Tsernobylin muistopäivä

30 vuotta sitten oli kaunis keväinen päivä, olimme opiskelukaverien kanssa tutustumassa erääseen kansanopistoon. Emme tienneet mitä silloin tapahtui Ukrainassa Tsernobylissa, joka tuli maailman tietoiseen muutaman päivän viiveellä. Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta on taas puhuttu ja kirjoitettu paljon, järjestetty seminaareja ja muisteltu uhreja ja onnettomuutta sekä nähty Pripjatin autiutta, josta on tullut suosittu hylättyjä tuhon paikkoja edustava matkakohde.

Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus merkitsi katastrofia monin paikoin. Yksi tällainen oli poronhoito ja erityisesti ne paikat, joille pahin ydinlaskeuma satoi. Tällöin myös becquerelit ja cesiumit tulivat poronhoitajaperheiden aktiiviseen sanavarastoon. Becquerellillä tarkoitetaan säteilyn aktiivisuuden yksikköä, joka kuvaa hajonneiden atomien lukumäärää sekunnin aikana. Cesiumin radioaktiivinen isotooppi cesium 137 puolestaa vapautuu ydinvoimalaonnettomuuksissa ja rikastuu esimerkiksi ilmasta ravinteet ottaviin jäkäläään ja luppoon, jotka puolestaan ovat porojen lempiravintoa tiettyyn aikaan vuodesta.  

Säteilyturvakeskuksen tietojen mukaan laskeumaa tuli Etelä-Suomeen enemmän kuin poronhoitoalueelle. Lappi ja erityisesti poronliha olivat saanut jo aiemmin radioaktiivisia aineita, jotka olivat peräisin 1950- ja 1960-lukujen ydinkokeista Novaja Zemljalla. Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuden aiheuttama laskeuma    

Suomessa oli tietyissä paliskunnissa korkeampi kuin toisissa, mutta näissä määrät eivät ylittäneet myyntikieltomääriä, kuten valitettavasti Ruotsissa. Siellä ostettiin “puhtaammilta” alueilta ruokaa poroille tai siirrettiin poroja eri laitumille, jossa maasta saatava ravinto oli puhtaampaa. Ihmisten parissa kiersi folklorena eräänlaisia “becquerel-keittokirjoja”, joiden opettamien keinojen avulla pyrittiin becquerellien määrä poronlihassa (tai muissa luonnontuotteissa) saamaan mahdollisimman alas. Tsernobylin ydinvoimalaonnettouuden jäljet näkyvät yhä edelleen luonnossa ja luonnontuotteissa kuten sienissä, marjoissa, kaloissa ja poronlihassa.  

Vaikka Tsernobylin aiheuttamaa laskeumaa tuli Lappiin vähemmän kuin Suomen eteläosiin, niin poronlihaa käyttävät perheet ovat tehokkaasti kuroneet tätä eroa umpeen – ja aikaisemminhan ydinkokeiden vaikutus näkyi heissä, poronlihaa syöneissä. Poronlihan korkea cesiumpitoisuus johtuu ravintoketjusta, jossa cesium rikastuu. Poro käyttää luonnonlaitumilta ravinnokseen erityisesti maajäkälää, luppoa ja sieniä. 

Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus näkyi aikoinaan poronlihan myynnissä ja suosiossa, mutta se ei tilastojen mukaan vähentänyt poronhoitajaperheiden poronlihan syöntiä. Pitoisuuksia tutkivan STUK:n mukaan poronlihan cesium on peräisin ilmakehän ydinkokeista, ja Tsernobylin vaikutus jäi Suomen poronhoitoalueella ainakin pienemmäksi kuin naapurimaissa. Jäljet se on jättänyt ja ne ovat vielä kauan olemassa, mutta valitettavasti ne jäljet eivät näy.