Lukijat

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Saha - megafaunan ja vähän pienempien otusten jäljillä + lisäys



Saha tai Jakutia mielettöminen lämpötilanvaihteluineen ja ikiroutineen toimii kuten pakastin. Aina silloin tällöin saamme onneksi lukea miten joku - usein evenkiporomies tai vaikkapa onnellinen tutkija - on löytänyt ikiroudasta palan mammutinluuta tai kokonaisen luurangon. Mm. saksalaisopas kertoi löytäneensä jostakin Lena-joen rannalta palan mammutinluuta, jonka on sitten vienyt omalle datshalleen. Laivalla näimme myös videolta miten Uuden Siperian saarten ekskursio löysi mammutinluuta.

Parhaat luurangot kuten mammutinpoikanen Dima on toki viety Sahasta esimerkiksi Pietarin eläinmuseon kokoelmiin ja siten myös näytteille Suomeen. Dimasta ja muista Sahan alueelta löydetyistä vanhoista mammuteista sekä muista entisistä ja nykyisistä aluen eläimistä meille kertoi risteilyllä biologi, FT Larissa Shelokhovskaya. Valitettavasti en päässyt Jakutskin mammuttimuseoon, koska se oli kiinni kesäaikaan. Sen sijaan me pääsimme tutustumaan Kanadasta Sahan tasavallalle lahjoitettuihin biisoneihin, jotka asustavat Buotaman kylässä olevalla suojelualueella. Turisteja varten oli tehty koroke, jolta pääsimme katsomaan, eikun ihailemaan eläimiä, joita taisimme nähdä tuolla kerralla kaksi tuosta noin parin-kolmenkymmenen eläimen tämänhetkisestä laumasta. Ensimmäiset eläimet tuotiin 2000-luvun alkuvuosina pitkien neuvottelujen jälkeen.



"Mihin aikaan eläinshow on nähtävä" kysyi eräs moskovalainen matkakumppani. Mitään showta meille ei näytetty, mutta sen sijaan kerrottin mm. kuinka monta ja kuinka monessa erässä (kolmesti) biisonit ovat saapuneet Kanadasta. "Palanneet kotimaahansa" kuten meidän annettiin ymmärtää eikä tämä kotiinpaluu ole ollut ihan helposti toteutettu. Kuulimme myös suuresta haaveesta kloonata vanha (siis jäätyneestä maasta löydetty) mammutti käyttäen norsun kohtua apuna ja tässä kuulemma japanilaiset ja eteläkorealaiset ovat kumppaneina. Onneksi tämä ei ainakaan vielä ole varmistunut, sillä asiassa on useita eettisiä kysymyksiä täysin ratkaisematta.


Biisonien lisäksi Buotamassa oli tuhansia ja taas tuhansia myrkyllisiä Simulidae-heimon mäkäröitä, joiden englannin- tai suomenkielistä nimeä Larissakaan ei osannut sanoa. Sen hän tietysti osasi sanoa, että tähän kuuluu noin 1800 erilaista mäkärälajia. Nämä eläimet olivat paljon hankalampia kuin lappilaiset mäkärät tai polttiaiset, sillä nehän tunkivat vaatteidenkin läpi eivätkä välittäneet suomalaisista hyttysmyrkyistä. Tuntui siltä, ett äne eivät oikein osanneet lentääkään. Mäkärien sanottiin paenneen metsäpaloja joen päälle ja niitä todella riitti matkan alkupäivinä eikä niihin tepsinyt oikein kuin paikallinen hyönteismyrkky. Tiksissä niitä ei enää ollut johtuen lämpötiloista.

Ennen matkaa olin lukenut Sahan suuriin lämpötilavaihteluihin satojen vuosien aikana sopeutuneista eläimistä, hevosista ja lehmistä, joihin ainut tapa tutustua näin kesällä olikin ensimmäisenä päivänä museossa. Lehmästä on 2009 ilmestynyt suomalaistutkijoiden Granberg & Kantanen & Soini toimittama teos  Sakha Ynaga. Cattle of the Yakukuts. Tämän maatilaislehmän merkitys sahalaisten toimeentulon perustana on kirjankin mukaan tärkeä. Itse sahalaiset ovat olleet paimentolaisia ja käyttäneet uusien alueiden ja ankarin luonnonolojen kesyttämiseksi sekä lehmiä että hevosia ja tietysti alueen tulvaniittyjä, joista monissa antropologisissa kongresseissa on kuultu esitelmiä. Tulvaniittyjä hyödyntämällä alueelle saatiin uutta pysyvää asutusta. Ulkona asustavien eläinten näkeminen olisi varmasti ollut aika kokemus! Muutenkin megafaunaan ja muihin isoihin eläimiin oli helpompi tutustua museoinäyttelyissä, sillä Jakutskin museossa oli mammuttien lisäksi mm. sapelihammastiikerin ja luolaleijonan päät.



Sahan pitkäkarvaiset ja lyhytjalkaiset hevoset etsivät ravintonsa lumen ja jään alta. Jokaisessa kylässä myös näytti olevan tällaisia kuvassa olevia puisia puita, serge ja ympyröitä, joihin hevoset on voinut ennen matkalle lähtöä sitoa.



Sahan alueella ratsastetaan myös poroilla ja poron satuloja näimme monissa museonäyttelyissä. Kerroin laivan lääkärille Artjomille että olisi hienoa mikäli matkan aikana näkisin poron, karhun ja suden. Sikäläiset kalat olivat aivan outoja ja niitä näki lähinnä paikallisten kalansaaliina. Lintubongarien taivaassa Sahassa, jossa lintulajeja oli Larissan mukaan yli 240, ei ruotsalainen lintubongarikaan oikein jokilaivalla niitä nähnyt. Itse en nähnyt poroja, koska ne olivat tuohon aikaan kaukana Lena-joesta enkä karhuja, mutta eräänä päivänä näin sentään suden jolkuttelevan pitkin joen rantaa. Ainakin sudeksi sen tunnistin kiikarillani. Eläin kulki niin kaukana, ettei siitä saanut kameralla kuvaa. Joku ruotsalainen oli myös nähnyt laivalta karhun kävelevän rantapusikoissa. Kuvan karhutaulu on Lenan pilareilta. 


Mammutinluihin en sen sijaan luonnossa törmännyt ja ainoa mammutinluu olikin Zhiganskin museossa tapaamallamme mammutinluun työstäjällä, joka kertoi työstään meille. Luun ostamiseksi tarvitaan lisenssi ja tämä lisenssi täytyy myös olla kun haluaa myydä tekemänsä työt jollekin liikkeelle tai museolle. 



Larissa lisäksi meille luennoi laivalla myös toimittaja Aleksandr Dyakonov, jonka luennot Jakutian kansoista ja historiasta olivat myös oikein mielenkiintoisia. Larissan ja Aleksandrin lisäksi meille annettiin tunteja sekä sahan kielestä, munniharpulla soittamisesta että pohjoisista tansseista ja käsitöistä. Yhden kerran saimme myös osallistua paneelikeskusteluun, jossa vastaajina toimi Jakutsissa asuvaa laivan henkilökuntaa että yliopistolla ja oopperassa työssä olevia. 


Tässä viimeisessä kuvassa laivan lääkäri Artjom on ostamassa kalaa yhdestä pysähdyspaikasta. Kala tavattiinkiin seuraavalla viikolla sahalaisessa illassa jäätyneenä eli stroganinana.


P.S.  Ystäväni linkkasi tänään päivän uutisen Hesarista: Siperiasta löytyi yli 9 000 vuotta vanha pakastunut biisoni. Hyvä juttu, mutta toimittaja olisi voinut myös laittaa kartan Jukagirin alueesta, sillä Siperia on laaja ja niin myös Sahan tasavalta....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti