Typisch Deutsch

Kortin taakse on painettu teksti: "Schönen Grüsse aus Deutschland".

En tiedä ihan varmasti, miksi täkäläiset kollegat toivottivat minulle tällaisen kortin avulla kiitoksia neljän kuukauden työrupeamasta. Olen toki useamman kerran heidänkin kanssa keskustellut niin suomalais- kuin saksalaisstereotypioista. Erilaisia listoja ja enemmän tai vähemmän vakavasti tehtyjä analyysejä saksalaisuudesta löytyy myös netistä. Meistä suomalaisista on sanottu, että me haluamme aina tietää mitä muut meistä ajattelevat. Mutta niin näköjän haluavat tietää saksalaisetkin, sillä olen nytkin useita kertoja saanut täällä vastata tällaisiin kysymyksiin tai siihen, että mitä suomalaiset tietävät Saksasta. Viimeksi eräs toimittaja oli kiinnostunut siitä, miltä saksalaiset näyttäytyvät suomalaisten silmissä. Vastaukseksi esitin yleisen luettelon besserwissereistä, järjestelmällisyydestä, pedanttiudesta, muodollisuuksista, autoriteettisuudesta ja arroganttiudesta ahkeruuteen ja säästäväisyyteen. Saksalaisten itsensäkin mainostama järjestelmällisyys on kyllä kärsinyt kolhuja tämän kevään ja kesän aikana, mutta kaikki noista luettelemistani stereotypioista eivät! Ko. toimittaja itse kertoi olevansa suuri Aki Kaurismäki-fani ja hänen kuvansa suomalaisista perustuukin juuri Kaurismäen filmeille. Vastaavanlaisen merkityksen omaavaa saksalaisohjaajaa tiedusteltaessa vastasin toimittajalle meidän saksalaiskuvan perustuvan pikemminkin saksalaisdekkareihin ja Tatort-sarjaan, jotka ovat  Suomessa erittäin suosittuja. Toki meillä tunnetaan mm. Fassbinder ja Wim Wenders, mutta tutumpia silti ovat Vanha Kettu, Bella Block ja Kahden keikka ym.

Ja kyllähän jo 40 vuotta saksalaisia ja muita ilahduttava Tatort kertookin paljon saksalaisesta yhteiskunnasta. Dennis Gräfin väitöskirjan  Tatort. Ein populäres Medium als kulturelle Speicher mukaan sarja on muuttunut paljon ja heijastelee näin yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia. 1980-luvulle tultaessa duisburgilainen kovanaama-komissaari Schimanski muutti "porvarillisen" sarjan luonnetta. Hyvintoimeentulevien ongelmien sijaan sarja kertoo mm. työttömyydestä, yhteiskunnan alemmista sosiaaliluokista, Bosnian sodan jälkimainingeista sekä kansainvälisestä rikollisuudesta. Monikulttuurisuus näkyy myös Tatortin poliisivoimissa, esimerkiksi Hampurissa on seikkaillut erittäin suosittu turkkilaistaustainen komissaari Mehmet Kurtulus, jonka viimeisen osan ehdin nähdä keväällä. Minusta sarjan jatko jäi avoimeksi, sillä miksi kuollut komisari näytti ikään kuin olisi iskenyt silmää...

Meitä suomalaisia voi edelleen ihmetyttää se, että esimerkiksi Ketussa  jossakin muussa poliisisarjassa ***, vanhat, vuosikausia yhdessä työskennelleet kollegat teitittelevät yhä toisiaan. Teitittely kuuluu täällä toki yhä asiaan ja monille työpaikoille, joskin olen saanut täällä opiskelijoilta sähköpostia, jossa he iloisesti sinuttelevat minua. Muista saksalaisuuden ihmettelyistä olen jo aiemmin maininnut mm. elokuvien ja televisio-ohjelmien synkronoinnin.

Saksalainen kansatietelijä Hermann Bausinger kirjoittaa kirjassaan Typisch deutsch. Wie deutsch sind die Deutschen, että Ordnung ist das halbe Leben. Saksalaiset korostavat itse mielellään tätä ominaisuutta ja kyllähän kaikki näyttääkin olevan järjestyksessä ja paikallaan - ainakin kun katselee vaikkapa suosittuja siirtolapuutarhoja ja niiden järjestyssääntöjä, jotka nähtävästi jopa määräävät miten korkeaksi ruoho saa kasvaa. Ainakin ne määräävät milloin saa ja milloin ei saa leikata ruohoa tai elää muutenkaan äänekkäästi. Ordnung müss sein, mutta tämä tarkoittaa myös sitä, että asiat - ainakin kun yrittää hoitaa asioitaan vaikkapa erilaisissa virastoissa kuten yliopistossakin - eivät suju, sillä „ich bin nicht zuständig“, en ole siitä vastuussa. Sille asiallahan ei tietysti voi yhtään mitään, kun sille ei halua tehdä yhtään mitään... Esimerkiksi kysyessäni miksi en ole saanut palkkaani ajoissa, sain vastauksen, että koska se joudutaan maksamaan ulkomaalaiselle tilille, se kestää kauemmin kuin saksalaiselle tilille eivätkä he tiedä kuinka kauan. Sain palkan 4 päivää myöhässä, mutta sain myös tähän asiaan hyvän selityksen kollegaltani Sentrooppa-Santralta,  jolla on pitempiaikaisempia kokemuksia näistä maista kuin minulla. Kyseessä on feodalismi, tarkemmin feodaalieurooppalainen byrokratia ja hierarkia, jossa säännöt ovat tärkempiä kuin asioiden hoito ja tulos, kuten monet päätään tai nyrkkiään eurooppalaiseen pöytään kauemmin hakanneet kollegat tietävät.

Ehkä vielä ehdin myöhemmin avautua parista tämänkaltaisesta pienestä, mutta ärsyttävästä esimerkistä. Sitä ennen lähden kuitenkin tutustumaan Saksan ja Tanskan rajamaille; mitähän tapahtuu kun tanskalainen leppoisuus ja saksalainen tehokkuus kohtaavat?

Päivän havainto: Österseebad Binz on Rügenin (saaren) Levi. Tämä havainto pohjautuu tehokkaalle havainnoinnille viime viikonlopun ajalta.

Edit: Parempi havainto, joka liittyy saksalaisstereotypioihin ainakin Suomessa, on se, että näin kesäkuussa erään arvokkaan vanhemman saksalaisrouvan tekevän dresdeniläisessä hotellissa (tähtiä oli ainakin ****) aamiaispöydästä eväsleipiä ja laittavan ne  ihan tyynen rauhallisesti sitten käsilaukkuun. Hotellissa ei kehotettu tekemään eväitä aamiaispöydästä, mutta ei siellä kieltotauluakaan ollut. Tarjoilijoita pyöri aamiaisravintolassa koko ajan, mutta ei heistä kukaan kieltänytkään sitä. Ehkä syynä oli se, että ich bin nicht zuständig hier....

*** ystäväni korjasi, että Ketussa sinutellaan. Kiitos U-M F! En nyt muista sitä poliisisarjaa, missä teititellään, muistaakseni ainakin Kahden keikassa. Kuka muistaa?