Lukijat

lauantai 27. tammikuuta 2018

Arktisia unelmia Arkkitehtuurimuseossa



Vanha Pallaksen hotelli, 1938. Museoviraston kuvakokoelmat (HK19731119:2105), Pietinen, Vähäkallio, Hämäläinen.

Kävin ensimmäisen kerran Arkkitehtuurimuseossa, ja syynä tähän oli oli Harri Hautajärven (ilm. 2014) väitöskirjaan perustuva Lapin varhaisesta matkailurakentamisesta kertova näyttely Arktisia unelmia. Väitöskirjan nimi on kuvaava: Autiotuvista lomakaupunkeihin. Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria. Lapissa ei juuri ole oikeita kaupunkeja (Rovaniemeä, Kemijärveä, Kemi ja Torniota lukuun ottamatta) vaan kaupunkimaisia lomakeskuksia, joista yksi esimerkki on Sirkan kylässä sijaitseva Levi. Levihän on jo nyt näkyvissä opasteissa, sillä muuten matkailijat eivät kuulemma osaisi tulla Sirkassa olevalle Leville. 


Näyttelyn voi kronologisesti jakaa kahteen osaan, joista ensimmäinen kertaa viime vuosisadan alun ensiaskeleitaan ottavasta Lapin matkailusta aikana. jolloin oikeastaan liikenneyhteyksiä vasta rakennettiin eikä kaikkiin näyttelyssä esitettyihin hotelleihin ollut edes tieyhteyksiä. Toinen maailmansota katkaisi matkailun kehityksen ja se näkyy selkeästi tässä näyttelyssä. Toinen osa kertoo jälleenrakennusajasta matkailussa ja 1960-luvun jälkeen alkaneesta massaturismista eli siitä, miten matkailukeskuksista syntyi vähitellen lomakaupunkeja ja oikeastaan viihdekeskuksia hiihtoturisteille. Näyttelyssä on paljon kuvia, tekstejä, piirroksia sekä myös elävää kuvaa, joka on tehokas tässäkin näyttelyssä. Esimerkiksi filmi tuhotusta Rovaniemestä kertoo Lapin sodan tuhot paremmin kuin kuvat tai kirjoitukset. Paljon tilaa – ja todella aiheesta – sai Pallastunturin Matkailuhotelli, jonka historia kertoo matkailun historian lisäksi myös Lapin historiasta.

Näyttely alkoi kertomalla lavastetuista saamelaisista eli siitä, miten saamelaiskulttuuria on käytetty matkailun rekvisiittana hyväksi. Kuvaava esimerkki tästä piittaamattomuudesta alueen asukkaita kohtaan oli Petsamon Kolttaköngäs, jonne keskelle kolttasaamelaiskylää rakennettiin matkailuhotelli. Matkailu muutti kyläläisten elämää monella tavalla nopeasti ja monissa lähteissä on mainittu esimerkkejä siitä miten paikallinen kolttasaamelaiskulttuuri törmäsi matkailuun. Sekä täällä että muualla Lapissa saamelaiset olivat matkailun rekvisiittaa jo 1900-luvun alusta lähtien. Näyttelyssä esillä olleista korteista ja kirjoista käy hyvin ilmi, miten saamelaiskulttuuri tyydytti matkailijoiden nälkää muullakin tavalla, sillä kaiken näköisiin lapinpukuihin pukeutuneet tarjoilijat ja muut esittivät saamelaisia. Esimerkiksi 1940-luvulla uudelleen rakennetun Pallastunturin matkailuhotellin ns. Lapin tupaa esiteltiin joissakin kirjoissa saamelaisten asuntona!  

Näyttelyssä esillä sekä "vanha" Pallaksen hotelli että nykyinen hirsihotelli.

Vuonna 1938 avattiin Pallastunturille puurajan yläpuolelle upea funkishotelli varakkaita, etupäässä hiihtoturisteja varten. Hotelli oli osaksi omavarainen, sillä vajaat 10 kilometrin matka lähimmältä maantieltä hoidettiin lumen aikaan pororaidoilla. Siellä oli mm. oma sähkölaitos ja lehmiä, kanoja ja porsaita. Kyseessä oli ensimmäinen hiihtourheilua varten rakennettu matkailurakennus eikä sen rakentamisessa ja varustamisessa markkoja säästetty. Tämä valkoiseksi rapattu funkishotelli muodosti näyttävän kontrastin puuttomassa tunturimaastossa.  Hotellin suunnittelivat Väinö Vähäkallio ja Aulis Hämäläinen. Myös sisätiloihin ja sisustukseen satsattiin; mm. Artekin kalusteet, Aino Aallon kankaat ja Paavo Tynellin valaisimet. Jatkosodan aikana saksalaiset sotilaat lomailivat täällä ja Lapin sodan loppuvaiheissa hotelli räjäytettiin. Sitä todistivat mm. pari läheisen paliskunnan poromiestä, joiden tehtävänä oli vahtia poroja tunturissa.

Sota katkaisi myös hyvin alkaneen matkailubuumin. Jälleenrakennusaika näkyy hyvin matkailurakentamisessa. Pallakselle rakennettiin uusi hotelli alemmas puurajalle vuonna 1948.  Hotellin suunnitteli omistajansa Suomen Matkailijayhdistyksen arkkitehti Jouko Ylihannu. Hirsiseinäisenä ja uudessa paikassa se ei pistänyt samalla tavalla silmään kuin edellinen, modernilta näyttänyt funkishotelli. Tässä hirsihotellissa on nähtävänä kansallisromantiikkaa ja viittauksia saamelaiskulttuuriin, joka on näkynyt erityisesti hotellin ja ravintolan sisustuksessa sekä mm. tarjoilijoiden asuissa.



Kaj Franckin suunnittelema verhokangas. 

Hotellissa on nähtävillä myös valokuvia vanhasta funkishotellista ja sen sisustuksesta. Monet vieraat ovat kertoneet, että kyllä tämä nykyinen hirsihotelli on paljon sopivampi tuntureiden keskelle kansallispuistoon kuin Lapin sodassa räjäytetty.  Itse olen ollut muutamana kesänä ja keväänä töissä Pallashotellilla sen vielä kuuluessa Suomen Matkailijaliitolle.

Pallashotellin ja Kolttakönkään  lisäksi näyttelyssä esiteltiin mm.  Inarin ja Kilpisjärven matkailuhotellit sekä Pohjanhovi, mikä on tärkeä Lapin matkailun ikoni. Lappi on ollut mukana rakentamassa virallista Suomi-kuvaa ja se näkyy selkeästi myös tänään.

Näyttely sopii loistavasti kiertämään erityisesti lappilaisissa museoissa, sillä se kertoo erittäin tärkeästä ja näkyvästä asiasta. Matkailu muutti osaltaan Lappia ja se on tärkeä elinkeino tänä päivänä. Hautajärven mukaan hyvä arkkitehtuuri on kadonnut matkailurakentamisesta ja kestävän kulttuurin sijaan se suosii Lappi-kliseitä ja lavastuksia, kuten näkyy hyvin tässä näyttelyssäkin.  Kun katsoo nykyisiä matkailurakentamisen tuloksia Lapissa, on pakko kysyä, että mikseivät parhaimmat arkkitehdit ole suunnittelemassa eettisesti ja ekologisesti kestävää ja näyttävää matkailurakentamista? Ihailen mielelläni alppitaloja Alpeilla, mutta Lapissa muunlaiset rakennukset olisivat ympäristöön sopivampia.

Menkää katsomaan näyttely!













torstai 18. tammikuuta 2018

Posti kulkee vai kulkeeko se?



Posti uudistaa kuitattavien lähetysten palvelun kaikille asiakkaille tasapuoliseksi asuinpaikasta riippumatta. Kuitattavien lähetysten kotiinkuljetus muuttuu maksulliseksi myös haja-asutusalueella 1.2.2018 alkaen.”  Tämä on nähtävästi postin näkemys tasapuolisuudesta kaupunkien ja haja-asutusalueiden välillä. Kaukana postitoimistoista asuville se kuitenkin kertoo postipakettien ja muiden kuitattavien lähetysten maksullisuudesta tulevasta helmikuusta lähtien. Vähän outo käsitys tuo on tasapuolisuudesta ja siitä nähtävästi posti on saanut "hieman" palautetta ja ihan aiheesta. Monille paketin haku postista tarkoittaa matkaa, jonka pituus on toista sataa kilometriä. Kaukana postista oleville yrittäjille,  joille paketteja tulee useita jopa päivittäin, tämän on helppo laskea euroissa. Meille Lapissa tämä matka merkitsisi vain 80 kilometrin edestakaista matkaa lähimpään eli Sirkan asiamiespostiin. Kirkonkylässäkin on asiamiesposti; missähän Lapissa on nykyään postin oikea postitoimisto, Rovaniemellä ehkä? 
Nyt on näkynyt jo ilmoituksia, joissa tulevan päivänsankarin vanhemmat ilmoittavat, että he eivät valitettavasti voi ottaa vastaa lapselle tulevia lahjapaketteja, koska se tulee maksamaan heille liikaa. Näinhän postittamisesta maksetaan kahdesti, ensin lähettäjä maksaa postimaksun ja siten paketin vastaanottaja maksaa postinkantajalle maksun siitä, että hän tuo paketin postista. Postin tiedotteen voi lukea täältä.

Sen sijaan, että posti huolehtisi ruohonleikkaamisesta ynnä muista postin kantoon kuulumattomista asioista, sen kannattaisi edelleen huolehtia ydintehtävästään eli postista ja sen kulusta.  Esimerkiksi itse sain Saksasta 15.12. lähetetyn kirjeen – postimerkkejä oli kuoressa ihan riittävästi ja se oli myös varustettu priority -merkillä – loppiaisen jälkeen. Tämä jouluksi tarkoitettu kirje oli matkalla kolme viikkoa. Paikallinen postinjakaja hoiti tämänkin työnsä hyvin kirjeen tultua osoitteeseeni Lapissa;  sillä hän käänsi kirjeen minulle Suomen toiseen päähän. 

torstai 11. tammikuuta 2018

Kenestä "kaikkien aikojen kittiläläinen"?



Kittilästä kuuluu välillä positiivisia uutisia tai positiiviseksi tämän ainakin lasken, vaikka tuo nimilista ei täysin avautunutkaan minulle. Nimittäin Kittilä-lehdessä on nyt avattu kilpailu kaikkien aikojen kittiläläisestä kunnan täyttäessä maaliskuussa 150 vuotta. Kaikkien aikojen kittiläläiseksi voi äänestää ketä tahansa entistä tai nykyistä kittiläläistä. Jos ei omaa ehdokasta tiedä tai keksi, niin lehdessä oli nimetty 37 miestä – tai pitäisikö sanoa miesoletettua ja 10 naista kilpaan. Lista alkoi luonnollisesti ”taiteilijoistaan tunnetusta Kittilästä on ponnistettu koko maan taidepiirien huipulle asti” nimeten ehdokkaiksi Reidar Särestöniemen, Einari Junttilan ja Kalervo Palsan. Musiikista oli nimetty Kultaisen harmonikan voittajat Jukka Lampela ja Ukko-Pekka Yliranta sekä Siirtolan pariskunta Leena ja Leo, mutta ei esimerkiksi tunnettua kansanmuusikkoa Pentti Vuomajärveä. Runoilija Niilo Rauhala oli tuossa ehkä tahtomattaan typistetty – mielestäni – vain virsilyriikan kirjoittajaksi; kirjailijoista oli mainittu Origo eli Jouni Lompolo ja Arto Paasilinna, mutta ei esimerkiksi Annikki Kariniemeä eikä Jussi Lainiota tai nykykirjailijoista vaikkapa Janne Huilajaa.

Urheilijoista suurin osa oli kai jotain 2010-luvun nimiä – lukuun ottamatta Pekka Niemeä ja Niilo Hangasvaaraa. Jotenkin näiden – ja muidenkin 2010-luvulla paikallista nimeä saavuttaneiden listaaminen mielestäni tässä on aika kornia. Heillä on vielä kauan aikaa tehdä niitä saavutuksia, joilla tuo titteli olisi totuudenmukainen. Ehkä tuon lehdessä esitellyn joukon – korostan, että se oli todella vain esittely mahdollisista kandidaateista – koostumusta olisi voinut miettiä  hieman paremmin, vai kuvastiko se jutun tehneen toimittajan arvomaailmaa? Toivottavasti ei, sillä se oli oudosti valittu. Joka tapauksessa valinta kannattaa perustella hyvin, sillä paras perustelu kuulemma palkitaan. 

Esimerkiksi kirjailija Annikki Kariniemi, metropoliitta Johannes, rovasti Auno, lääkäri Pekka Peltonen, rehtori Istvan Biro – tässä muutamia nimiä, jotka heti tulivat mieleen puutteina tuosta listasta. En itsekään nyt äkkiä keksiä tunnettuja naisia tähän listaan, mutta aikaa on onneksi maaliskuulle asti. Eikä sen tietysti tarvitse olla nainen, mutta tuossa lehden listassa nostettiin melkein pelkästään vain miehiä. Metropoliitta Johannes voi vaikuttaa oudolta, mutta hän oli ennen pappisuraansa Kittilän lyseon rehtorina, joka myöhemmin koululla vierailtuaan oli melkein ensimmäisenä mennyt katsomaan aikoinaan ostamansa kirjoituspöydän kanttaa, ja mutissut senkin menneen jo pilalle. Muitakin vitsejä tästä "Ville-vainaasta" on.

Tarkempi lehden lista löytyy täältä. Muutamat nimet todella ihmetyttävät; onko esimerkiksi pitkän valtuustouran tehneet valittu tähän tasapuolisuuden nimissä (Elsa Riekkola, Inkeri Yritys ja Torsti Patakangas)? Kunnanjohtajista mukana oli Aarne Nikan (tietysti) lisäksi Seppo Maula, jonka muistan kunnanjohtajana, jonka aikana Pallas meni – tai vietiin – Muoniolle. Hengellisiksi johtajiksi mainituista K.A. Heikel oli toki Kittilän ensimmäinen kirkkoherra, mutta miksei esimerkiksi Aunoa, joka teki merkittävän uran sekä lähetystyössä että Kittilässä, ei ole mukana?

Olen lukenut tämän kirjoituksen nettiversiosta, joten en tiedä, onko printtilehdessä enemmän; esimerkiksi kerrottu, että voittaja on eniten ääniä saanut vai miten valinta tehdään? Mutta kaikkien aikojen kittiläläiseksi voi äänestää ketä tahansa entistä tai nykyistä kittiläläistä. Ja äänestää voi lehdessä olevalla kupongilla, tekstiviestillä numeroon 0400 366 494 tai sähköpostilla anssi@kittilalehti.com. Huom: äänestää voi vain yhden kerran.  Äänestysaikaa on perjantaihin 14. 3. asti, ja tulokset julkistetaan 21. maaliskuuta ennen Kittilän 150-vuotissyntymäpäivää.