Rothenburg ob der Tauberiin mahtui!

Viime viikolla luulin käyväni taas yhdessä kulttuuriperintökohteessa, mutta eihän Rothenburgob der Taube olekaan Unescon listalla, mutta ei se varmaan kaupungista annettua romanttista kuvaa mitenkään vähennä. Kaupungin maine perustuu tietysti sen historiaan ja nykykuvaan, jolla sitä markkinoidaan: ”Romantic but real”, ”Siellä missä historia puhkeaa eloon”, ”The best of Medieval Germany” jne. Iskulauseet kertovat mistä on kyse, sillä sanotaan, että Rothenburgissa on Saksan kaupungeista   eniten keskiaikaa nähtävillä. Oli miten oli, Rothenburg ob der Tauber on ainakin parhaiten säilynyt muurien sisällä oleva (vanha) kaupunki.  Sitä ja ennen kaikkea hyvin restauroituja taloja, kujia, muureja ja torneja lähdimme katsomaan.

 

Marraskuinen sumu pyöristi maisemaa, mutta nähtävää riitti silti yllin kyllin. Ja kun oli marraskuu eivätkä kuuluisat joulumarkkinat olleet vielä alkaneet, niin kaupungin kaduille – ja kuuluisaan joulukauppaan – mahtui hyvin. Näitä yhdeksi Saksan vanhimmiksi mainostetuista joulumarkkinoista eli Rothenburger Reiterlesmarkt’ia valmisteltiin juuri, sillä ne alkavat 1.12. Joulumarkkinoiden aikaan, usein myös muulloin viikonloppuisin sekä ennen kaikkea kesäisin tämän 11.000 asukkaan kaupungin täyttävät tuhannet ja taas tuhannet matkailijat. Heitä käy siellä vuosittain peräti kaksi miljoonaa, joten hieman ahdasta tulee olemaan näillä kaduilla ja kujilla. Ilmankos kaupungin keskusta olikin täynnä erilaisia hotelleja, kahviloita, ravintoloita ja lahjakauppoja. Yhtään uutta rakennusta siellä ei näkynyt ja sodan pommituksen tuhot – pommitus tuhosi idästä osan muurien sisustaa ja noin 40 % rakennuksista paloi sen vuoksi – oli ehditty moneen kertaan korjata. Rothenburg oli osa amerikkalaista vyöhykettä, joten dollarit(kin) ovat tehneet siellä hyvää jälkeä.

 

Linnan ja muurien lisäksi kaupungissa on toki paljon katsottavaa; keskiajalta peräisin olevia rakennuksia, pihoja, kaivoja ja kujia, kirkkoja ja pari museota, joista matkailijoille mainittavin on tietysti joulumuseo. Se sijaitsee samassa rakennuksessa kuin paljon mainostettu (kuuluisa?) Käthe Wohlfahrtin joulukauppa eli Weihnachtsdorf, josta löytyvät melkein kaikki saksalaisen joulun ”tyypilliset” esineet. Jos jotain jää ostamatta, niin sen voi hankkia nettikaupasta. Kauppa on perustettu 1964 ja se on levittäytynyt moniin muihin kaupunkeihin ja joulumarkkinoille. Se on auki ympäri vuoden. Mahtaa olla hauskaa työskennellä joulukoristeiden ympäröimänä kesähelteillä ja kuulla samat jutut kävijöiltä päivästä toiseen.

 

Kaupungin historiaan kuuluvan jutun kuulin menneellä viikolla ainakin kolmella eri tavalla – ja lisää erilaisia versioita löytyy netistä ja matkailuesitteistä – aivan kuten hyvällä tarinalla tuleekin ollakin eri versioita eli mitenkä ”Meistertrunck” pelasti kaupungin tuholta 30-vuotisen sodan pyörteissä. Kaupunki oli protestanttinen, ja sen valloitti katolinen joukko johdossaan kenraali Tilly. Hän uhkasi mestata kiinniotettuja protestanttiporvareita ja/tai hävittää kaupunkia – tarinasta riippuen – mutta humalassa olleessaan lupasi, että jos joku pystyy juomaan yhdellä kulauksella kolmen litran kokoisen tuopin viiniä kerralla tyhjäksi, niin kaupunki ja vangittujen henki säilyy. Pormestari pystyi jostain syystä siihen.  Toinen, hauskempi versio kertoo, että tämä mestarikulaus liittyy ruotsalaisiin – tai hakkapeliittojen eli suomalaisten sotimiseen 30-vuotisessa sodassa. Paikallinen pormestari sai vapautettua ruotsalaisten (tai siis keitä nämä hakkapeliitat olivatkaan!) vangitsemat  porvarit mestaukselta pystymällä juomaan sen ison kolpakollisen tai tuopillisen viiniä kerralla. Mestauksella uhatut pelastuivat ja kuulemma tämän kunniaksi vietetään aina keväällä Maistertrunckia eli juoppojuhlaa, jossa miehet kulkevat pitkin kaupungin katuja Ruotsin lipun jäljessä muistuttaen siitä, että hakkapeliitat valtasivat kaupungin. Tämä versio, jonka kuulin Lassilta on paljon hauskempi muita. Se on tietysti myös tuotteistettu. 

Hyvän ruokapaikan löytämisessä ei ollut ongelmia ja kahvilassa saatoimme maistaa yhtä paikallista erikoisuutta lumipalloa, joka on kovasta murotaikinan tyyppisistä suikaleista tehty pallo, joka on kastettu maapähkinäöljyssä ennen paistamista, ja sen jälkeen esimerkiksi joko kanelissa tai pölysokerissa kieritetty. Kerta riitti, ei ollut niin hyvä miltä näytti. Osa kahviloista olikin tällöin kiinni odottaen joulumarkkinakiireitä.

Danke, Kiitos matkaseuralle!