Musta kissa (chat noir) eli kahvinpavut olivat kovaa valuuttaa tässä kolkassa sodan jälkeen. Salakuljetusta tehtiin osaksi hengen pitimiksi - kuten Suomen länsirajallakin - osaksi ehkä seikkailun tai alueen perinteiden vuoksi ja sitä jatkettiin 1950-luvulle asti. Täälä Aachenin seudulla elettiin rajattomassa Euroopassa paljon ennen Schengeniä - tai ainakin osa eli. Osa kävi myös työssä rajan takana, osa puolestaan ostoksilla.
Sijaintinsa puolesta Aachenin seutu on monikielinen ja -kulttuurinen: siellä puhutaan kolmea kieltä, siellä on tunnistettavissa viisi kulttuurialuetta ja kaiken näiden lisäksi tällä Euroalueella tehdään yhteistyötä yli valtioiden ja alueiden rajojen. Enää kahvia ei tarvitse salakuljettaa, mutta Saksan vanhimmaksi kahvinpaahtimoksi itseään mainostavan Plums'in kahvia oli pakko ostaa mukaan.
Rajan lähellä sijaitsevassa Eifelin vuoristossa on kuulemma kirkko, joka on osittain maksettu kahvin salakuljetuksella ja sitä kutsutaan kansan suussa nimellä Sankt Mokka. Tätä kirkkoa en nähnyt, mutta sen sijaan pääsin ihailemaan Aachenin tuomiokirkkoa, joka on Saksan ensimmäinen maailmanperintökohde vuodelta 1978. Se on toiminut myös rakennuttajansa Kaarle Suuren kruunajaiskirkkona.
Kävimme samalla retkellä myös Hollannin puolella Maastrichtissa, jossa Maastrichtin sopimus on 7.2.1992 allekirjoitettu. Sen kunniaksi on pystytetty mm. Maura Biavan tähdistä koostuva monumentti Euroundabout Bonnefanten museon eteen. Korkeammat 12 tähteä symboloivat niitä maita, jotka osallistuivat vuoden 1991 kokoukseen. Loput 23 lyhyempää tähteä edustavat myöhempiä ja tulevia EU:n jäsenvaltioita. Tämän monumentin kauneudesta voi olla monta mieltä.
![]() |
| Euroundabout, kuvan lähde näkyy sitä klikkaamalla. |
Monet kiitokset ystävälleni Allulle ja Allumiehelle mukavasta retkestä minulle entuudestaan tuntemattomille seuduille!
Päivän havainto: Kirkosta saa myös upean kirjakaupan, kuten Maastrichtissä on tehty.
