Sosiaalisessa mediassa kuten facebookissa ystävien seinillä liikkuvat usein samat uutiset ja asiat. Viime viikolla juhlittiin Kalevalan päivää ja juuri ennen sitä Suomen Kulttuurirahasto juhli 75-vuotisjuhlaansa julkaisemalla vuonna 1938 perustamiskeräykseen osallistuneiden nimet, kotipaikat ja summat. Yhteensä 30 000 kansakoululaista kiersi eri puolilla maata ovelta ovelle pyytämässä tukea perustettavalle Suomen Kulttuurirahastolle ja tähän perustamiskirjaan kirjoitti nimensä kaikkiaan 170 000 suomalaista. Joukkovoima ja siitä kertova tarina on ainutlaatuinen koko maailmassa.
Tämä kulttuurirahaston sivuillaan julkistama hakemisto oli viime viikon suosikki, sillä lahjoittajien hakemistosta saattoi etsiä sukulaisten nimiä. Ilahduttavan - tai kadehdittavan - monet ystävistäni luettelivat monesta sukupolvesta sukulaisiaan, jopa koululaisia, jotka olivat vaikkapa 10 silloisella markalla osallistuneet keräykseen. Itsekin tietysti heti katsoin kotikuntani Kittilän lahjoittajat enkä löytänyt listalta sukulaisiani. Se ei minulle ollut mikään yllätys, sillä kuka koululainen olisi kävellyt silloin syyspimeässä tiettömiin erämaakyliin, joissa ei tuolloin ollut edes kansakouluja. Toki kirkonkylästä ja kunnan eteläosista löytyi nimiä, joista osan tunnistin.
Kulttuurirahasto sai alkunsa palavasta halusta parantaa maailmaa. Sama aate on kantanut sitä 75 vuotta. Rahasto lisää suomalaisten elämän laatua myöntämällä tukea tieteelle ja taiteelle joka vuosi suhdanteista riippumatta kymmenillä miljoonilla euroilla. Monet hankkeista koskevat lapsia ja heidän hyvinvointiaan.
Sivuilta löytyy sekä lahjoittajien että apurahan saajien tarinoita.
Vaikka minun sukulaisistani ei nähtävästi kukaan ole pystynyt vuonna 1938 rahastoa tukemaan, niin minulle Suomen Kulttuurirahastolla on ollut sitäkin suurempi merkitys, sillä olen saanut nauttia sen tuesta - sekä Lapin Maakuntarahaston että päärahaston avustamana. Kiitos siitä.
Yhä tänään Suomen Kulttuurirahasto ottaa vastaan lahjoituksia yksityisiltä käytettäväksi suomalaisen kulttuurin, tieteen ja taiteen tukemiseen. Ja onhan se minunkin työpaikkani ja entinen opinahjo perustettu lahjoitusvaroin kansalta ja siitä lukee yliopiston seinässä "Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle" ikään kuin muistuttamassa myös siitä vapaasta tieteestä, jota silloin 22 040 lahjoittajaa halusivat tukea. Myös tämän keräyksen lahjoittajalistaa voi selata täällä.
Tänään seinilä liikkuvat surulliset asiat, joihin liittyy mm. tämä kappale, joka taisi olla tänään aika monella korvamatona:
Tässä menikin hiukan aikaa selata, etsiä ja löytää tuttuja nimiä. Oli tuttuja pikkutyttöjä ja -poikia, koululaisia ja tietenkin vanhempaa polvea. Oli hauska nähdä nimikirjoitukset tuolta vuosikymmenien takaa.
VastaaPoistaKiitos kansan anteliaisuuden silloin aikoinaan sain minäkin sitten nauttia oppimisen ilosta samassa opinahjossa kuin sinäkin ja huomenna on mentävä kokoukseen, jossa sovimme anomuksen lähettämisestä toisella kotimaisella toimivaan instanssiin, joka niin ikään kehittää osaamista, asiantuntemusta ja luovuutta .
Eikö ollutkin hieno sivusto? Varmaan oli hauska löytää tuttuja ja sukulaisia sieltä hakemistosta.
PoistaToivottavasti anomuksenne tärppää. Nykyään on tosi kova kilpa apurahoista; hyvätkin jäävät ilman rahoitusta ja se on tosi ikävää.