Venetsia, Moskova, Brügge vai mikä - Joshkar-Olassa näet kaikki

Olin viikon lomamatkalla, mutta missä? Kuvien perusteella olisin ehkä käynyt Venetsiassa, Moskovassa tai Pietarissa, Kööpenhaminassa, Brüggessä tai jossakin Hansakaupungissa, jossa punatiiliset rakennukset kohoavat jokien tai kanavien reunoja pitkin. Kaikki nämä prameat ja romanttiset, historiasta otetut – ja historiankirjoista tai Euroopan matkoilta – tutut rakennukset löytyvät nykyään Marinmaan pääkaupungista Joshkar-Olasta. 

Olen käynyt Joshkar-Olassa viimeksi vuonna 2005 ja siitä ajasta kaupungin keskusta on kokenut todellisen muodonmuutokset. Silloin keskustassa oli vain vanha kirkko, joka Neuvostoaikana oli toiminut sokeritehtaana ja jota korjattiin. Jos kävijä tiputettaisiin Joshkar-Olan uuden Kremlin tienoille, hän ei tunnistaisi missä kaupungissa olisi! Suomalais-ugrilaisen kongressin aikana kesällä 2005 kaupunki näytti tyypilliseltä venäläiseltä perifeeriseltä pääkaupungilta neuvostoaikaisine kerrostaloineen ja parhaimmat päivät nähneine puutalokortteleineen. Nyt tämä entinen Tsarevokoksaik (Tsaarin kaupunki Koksaga-joen rannalla) on kokenut todellinen “kasvojenpesun” vai miksi sitä nimittäisi? Uusien, Italiasta ja muualta kopioitujen rakennusten ja patsaiden lisäksi rahaa on mennyt erinäisiin jalkapallo- ja jääkiekkostadioneihin. Kaikki tämä noin 250 000 asukkaan kaupungissa, jonka tasavallan tiet ovat kurjassa kunnossa ja jossa viimeisetkin marilaisuuden piirteet on pyyhitty kaupunkikuvasta pois. Toki kadunnimet ovat kahdella kielellä ja entisessä marilaisessa teatterissa esitetään nyt marilaistan kansankomediaa Salika, jonka kävimme katsomassa.

Tämä “uusi keskustasta” on todella näyttävä, mahtipontinen ja esimerkiksi Italian ja Moskovan imitointi on silmiinpistävää. Tällaista eksotiikkaa ei kuvittele löytävänsä Venänjän periferiasta. Myös Revizor-hotelli, jossa yövyimme, oli ulkonäöstä ja sisustuksesta paljon velkaa Italialle. Mutta mistä kummasta rahat, tekee mieli kysyä? Kysymyksen ajankohtaisuus tulee vielä tärkeämmäksi, jos matkustaa Marinmaan kauheassa kunnossa olevia maanteitä. Ja jos vertaa Venäjän eri alueita, niin Marinmaa on kyllä tässä vertailussa niitä köyhimpiä. Siltä puuttuvat maaperän rikkaudet kuten kaasu ja öljy, jonka avulla naapuritasavalta Tatarstan voi kehittyä.

Tuoko kaupungin uusi ilme matkailijoita – kuten meillekin kerrottiin – eli olisiko paikan houkuttelevuuden lisääminen näiden investointien taustalla? Toki sekin on varmaan syynä, mutta toinen ja tärkeämpi syy on kaupungissa noudatettu kehitysstrategia, jota edellisen presidentti Markelovin aikana on noudatettu tarkkaan. Siihen kuuluivat keskustan kaunistamiseksi suunnitellut uudet rakennukset, aukiot ja kadut sekä urheiluareenat.  Nyt Markelov on syrjäytetty syytettynä väärinkäytöksistä ja presidentinvaalit ovat syksyllä.

Ihailimme kaupunkikierroksella muun muassa Kahdentoista apostolin kauppakeskusta ja sen soivaa kelloa (Eurosparin lisäksi siellä taisi olla ravintolakin), italialaistyylistä taidegalleriaa, Brüggen rantakatua, Kremliä, erinäisiä patsaita ja italialaistyyppisiä katuja. 

Taidegalleriaan emme ehtineet, mutta muut kävivät kansallismuseossa ja lastenmuseossa. Itse tapasin Turussa aikoinaan asuneen entisen marikielen opettajani Larissan ja lapset. Illalla emäntäorganisaatio Saskavi-naisjärjestö oli järjestänyt juhlaillallisen marilaiseen ravintolaan. Kiitos matkasta Kalevalaisille naisille ja erityisesti Ildikólle!