen rakennelma on tehty puusta, pressukankaasta ja vaijereista. Tämän toista sataa metriä pitkän ja hämärän rakennuksen seinillä ovat tiedot kaikista kuolemaantuomituista, heidän syytteistään ja kidutuksen avulla tunnustetuista rikoksista. Noituudesta syytetyt joutuivat vesikokeeseen eli heidän jäsenet sidottiin ja heidät heitettiin mereen. Mikäli syytetyt kelluivat, he olivat noitia, mutta syyttömät upposivat. Kelluvat ”Jumalan pyhä vesi” työnsi pois, joten noita ei voinut hukkua.  

Lähellä Vuoreijaa sijaitsee 125 metriä korkea Domen tunturi, jota kutsutaan noitatunturiksi. Oikeuden pöytäkirjojen mukaan juuri siellä noidiksi tuomitut pitivät noitasapattiaan ja muita rituaaleja, solmivat mm. paholaisen kanssa liiton. Eli mitä vain ihmiset pystyivät tunnustamaan kidutuksen jälkeen! Helvetin portti sijaitsee myös uskomusten mukaan Domenilla. 

Kaikkiaan 135 syytetystä kuolemaan tuomittiin 91, joista suurin osa oli naisia ja noin viidesosa oli saamelaisia, loput norjalaisia. Noituudesta tuomittujen määrä on suuri, sillä tällä alueella asui vain 3 000 asukasta. Heidän kohtaloista ja tuomioista voi lukea luonnontulen väristen hehkulamppujen ja 91 pienen, sellin ikkunaa muistuttavien aukkojen valaisemilta seiniltä. Ennen tuomiota syytetyt olivat vangittuina Vuoreijan linnoituksessa. 

Toisen, pienemmän ja mustanpuhuvan kuution muotoisen rakennuksen on suunnitellut ranskalainen taiteilija Louise Bourgoise. Sen lasiseinät ovat hieno kontrasti sisällä palavalle ikuiselle tulelle, joka heijastuu soikeista peileistä yhdessä ympäröivän maiseman ja katsojan kanssa. Kyseessä on kaksi erillistä installaatiota, joista Zumthornin mukaan hänen pitkä veneenmuotoinen rakennus kertoo elämästä ja tunteista, kun taas Bourgoisen työ polttamisesta ja aggressioista. Tuolista nouseva tuli vie ajatukset mm. sähkötuoliin ja nykypäivän pahuuteen. Tuoli on toisaalta tuttu meille kaikille. Palava tuli vielä heijastuu seitsemästä peilistä – luku seitsemän on tässä tarkoituksella valittu, sillä se symboloi monia asioita, kuten mm. sitä, että Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä. Muistomerkin ympäristö on myös luonnontilassa, sillä taiteilijoiden mukaan esimerkiksi nurmikkoa ei saa leikata.  

Kuningas Kristian IV, joka vieraili Vuoreijan linnoituksessa, oli Norjan noitavainojen alkuunpanijoita. Hänen nimikirjoitus on myös Vuoreijan linnoituksessa pidetyssä "tukissa" yhdessä myöhempien kuninkaallisten nimikirjoitusten kanssa. Hän varoitti myös pohjoiskalotin maaherroja saamelaisten ja suomalaisten noituudesta. Olihan jo Olaus Magnuksen Pohjoisten kansojen historiassa kerrottu, miten pohjoisessa, erityisesti Suomen Lapissa, harrastettiin noituutta. Noitavainot eivät koskettaneet vain Norjaa, sillä niin Ruotsissa ja muualla Euroopassa sekä Suomessa, erityisesti Ahvenanmaalla ja Länsi-Suomessa, riehuivat noitavainot.    

Suomessa ne alkoivat Ahvenanmaalta tuomari Nils Philanderin aikana. Tartossa opiskellut Philander toi sieltä eurooppalaisen opin mukaisen näkemyksen noituudesta. Tämän uuden näkemyksen mukaan noita liittoutui paholaisen kanssa ja yhteistyössä toimiessaan toteutti paholaisen tavoitteita. Tähän kuului mm. noitasapatin viettäminen paholaisen kanssa. 

Tämä muistomerkki kertoo vallasta ja yksilöistä, jotka joutuivat kohtaamaan kirkon, hallitsijoiden ja yhteisön mielivallan ja taikauskon, sillä niistä noitavainoissa oli kyse. Muistomerkin installaatioiden muotokieli tapahtumapaikalla, jolla on oma sanomansa, kertoo oivaltavasti juuri muistamisen kohteesta ja siitä, mitä syytetyt joutuivat kohtaamaan ja kokemaan. Jäämereltä puhaltaneet tuulet toivat käyntini aikana oman lisänsä muistomerkkiin pimenevässä elokuun illassa. Mieleenpainuva käyntikohde monella tavalla.

P.S. Jos joku katsoi ja muistaa vielä viime talvena televisiossa esitetyn trillerisarja Monsterin, niin se on kuvattu Vuoreijassa. Monster sijoittui kuvitteelliseen pohjoisnorjalaiseen kylään, jossa luonto on kaunis, mutta ankara. Sarja oli aika tavalla eksotisoitu ja otettu huomioon mm. alueen uskonnollinen historia. Mutta ne maisemat olivat upeita!

Tästä olen kirjoittanut myös kolumnin Kittilä-lehteen 15.8.2018.
PS. tästä on myös Ruotsin Sisuradiossa pieni ohjelma (suomeksi) https://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=185&artikel=7016409