"Taidat fanittaa Lassinanttia?"

Kuva löytyy mm. Luulajan yliopiston kokoelmista.

Olin taas maanantaina puhumassa Norrbottenin läänin maaherrasta, Ragnar Lassinantista, tällä kertaa Rovaniemen kaupunginkirjaston Lappia-osastolla. Jos ette tiedä, niin Norrbottenin lääni sijaitsee Ruotsissa ja Rovaniemi taas on Lapin läänin pääkaupunki Suomen puolella. Aiemmin puhuin hänestä Haaparannalla järjestetyssä seminaarissa. Esitelmä avasi kirjaston Rajatonta Pohjoiskalottia koskevan luentosarjan. Otsikon kysymyksen minulle esitti Pohjolan Sanomien toimittaja. Kaiken lukemani ja kuulemani perusteella on ainakin pakko fanittaa Ragnar Lassinanttia, sillä siinä oli mies, joka eli kuten saarnasi tai saarnasi kuten eli. Hän toimi itse ja toimillaan oli esimerkkinä monille muille. Tänä vuonna on Lassinantin syntymästä kulunut 100 vuotta ja sen vuoksi on järjestetty Pohjoiskalotilla, lähinnä Suomessa ja Ruotsissa, lukuisia tapahtumia, joissa Ragnar Lassinantti on pääosassa.

Syntymävuoden lisäksi Lassinantista on tullut erittäin ajankohtainen tänä vuonna, sillä mielestäni hän ja hänen elämänsä ja ideansa tulevat hyvin esille myös siinä, kun tämän rajattoman rajan yli Torniolaaksossa – Lassinantin ajama asia – on saapunut paljon pakolaisia. Sama raja oli yksi maailmanpolitiikan keskipisteistä esimerkiksi vuonna 1809, jolloin raja Suomen sodan jälkeen vedettiin pitkin väylää, myöhemmin ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa sekä taas Lapin sodan aikana, jolloin pakolaiset Suomesta pääsivät turvaan Ruotsiin ja taas takaisin. Rajaton raja on ollut tärkeässä osassa myös joppauksen eli salakuljetuksen kulta-aikoina, jolloin siitä ei niin kauheasti haluttu puhua, mutta joka on nyt taas – Lapin sodan ja evakossa olon lisäksi – tullut osaksi alueen ja sen sukujen kulttuuriperinnöksi.  Rajaton väylä tai rajaton raja oli myös Ragnar Lassinantin idea ja sitä hän eläessään ja toimissaan edisti. Oikeastaan jo hänen syntymänsä viitoitti sitä. Siinä byrokratia ja inhimillisyys rajalla näyttelivät suurta roolia ja myöhemmin myös näyttivät Lassinantille, että mihin suuntaan väylää tai rajaa tuli kehittää; siis rajattomaan suuntaan. Näin kätilöt pääsisivät yli rajan lyhyintä reittiä ja suomenkielistä kirjallisuutta sai(si) lainata myös Ruotsin kirjastoista.

  

Lähtökohta Ragnar Lassinantin sekä poliittiselle että virkauralle on nähtävissä hänen halussaan kehittää rajayhteistyötä. Poliitikkona Lassinantti sai myös kritiikkiä osakseen ja osa tästä tuli siitä, että hän oli rajoja ylittävä sekä puheessa että teoissa ja kielipoliittisesti halusi parantaa paikallisen suomen asemaa. ”Onko meille tullut maanpetturi eduskuntaan” kysyttiin Lassinantin tärkeän kielipoliittisen puheen jälkeen Norbottens Kuriren -lehdessä vuonna 1957. Pohjoismainen yhteistyö ei ollut kaikkien mieleen erityisesti ruotsinkielisessä Tornionlaaksossa, ei ainakaan osalle sen väestöä. Suomen kieli ei ollut silloin – eikä oikein mielestäni nytkään – kovin arvostetussa asemassa huolimatta siitä, kuinka paljon sitä käytettiin ja käytetään arjessa. Eihän suomella tai meänkielellä ole juuri näkyvyyttä esimerkiksi julkisessa tilassa Ruotsin puolella vieläkään. Toki Ruotsin kouluhallitus antoi 1950-luvun loppupuolella (1958?) ohjeen, ettei suomenkielisiä lapsia saanut kieltää puhumasta suomea (tai meänkieltä) koulussa eikä asuntolassa. Tosin pahin oli jo ehtinyt tapahtua silloin ja kielellinen assimilaatio alkoi olla laajaa nuorten ikäpolvien keskuudessa. 

Ragnarille Tornionlaakso oli kotiseutu eikä hänellä ollut siinä mitään erottavaa rajaa. Tällä hetkellä hänen rooli näkyy ennen kaikkea siinä, miten hän aikoinaan antoi paikallisen leiman yhteistyölle yli rajan. Työssään ja toimissaan Lassinantti korosti aina sitä, miten taloudellinen yhteistyö on kautta aikojen lyönyt leimansa ihmisten kanssakäymiselle välittämättä joesta muodostuneesta rajasta. Hänelle rajaa ei ollut, vaan yhteinen Tornionlaakso, joka oli vanhaa kulttuuriseutua ja ihmisillä oli tarve olla vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin. Siitä on sanottu muodostuneen pohjoismaisen yhteistyön perusta. Rajajoeksi tulleesta joesta syntyneet ongelmat pyrittiin välttämään ja vältettiin eikä välitetty etelän kotkotuksista: ”Sole ko muutama lakia ja asetuksia… jo se alkaa käyttää.” Lupa taidettiin pyytää usein jälkikäteen ja asiat pyrittiin tekemään, kuten ne ovat tänne aina sopineet.

Lassinantti oli aikoinaan näkyvä hahmo rajan molemmilla puolilla, puolusti suomen kieltä ja rajayhteistyötä. Hänellä oli voimakas idea rajattomasta Pohjoiskalotista. Hänet tunnettiin hyvin Rovaniemellä, jossa hän oli myös usein nähty vieras ja puhuja erilaisissa tilaisuuksissa. Hän myös hankki Lapin yliopiston kirjastoon noin 8 000 nidettä ja antoi myös kaupunginkirjastolle paljon ostovinkkejä. Hän ehti nähdä Lapin yliopiston perustamisen, mutta ei yhtään sen promootiota, joten hän ei ehtinyt tulla Lapin yliopiston kunniatohtoriksi – toki Oulun, Luulajan ja Uumajan yliopistoissa hän oli kunniatohtori. Hänen Pohjoiskalotti-ohjelmiaan kuunneltiin pitkin Lappia. 

Mistä saataisiin vastaava tyyppi tänään?