Heti
sotien
jälkeen vuonna 1946 perustettiin Lompoloonkin kansakoulu, jota kävivät
myös
pohjoisen lähikylän Puljun lapset. Maalta- tai oikeastaan maastamuuton,
sillä näiltä seuduin lähdettiin työn perässä Ruotsiin eikä
Etelä-Suomeen, hulluina vuosina koulu lakkautettiin asteittain, ensin
vuonna
1964, jolloin alaluokat siirtyivät naapurikylään Tepastoon. Lopullisesti
Lompolon
kansakoulu sulki ovensa oppilailta vuonna 1966. Itse en ehtinyt käydä
päivääkään
koulua kotikylässäni. Koulu olisi voinut jatkua vielä muutaman vuoden
alenevasta oppilasmäärästä huolimatta, mutta jostain kumman syystä, jota
en
tässä viitsi spekuloida, osa kyläläisistä halusi lapsensa muualle
kouluun.
Vaikka
koulu lopetettiin, niin itse rakennus ja tarinoita sen monista
opettajista on jäljellä. Yhdestä entisestä sijaisopettajasta on myös konkreettisina jälkinä
opettajainasunnon huoneen sisäseinä täynnä puukonheiton jälkiä. Puukonheitto ei
kuitenkaan ole ollut oppiaine, vaan kevätlukukaudeksi 1952 kansankouluopettajan
viransijaisuutta hoitamaan valitun Mauri Sariolan ajanvietettä. Liekö hänellä
aika tullut pitkäksi? Muukin vapaa-ajanvietto lienee ollut, ainakin tarinoiden
perusteella, värikästä. Kittilässä Sariola myös tutustui Kittilän silloiseen
kunnanlääkäriin Pekka Peltoseen, josta tuli myöhemmin Sariolan Ei loitsu eikä rukous -kirjan Erkki
Tuuloksen esikuva.
Koululaisten
jouduttua jättämään koulun se toimi ensin vuokra-asuntoina, kunnes Kokkolan
seurakuntayhtymä osti sen leirikeskuksekseen 1970-luvulla. Seurakuntayhtymän omistuksessa
koulu myös remontoitiin. 2000-luvulla koulu vaihtoi jälleen omistajaa, ja nyt
sen omistajana on henkilö, joka on itse käynyt siellä kansakoulua. Koulua
voidaan myös vuokrata pieniin juhliin ja kursseihin. Siellä on kesäisin
kokoontunut pieni ”kesäjoogaryhmä” ja yhdessä luokassa on viime kesien aikana
kudottu muun muassa meidän uudet matot. Tulevana viikonloppuna siellä konsertoi
paikkakuntalainen Mandoliinimiehet kylätoimikunnan hyväksi.
Sariolan
ja hänen puukonheittokavereiden jäljet ovat yhä näkyvissä seinässä. Tosin mustaksi
petsatun seinän valokuvaaminen kännykkäkameralla on haasteellista.
Päivän havainto: Yöpakkasista huolimatta polttiaisia riittää.
