30
vuotta sitten oli kaunis keväinen päivä, olimme opiskelukaverien kanssa
tutustumassa erääseen kansanopistoon. Emme tienneet mitä silloin tapahtui
Ukrainassa Tsernobylissa, joka tuli maailman tietoiseen muutaman päivän
viiveellä. Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta on taas puhuttu ja kirjoitettu
paljon, järjestetty seminaareja ja muisteltu uhreja ja onnettomuutta sekä nähty
Pripjatin autiutta, josta on tullut suosittu hylättyjä tuhon paikkoja edustava matkakohde.
Tsernobylin
ydinvoimalaonnettomuus merkitsi katastrofia monin paikoin. Yksi tällainen oli poronhoito ja
erityisesti ne paikat, joille pahin ydinlaskeuma satoi. Tällöin myös
becquerelit ja cesiumit tulivat poronhoitajaperheiden aktiiviseen
sanavarastoon. Becquerellillä tarkoitetaan säteilyn
aktiivisuuden yksikköä, joka kuvaa hajonneiden atomien lukumäärää sekunnin
aikana. Cesiumin radioaktiivinen isotooppi cesium 137 puolestaa vapautuu
ydinvoimalaonnettomuuksissa ja rikastuu esimerkiksi ilmasta ravinteet ottaviin
jäkäläään ja luppoon, jotka puolestaan ovat porojen lempiravintoa tiettyyn
aikaan vuodesta.
Säteilyturvakeskuksen
tietojen mukaan laskeumaa tuli Etelä-Suomeen enemmän kuin poronhoitoalueelle. Lappi
ja erityisesti poronliha olivat saanut jo aiemmin radioaktiivisia aineita,
jotka olivat peräisin 1950- ja 1960-lukujen ydinkokeista Novaja Zemljalla. Tsernobylin
ydinvoimalaonnettomuden aiheuttama laskeuma
Suomessa oli
tietyissä paliskunnissa korkeampi kuin toisissa, mutta näissä määrät eivät
ylittäneet myyntikieltomääriä, kuten valitettavasti Ruotsissa. Siellä ostettiin
“puhtaammilta” alueilta ruokaa poroille tai siirrettiin poroja eri laitumille,
jossa maasta saatava ravinto oli puhtaampaa. Ihmisten parissa kiersi folklorena
eräänlaisia “becquerel-keittokirjoja”, joiden opettamien keinojen avulla pyrittiin becquerellien
määrä poronlihassa (tai muissa luonnontuotteissa) saamaan mahdollisimman alas. Tsernobylin
ydinvoimalaonnettouuden jäljet näkyvät yhä edelleen luonnossa ja
luonnontuotteissa kuten sienissä, marjoissa, kaloissa ja poronlihassa.
Vaikka
Tsernobylin aiheuttamaa laskeumaa tuli Lappiin vähemmän kuin Suomen eteläosiin,
niin poronlihaa käyttävät perheet ovat tehokkaasti kuroneet tätä eroa umpeen –
ja aikaisemminhan ydinkokeiden vaikutus näkyi heissä, poronlihaa syöneissä. Poronlihan korkea cesiumpitoisuus johtuu
ravintoketjusta, jossa cesium rikastuu. Poro käyttää luonnonlaitumilta
ravinnokseen erityisesti maajäkälää, luppoa ja sieniä.
Tsernobylin
ydinvoimalaonnettomuus näkyi aikoinaan poronlihan myynnissä ja suosiossa, mutta
se ei tilastojen mukaan vähentänyt poronhoitajaperheiden poronlihan syöntiä. Pitoisuuksia tutkivan STUK:n mukaan poronlihan cesium on peräisin ilmakehän ydinkokeista, ja
Tsernobylin vaikutus jäi Suomen poronhoitoalueella ainakin pienemmäksi kuin
naapurimaissa. Jäljet se on jättänyt ja ne ovat vielä kauan olemassa, mutta valitettavasti ne jäljet eivät näy.