Lukijat

maanantai 24. marraskuuta 2014

Tiksi



Yksi matkan kohokohtia oli Laptevinmeren rannalla sijaitseva satamakaupunki ja entinen sotilastukikohta Tiksi (ven. Тикси, jak. Тиксии, Tiksii), jonne on Jakutskista Lenaa pitkin matkaa 1270 km.  Vuonna 1933 perustettu Tiksi on yksi Laptevinmeren tärkeimpiä satamia, joka on avoinna toistaiseksi vain kesäaikaan. Satama on jään peitossa lokakuusta kesäkuuhun. Meillekin sanottiin, että kaupunkiin pääsy on epävarma, mikäli sää on huono. (Epävarma se olikin, mutta nyt toisesta syystä: ruotsalainen matkaopas pölli meidän bussin ja jouduimme odottamaan kuljetusta tiellä.) Lahdesta, johon laiva ankkuroitui, on itse kaupunkiin matkaa noin 7 km. Lahti sijaitsi lentokentän takana sijaiten keskellä sotilasaluetta mikä iheuttikin matkanjärjestäjille hieman ylimääräistä toimintaa. Mm. mekään emme saaneet jäädä rannalle ”oleilemaan”, koska se oli keskellä sotilasaluetta. 

 

 Kaupungissa asuu tällä hetkellä noin 5 000 asukasta (2010) väkiluvun ollessa Neuvostoliiton aikana vielä yli 11 600 (1989). Kaupungin loiston päivistä on selvästi muutama vuosi aikaa. Esimerkiksi keskustassa on selkeästi muutama täysin autio kerrostalo, mutta joissakin sentään asuttiin vielä. Meille kerrottiin myös, että armeijan lähtiessä Tiksistä ja lentokentältä vuonna 2012 tietyt lentokentän strategiset välineet otettiin mukaan ja tiukoissa neuvotteluissa ne myöhemmin palautettiin. Näin lentokenttäkin on taas auki, kun noin vuoden ajan sinne pääsi vain kesäaikaan ja helikopterilla.

 
 
 
 

Rakennuksista ja ympäristöstä voi kesäaikana vain aavistaa sen, miten ihmiset asuvat täällä talvella. Kaikki on tuotava kesäaikaan tai lentoteitse. Kuulimme talvisista lumimyrskyistä, jotka sulkevat ihmiset päiväkausiksi sisään ja tuulen voimasta, joka ylittää kaiken mielikuvituksen. Rakennukset on tehty pilareille, jotta ne kestävät ikijään. Kaupungissa on pari vuotta vanha kulttuuritalo, joka on rakennettu nykyisen presidentin käskystä tämän käytyä täällä – näin meille kerrottiin – sillä täytyyhän kaikilla tämän kokoisilla kaupungeilla nyt kulttuuritalo olla! (Tästä ei ole kuvaa.)

  
Kaupungissa on yksi hotelli, joka sijaitsee tavallisessa kerrostalossa. Talossa sijaitsi myös pieni kulttuurihistoriallinen museo, mutta valitettavasti emme päässeet sinne. Olisin mielelläni katsonut miten kaupungin tarina kerrotaan. Pääsin sen sijaan käymään pienessä, rakentamisen alla olevassa kirkossa. Ennen paluuta laivalle meille oli myös järjestetty yksi viidestä folklore-esityksestä, josta tällä kertaa huolehtivat Tiksissä asuvat evenkit. Saimme myös maistaa keitettyä kalaa ja porokeittoa näissä kesällä niin mahtavissa maisemissa.

 
 

”Jäämeri 30 päivässä” -ohjelman päätähti, näyttelijä Ville Haapasalokin on käynyt Tiksissä, jonka hän sanoi sijaitsevan kaukana kaikesta: ”Sanotaan nyt niin, että maailman rumimpien kaupunkien listalla aika kärjessä on sellainen paikka kuin Tiksi. Kannattaa käydä kurkkaamassa, jos sattuu niille kulmille. Se voi hiukan yllättää, ei ole ihan niitä peruspaikkoja.”  Tiksi näyti meille tulloin heinäkuussa kauniit kasvonsa, vaikka käyntipäiväksi sattunut sää olikin kylmä, mutta kaunis. Mutta millä tiksiläiset elävät, ei oikein tullut meille selväksi tämän päivän aikana...


sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Saha - megafaunan ja vähän pienempien otusten jäljillä + lisäys



Saha tai Jakutia mielettöminen lämpötilanvaihteluineen ja ikiroutineen toimii kuten pakastin. Aina silloin tällöin saamme onneksi lukea miten joku - usein evenkiporomies tai vaikkapa onnellinen tutkija - on löytänyt ikiroudasta palan mammutinluuta tai kokonaisen luurangon. Mm. saksalaisopas kertoi löytäneensä jostakin Lena-joen rannalta palan mammutinluuta, jonka on sitten vienyt omalle datshalleen. Laivalla näimme myös videolta miten Uuden Siperian saarten ekskursio löysi mammutinluuta.

Parhaat luurangot kuten mammutinpoikanen Dima on toki viety Sahasta esimerkiksi Pietarin eläinmuseon kokoelmiin ja siten myös näytteille Suomeen. Dimasta ja muista Sahan alueelta löydetyistä vanhoista mammuteista sekä muista entisistä ja nykyisistä aluen eläimistä meille kertoi risteilyllä biologi, FT Larissa Shelokhovskaya. Valitettavasti en päässyt Jakutskin mammuttimuseoon, koska se oli kiinni kesäaikaan. Sen sijaan me pääsimme tutustumaan Kanadasta Sahan tasavallalle lahjoitettuihin biisoneihin, jotka asustavat Buotaman kylässä olevalla suojelualueella. Turisteja varten oli tehty koroke, jolta pääsimme katsomaan, eikun ihailemaan eläimiä, joita taisimme nähdä tuolla kerralla kaksi tuosta noin parin-kolmenkymmenen eläimen tämänhetkisestä laumasta. Ensimmäiset eläimet tuotiin 2000-luvun alkuvuosina pitkien neuvottelujen jälkeen.



"Mihin aikaan eläinshow on nähtävä" kysyi eräs moskovalainen matkakumppani. Mitään showta meille ei näytetty, mutta sen sijaan kerrottin mm. kuinka monta ja kuinka monessa erässä (kolmesti) biisonit ovat saapuneet Kanadasta. "Palanneet kotimaahansa" kuten meidän annettiin ymmärtää eikä tämä kotiinpaluu ole ollut ihan helposti toteutettu. Kuulimme myös suuresta haaveesta kloonata vanha (siis jäätyneestä maasta löydetty) mammutti käyttäen norsun kohtua apuna ja tässä kuulemma japanilaiset ja eteläkorealaiset ovat kumppaneina. Onneksi tämä ei ainakaan vielä ole varmistunut, sillä asiassa on useita eettisiä kysymyksiä täysin ratkaisematta.


Biisonien lisäksi Buotamassa oli tuhansia ja taas tuhansia myrkyllisiä Simulidae-heimon mäkäröitä, joiden englannin- tai suomenkielistä nimeä Larissakaan ei osannut sanoa. Sen hän tietysti osasi sanoa, että tähän kuuluu noin 1800 erilaista mäkärälajia. Nämä eläimet olivat paljon hankalampia kuin lappilaiset mäkärät tai polttiaiset, sillä nehän tunkivat vaatteidenkin läpi eivätkä välittäneet suomalaisista hyttysmyrkyistä. Tuntui siltä, ett äne eivät oikein osanneet lentääkään. Mäkärien sanottiin paenneen metsäpaloja joen päälle ja niitä todella riitti matkan alkupäivinä eikä niihin tepsinyt oikein kuin paikallinen hyönteismyrkky. Tiksissä niitä ei enää ollut johtuen lämpötiloista.

Ennen matkaa olin lukenut Sahan suuriin lämpötilavaihteluihin satojen vuosien aikana sopeutuneista eläimistä, hevosista ja lehmistä, joihin ainut tapa tutustua näin kesällä olikin ensimmäisenä päivänä museossa. Lehmästä on 2009 ilmestynyt suomalaistutkijoiden Granberg & Kantanen & Soini toimittama teos  Sakha Ynaga. Cattle of the Yakukuts. Tämän maatilaislehmän merkitys sahalaisten toimeentulon perustana on kirjankin mukaan tärkeä. Itse sahalaiset ovat olleet paimentolaisia ja käyttäneet uusien alueiden ja ankarin luonnonolojen kesyttämiseksi sekä lehmiä että hevosia ja tietysti alueen tulvaniittyjä, joista monissa antropologisissa kongresseissa on kuultu esitelmiä. Tulvaniittyjä hyödyntämällä alueelle saatiin uutta pysyvää asutusta. Ulkona asustavien eläinten näkeminen olisi varmasti ollut aika kokemus! Muutenkin megafaunaan ja muihin isoihin eläimiin oli helpompi tutustua museoinäyttelyissä, sillä Jakutskin museossa oli mammuttien lisäksi mm. sapelihammastiikerin ja luolaleijonan päät.



Sahan pitkäkarvaiset ja lyhytjalkaiset hevoset etsivät ravintonsa lumen ja jään alta. Jokaisessa kylässä myös näytti olevan tällaisia kuvassa olevia puisia puita, serge ja ympyröitä, joihin hevoset on voinut ennen matkalle lähtöä sitoa.



Sahan alueella ratsastetaan myös poroilla ja poron satuloja näimme monissa museonäyttelyissä. Kerroin laivan lääkärille Artjomille että olisi hienoa mikäli matkan aikana näkisin poron, karhun ja suden. Sikäläiset kalat olivat aivan outoja ja niitä näki lähinnä paikallisten kalansaaliina. Lintubongarien taivaassa Sahassa, jossa lintulajeja oli Larissan mukaan yli 240, ei ruotsalainen lintubongarikaan oikein jokilaivalla niitä nähnyt. Itse en nähnyt poroja, koska ne olivat tuohon aikaan kaukana Lena-joesta enkä karhuja, mutta eräänä päivänä näin sentään suden jolkuttelevan pitkin joen rantaa. Ainakin sudeksi sen tunnistin kiikarillani. Eläin kulki niin kaukana, ettei siitä saanut kameralla kuvaa. Joku ruotsalainen oli myös nähnyt laivalta karhun kävelevän rantapusikoissa. Kuvan karhutaulu on Lenan pilareilta. 


Mammutinluihin en sen sijaan luonnossa törmännyt ja ainoa mammutinluu olikin Zhiganskin museossa tapaamallamme mammutinluun työstäjällä, joka kertoi työstään meille. Luun ostamiseksi tarvitaan lisenssi ja tämä lisenssi täytyy myös olla kun haluaa myydä tekemänsä työt jollekin liikkeelle tai museolle. 



Larissa lisäksi meille luennoi laivalla myös toimittaja Aleksandr Dyakonov, jonka luennot Jakutian kansoista ja historiasta olivat myös oikein mielenkiintoisia. Larissan ja Aleksandrin lisäksi meille annettiin tunteja sekä sahan kielestä, munniharpulla soittamisesta että pohjoisista tansseista ja käsitöistä. Yhden kerran saimme myös osallistua paneelikeskusteluun, jossa vastaajina toimi Jakutsissa asuvaa laivan henkilökuntaa että yliopistolla ja oopperassa työssä olevia. 


Tässä viimeisessä kuvassa laivan lääkäri Artjom on ostamassa kalaa yhdestä pysähdyspaikasta. Kala tavattiinkiin seuraavalla viikolla sahalaisessa illassa jäätyneenä eli stroganinana.


P.S.  Ystäväni linkkasi tänään päivän uutisen Hesarista: Siperiasta löytyi yli 9 000 vuotta vanha pakastunut biisoni. Hyvä juttu, mutta toimittaja olisi voinut myös laittaa kartan Jukagirin alueesta, sillä Siperia on laaja ja niin myös Sahan tasavalta....

tiistai 4. marraskuuta 2014

Revontulia


Kuluva syksy on ollut suosiollista revontulten katselulle ainakin tuolla Keski-Lapissa. Ja mikäs onkaan katsoessa, mikäli tilillä on sen veran rahaa, että voit viettää yösi vaikkapa näissä Levitunturin "igluissa", joiden lasikaton läpi revotuletkin loimuavat: 
 
Upean tunturimaiseman ympäröimänä lasikattoisissa Levin igluissa tai Revontulitalossa olet osa luonnon suurta juhlaa kaikkina vuodenaikoina.
Alati muuttuva maisema avautuu silmiesi edessä esteettä. Kattonasi on avara taivas pilvillä, tähdillä tai taianomaisilla revontulilla koristettuna.
Koet ylellisen ja uniikin, pohjoisen luonnon kruunaaman elämyksen vain 10 kilometrin päässä Levin elämyskeskuksen vilinästä. Sinut ympäröi kesyttämätön luonto ja täydellinen rauha, jota paikalliset oheispalvelut täydentävät upeasti.
 
Lasikattoisissa igluissa luontokin on vahvasti läsnä:
Tunnet joka solullasi kuinka taivas ja maa sulautuvat yhteen ympärilläsi. Nukut ylellisesti Lapin luonnon sylissä, sinisen taivaan alla. Samanaikaisesti voit nauttia tasokkaan loma-asunnon mukavuuksista ja palveluista ilman huolen häivää.



Kävin viime kesänä etelän vieraiden kanssa ajelemassa Levin ympärystietä, jolloin näimme mm. nämä kuvan iglut ja paljon muita, etupässä kelohongasta rakennettuja taloja. Levin ympäristöön ja sen rinteen teihin kyllä näyttää riittävän asfalttia päinvastoin kuin Leviltä pohjoiseen johtavalle tielle, mutta sillähän kulkeekin paljon vähemmän matkailijoita ja muita kulkijoita.  

Kuvan talo oli ainakin heinäkuussa vielä myytävänä.
Muistutukseksi vielä, että Kittilän kunnassa on reilut 6400 (?) vakituista asukasta ja Levin - siis Sirkan kylän  - keskuksessa on korkeimman sesonkin aikana varmaan noin 24 000 asukasta. Kittilän kunta on viimeisen vuoden aikana tullut tutuksi muustakin asiasta kuin Levistä, mutta siitä voitte lukea enemmän vaikkapa Long Playsta tai kunnan sivuilta. 

Seuraavalla kerralla matkataan taas Lena-joen maisemissa.