Rajaton raja

Rajan merkitys näkyy rajan asukkaille sekä hyvässä että pahassa. Rajaa on pystytetty, purettu, häivytetty, pystytetty uudestaan ja häivytetty erilaisin symbolein ja asetuksin, joskus eri aikaa, mutta joskus myös samanaikaisesti.  Kun raja vedettiin pitkin Väylää siten, että Suensaari jäi rajan itäpuolelle, niin paikalliset ihmiset eivät ensin pitäneet rajaa minään, vaan toimivat kuten ennenkin – huolimatta uusista isännistä ja heidän haluista kontrolloida rajaa ja sen ylittämistä. Se oli enemmän hallinnollinen raja myös asukkaille. Vähitellen rajan merkitykset ovat vaihdelleet, sota-aikoina se on ollut suhteellisen suljettu, mutta se avattiin nopeasti, kun Lapin asukkaiden piti päästä evakkoon syksyllä 1944.

Olin muutaman päivän rajalla, toisin sanoen Haaparannalla ja Torniossa. Ylitin tämän rajattomaksi tai maailman rauhallisemmaksi rajaksi siteeratun rajan noina päivinä monta kertaa ja keskustelin viime syksynä muuttuneista rajakäytänteistä monen paikallisen ihmisen kanssa. Rajahan sai vaihteeksi uudet isännät viime syksynä, sillä rajaa ja sen ylittäneitä ryhdyttiin valvomaan ja lännestä tulleet turvapaikanhakijat saatettiin tyhjilleen jääneeseen koulurakennukseen pystytettyyn yhdistelykeskukseen.  Rajalla vartioineet, paikallisia oloja länsirajalla tietämättömät rajavartijat ja tulli pysäyttivät rajan ylittäneet autot ja ihmiset ja kyselivät keitä ja millä asialla kulkijat ovat; paikallisten mukaan he tekivät kuulemma usein myös sellaisia kysymyksiä, joita EU:n sisärajalla kulkijoilta ei saisi kysyä.  Erityisesti Matkakeskuksesta Suomen puolelle jatkaneet linja-autot otettiin tarkkaan kontrolliin. Toiset ottivat tarkastukset – passi tai henkilöllisyystodistus piti olla aina mukana, mikäli ei halunnut esimerkiksi sakkoja maksaa – normaalina, joskin hieman poikkeavana tekona, toisia se harmitti tällä rajalla, jota oli totuttu jo pitkän ajan kulkemaan miten ja mistä haluaa. Ei nähty mitään eroa rajan puolilla, vaan sen toisella puolella sijaitsevat kaupat, liikkeet tai asiat olivat kuin ”omia”, joita oli totuttu hyödyntämään.  

Tämä turvapaikanhakijoiden vuoksi käynnistetty tehostettu valvonta rajalla oli lähes ohi siellä käydessäni. Tästä oli tuolloin merkkinä vain rajavartioston auto Rajalla-kauppakeskuksen takana olevalla yhteisellä Victoriantorilla ja tullin auto Krannikadulla juuri rajan kohdalla. Ehkä halusivat muistuttaa pelkillä autoilla olemassaolostaan. Varsinaista rajaleikkiä siis.   

Norbottenin läänin Torniolle lahjoittama Rajaleikki-patsas Victoriantorilla. Sen takana kaupungit yhdistävän Krannikadun vieressä Ruotsin tullin auto. 

Tämä tehostunut valvonta ja joidenkin mielestä kontrolli EU:n sisärajalla peruttiin turhana, sillä ulkopuolisten tulo oli miltei kokonaan loppunut tätä kautta.  Suomen Tulli ilmoitti kuluneella viikolla tehostavansa pysyvästi rajavalvontaa Torniossa, nähtävästi myös ylempänä väylän varressa. Tällä tehostamisella tulli tarkoitti salakuljetuksen kuten huumeiden ja myös nuuskan tarkempaa valvontaa. Syksyn aikana oli saatu kiinni myös noin 30 salakuljetusrikosta, joista osa oli törkeitä. Tämä Suomen länsiraja on myös nuuskaraja, sillä nuuskaa ei saa valmistaa eikä myydä Suomessa, mutta sitä voi tuoda Ruotsista omaan käyttöön tietyn määrän. Sitäkään ei saa siis tuoda määrättömästi eikä myydä edes kaverille. Haaparannalla nuuska on hyvä myyntiartikkeli, jota myydään mm. maailman suurimmaksi karkkikaupaksi mainostetussa kaupassa ja nuuskaa varten on myös perustettu nuuskaliikkeitä.

Ehdin vajaan viikon aikana tavata sekä entisiä että uusia haastateltavia sekä tuttuja. Moni heistä otti puheeksi RKP:n puoluejohtaja Carl Hagströmin ajatuksen yhteisestä Pohjoismaisesta kansalaisuudesta oman maan kansalaisuuden lisäksi. Ajatusta pidettiin periaatteessa hyvänä ja erityisesti raja-alueella sopivana, sillä siinä nähtiin paljon positiivisia seikkoja juuri esimerkiksi tällaisena poikkeuksellisena aikana kuten viime syksynä ja talvena. Ehkä se myös panisi lisää vauhtia Tornion ja Haaparannan viranhaltijoiden yhteistyöhön, joka viime vuosina on hieman hidastunut. Jos suomen tai meänkielen taito Haaparannan puolen viranhaltijoissa on vähentynyt, niin ei se ruotsin taito ole Tornion viranhaltijoissa juuri parantunut tai lisääntynyt. Ehkä niitä yhteisiä kokouksiakin kannattaisi pitää ja etelästä muuttaneet viranhaltijat "opettaa"  yhteistyöhön. Englanti pohjoismaisena yhteistyökielenä on mielestäni huono asia, varsinkin kun tämän viikon tietojen perusteella Haaparannan asema  Ruotsin suomalaisimpana kaupunkina vahvistuu entisestään – ainakin kun katsoo koululaisten kielten osaamista ja taustaa. Suomen kielen asema Haaparannan julkisessa tilassa on melko mitätön. Suomen merkittävästä asemasta – joissakin kouluissa jopa yli 60 % koululaisista – kaupungissa ei ole suomenkielisiä luokkia, suomenkielisetä koulusta puhumattakaan. Kaupunkien yhteinen kielikoulu on tietysti poikkeus.

Tältä se raja näytti. Yläkuvassa on lumiraja, ts. rajan länsipuolta torista ei lämmitetä, koska se kuulemma tulee niin kalliiksi. 

Osaisinpa vaikkapa klingonia...

(Pergamon Museum, Berlin, joulukuu 2012.)

Tällä kuluneella viikolla on melkein joka tuutista tullut valitusta tai moitteita joko meitä julkisella sektorilla työnkenteleviä kohtaan tai sitten kaikkia suomalaisia, jotka eivät tee muita kuin valittavat ja marmattavat. Pitäisi olla positiivinen, innovatiivinen vai mikä se mantra nyt olikaan. Pakko puuttua yhteen selkärankaseminaariin - että on kuvaava nimi keksitty tälle veronmaksajien ja työelämän ulkopuolelle olevien moittimispuheelle. Tai en sen kummemmin seminaariin, vaan siellä yhden puhujan saamaan ideaan ja minkälaiseen ideaan: meillä englannista pitäisi tulla virallinen kieli. Todella omaperäinen ja pitkälle ajateltu idea. Valitettavasti sitäkin on erinäisissä yhteyksissä esitetty, joten uusi se ei ole. Siis me kaikki puhuisimme ja käyttäisimme insinöörienglantia (en tarkoita tällä sitä, että  insinööreissä olisi jotain vikaa, ei tietenkään). Tämä toisi huippuosaajat ja -yritykset Suomeen. Miksei saman tien satsata johonkin muuhun maailmankieleen, jota puhutaan enemmän kuin englantia? Englannin ylivallan suosimisen sijasta kannattaisi puhua rinnakkais- tai monikielisyydestä.

Työnantajallani Turun yliopistolla on muutama vuosi sitten hyväksytty kieliohjelma, joka ei mitenkään korosta englannin ylivaltaa; toki kansainvälistymisessä kiel(i)en osaaminen on tärkeää ja meitä korostetaan monikielisyyteen. Yliopistolain mukaan meillä opetus- ja tutkintokieli on suomi, mutta muitakin voidana käyttää, mutta hallintokieli on yliopistolain mukaan suomi. Hallintopalveluita tulisi olla saatavilla sekä suomeksi että englanniksi. Ja luonnollisesti jokainen tutkija pyrkii julkaisemaan tutkimustuloksiaan - alasta hieman riippuen - myös muilla kuin kotimaisilla kielillä. Täältä löytyy professori Auli Hakulisen kannanotto yliopistojen kieliohjelmiin, jotka hänen mukaansa orjailevat ministeriön suunnitelmia.

Mutta miksi kummassa uusi julkaisujärjestelmä, jota meidän kaikkien tulee käyttää ja joka sinänsä on järkevä ja tarpeellinen työkalu, on vain englanniksi? Kun jaksoi lukea ohjelman ohjeet, niin lopuksi luki näin: "Language settings Järjestelmän kielivalinta. Suomenkielinen käännös on valmisteilla. Suomenkielinen versio sisältää toistaiseksi sekaisin suomea ja saksaa." "Vii aar sou internätsional in the Turku" kuten eräs kollegani facebookissa asiaa kommentoi. Ja tuo seminaarissa esitetty ideakin on jo moneen kertaan ammuttu alas, mutta kuin kauaksi?