Viikonlopun Helsingin Sanomissa oli artikkeli, jossa kerrottiin pienistä kunnista. Se suuri kuntauudistushan on nyt jäänyt Sote-uudistuksen alle. Mutta tuossa artikkelissa oli puhetta näivettyvistä kunnista, joissa oli vain yksi laatikkomyymälä. Jutussa itkettiin sitä, kun jossain keskisuomalaisessa pienessä 700 asukkaan kunnassa oli vain yksi päivittäistavarakauppa. Jos tämä kauppa lopettaisi, niin matkaa naapurikunnassa olevaan kauppaan tulisi peräiti 35 kilometriä ja se on autottomille ihmisille hankalaa. Tämän pikkukunnan nimi löytyy kyllä artikkelista, mutta kunnan nimelle on aivan sama, sillä vastaavia pieniä kuntia löytyy useita maan näistä osista. Artikkeli käsitteli kuntia, joissa väestö ja palvelut kaikkoavat pois: “Syrjäiset ja pienet kunnat kärsivät väestö- ja palvelukadosta, mutta jäljelle jäävistä lähikaupoista povataan yhä monipuolisempia palvelukeskuksia.”
Palvelukato;
niin mitähän se tarkoittaakaan, kun täällä Suomen eteläisissä osissa (en
tarkoita vain Etelä-Suomea, vaan monia muita alueita) välimatkat ovat
suhteellisen lyhyitä verrattuna pohjoisen välimatkoihin. Kuinka paljon poliisittomalla Utsjoella
on nyt matkaa lähimpään poliisiin eli naapurikuntaan Inariin, jossa
poliisiasema on Ivalossa? “Poliisiton Utsjoki perää valtiolta turvallista
arkielämää”, kuten Lapin Kansa otsikoi kirjoituksensa 26.10. Poliisittomuus
Utsjoella – jonka välimatkatkin ovat aika suuria – tekee tästä alueesta
rikollisille avoimen toimintakentän, Lapin Kansan artikkeli jatkui. Koska Lapin Kansa on minulla maksumuurin takana, linkkaan Ylen vastaavan uutisen. Suhteellisia
ovat välimatkakin ja palvelut – tai niiden puute. Lapissa on hienoa lomailla, mutta minkälaista se arkielämä siellä asuville on? (Kuvat ovat minun lomamaisemasta.)
